Huomenta!

"Ehdotus Muuntajamajakan päätyoveksi", 3. huhtikuuta 2005

Pitäisi pikkuhiljaa heräillä ja käynnistää uudenvuoden vietto. Ristiseiskaa, ruokaa ja Bingoa Ritoniemessä ja illalla ilotulitus sekä mahdollisesti virvokkeita.

Mietin uudenvuodenlupauksia tuossa vielä aamukahvin ajan. Lopettaisinko kiroilun? Happaman oton? Kaiken huonon ja epäterveellisen elämän aero- sekä biodynaamisen Uuden Urheiluminän hyväksi? Ruletti pyörii, kohta se pysähtyy.

Sain tämän blogivaitiolon aikana jopa yhden taulun valmiiksi, "Saari" nimeltään (toistaiseksi). Ja viikon parin sisään neljä lisää. Siinä sitä on lupausta. Täysin toteutettavissa, ovat sen verran hyvällä mallilla.

Ei ole ollut puhetta eikä näinollen ole tietoa tämän juhlavuoden blogiprojektin kohtalosta nyt kun muljahdetaan epäjuhlavuodelle. Loppuuhan se kai. Tai ehkä vissiin. Paitsi että itse olen kyllä päättänyt jatkaa ainakin vielä ensi vuoden ajan, kun on enempikin luvassa angstia ja avajaisia sekä sun muuta sekaannusta. Tämä vuosi oli nyt vähän tämmöinen vuosimaailman eteinen tahi tuulikaappi.

Siis lisää luonnoksia ja surinamusiikkivinkkejä luvassa.

Ensi vuoteen. Hyvää juhlaa kaikille!




Hitto. Ei ole pommeja. Tekisi mieli posautella muutama Tykinlaukaus. Vieläköhän niitä on olemassa?

Kupongit

Sain jopa vietyä apurahalomakkeet liitteineen sinne minne pitikin eli taidetoimikuntaan. Liite, niinsanottu portfoliokansio on sen verran tuoreesti päivitetty malli, että askartelin teostiedot sisältävien A4:sten päälle liimattavat teoskymppikuvat vapaiksi ylimääräisistä reunoistaan tapettiveitsellä toimikunnan odotustilan esitepöydän ääressä. No, pääasia että.

Pari iltaa meni apurahakuponkeja ruuvaillessa. Adler Tippa S -koneella, milläs muulla.

Rocksound -lehden uusimman nro:n (#79) cd:llä on suurimmaksi osaksi pahuksen mahtavaa sohjossakävelymusiikkia. Esimerkiksi 65daysofstaticin "Await rescue", jonka voi kuunnella täältä , Minsk -yhtyeen "Bloodletting and forgetting", jota ei saa ladattua täältä mutta erään toisen kappaleen saa.
Iloinen yllätys. Orkesterien nimet sanoivat minulle järjestään ei mitään. Eipähän ollut ennakko-odotuksia. Paitsi tietysti "Ö-divisioonan demoluolapaukku" -odotus.

Taitaa mennä taas yötöiksi Jak3:en parissa, Päivin stunt-pelaajana.


"Lennä nyt", lokakuu 2005

Mennään pois, tämä on jo nähty.

"Odotus", 9. marraskuuta 2005

Artistin stuudiolla luomisprosessi on ollut hivenen nihkeä. Ei tulosta vieläkään, hitto soikoon. Tällä viikolla tosin valmistuu parhaassa tapauksessa kolme työtä, työnimet "Mennään pois, tämä on jo nähty", "Talo" ja "Saari", toivottavasti edes yksi. Aika tuntuu tavallistakin repaleisemmalta. Kaikenlainen reippaus on edelleen kateissa.

Edellämainittujen teosten jälkeen aion uppoutua tekemään "muotokuvasarjaa", x kappaletta 120 cm x 65 cm (sekä mahdollisesti 120 cm x 130 cm) kokoisia kuvatuksia hahmoista. Idea on noin kolmen vuoden takaa, mutta jotenkin olen vältellyt sen toteuttamista. Luonnostelin yhden suoraan kankaalle pari viikkoa sitten Sielun Veljien L'amourhan tahtiin, ja totesin homman luonnistuvan. Kaikenlaista tyyppiä on tuolla usvan takana jonossa. On pikkuhiljaa aika avata portaalit.

Olen palannut henkevän ja antoisan vapaa-ajan harrastuksen pariin. PS2:n Ratchet & Clank 3:n tahkoaminen on vireillä. Harvinaisen viihdyttävä aikavaras.

Muitakin asioita voisi tässä muistella, muttei nyt jaksa. Ehkä huomenna. Eli kuukauden päästä.


"Kasvihuone", 8. marraskuuta 2005

Hitaasti

"Syksy", 12. syyskuuta 2005

Taas sama juttu. Epävarmuus iski kun ei ole noin 3 kuukauteen tullut valmista työtä. Tulee olo, ettei mitään valmistukaan ikinä koskaan. Tuttu juttu, mutta aina yhtä todellinen tunne. Sitäpaitsi sain Yup:n DVD:n dokumenttiosiota katsellessani hälyttävän oivalluksen siitä että tässähän pitäisi oikeasti painaa töitä niska limassa jo.Välillä meinaa lipsahtaa puuhastelun puolelle. Aika leppoisaa tahtia on tullut pidettyä viime viikot. Ei pääse työvireeseen. Tulee kynnyksiä. Laiskottaa. Ei jaksa. Tätä vastaanhan olisi taisteltava.

(Näitä tilityksiä voisi tietysti kirjoittamisen sijaan katella tuolta menneistä postauksista ja kopsata sieltä tai pistää linkki niihin.)

Keskiviikkona eksyin Pertin syntymäpäiväkekkereiltä Vakiopaineeseen, jossa havaitsin ilmoitustaululta Röyhkän soittavan samana iltana Lutakossa. Läksin sinne jokseenkin saman tien.

Uudistusta on tosiaan tapahtunut. En meinannut löytää koko tanssisaliin sisälle. Lopulta havaitsin aidassa aukon ja rakennuksen nurkassa ovet. Sisällä eksyily ja hakeminen jatkui kautta linjan. Outo tunne kun periaatteessa tuiki tuttu paikka pistetään aivan sekaisin. Baaritiski ei ollut sentään siirtynyt montaa metriä.

Kaukon keikka oli hyvä, joskin soundeiltaan aavistuksen tuhnu. Erityisesti mieltä lämmittivät positiiviset välispiikit. Joku huusi "hyvä meiniki!" tai jotain, johon artisti vastasi että "musta tuntuu, että kaikki menee päin helvettiä. Hitaasti..." Kaunista.

Harvemmin tulee lähdettyä ihan soolona liikenteeseen. Terapeuttista? Torstai olikin lomaa.

Tämän opin tiistaina flunssassa: Komisario Palmun erehdys -elokuvassa Palmun ja Virran työhuoneen seinällä oleva repäisykalenteri näyttää Bruno Rygseckin kuolinpäivänä jotta Syyskuu, 23, Lauvantai. Seuraavana päivänä ennen Johtaja Gunnar Rygseckin luokse lähtöä kalenteri näyttää että Syyskuu, 24, Tiistai. Ja nyt minä kerroin sen teille ettekä voi enää koskaan itse keksiä sitä. Olen paha ihminen.

Silti kehutaan. Täällä.

Vuodelepoa...

"Uni ", 10. lokakuuta 2005

Flunssa iski jo toisen kerran tänä vuonna. Parantelen sitä kotona. Ikkunanäkymästä päätellen ulkona näyttäisi olevan meneillään syksyn kaunein päivä. Jos nyt lähtee johonkin viheltämään, niin tauti iskee kunnolla, luulen. Hemmetin 16. Toisaalta, nyt kerkeää kuuntelemaan muinaisilta c-kaseteilta vanhaa Eppua, Lamaa, Peitsamoa ym. outoa, katsella Komisario Palmun erehdystä, piirrellä sekä rämpyttää tietokonetta. Mikä vuodelepo? Pyh.

Omituinen havainto. Meikäläisittäin ns. paremman musiikin ystävät ovat soluttautuneet kertakäyttöpoptähtimasinointiohjelman ytimeen, epäilemättä suorittamaan hienovaraista valistustehtävää nk. "alternative" -musiikin iloista. Nimittäin Idols -ohjelman taustalla, samalla kun ohjelmassa puserretaan Cranberriesin Zombieta ja Uniklubin ohjelmistoa, on havaittu soivan tähän mennessä ainakin Musen "Sing for absolution" (aika hyvin keksitty...) ja "Unintented", Placebon "Twenty years" sekä joko Magyar Possen Kings of Timen kappale nro 5 tai joku Godspeed You Black Emperorin Yanqui U.X.O.:lta. Hyvä. Jatkakaa.


"Uni (Nukkumatin junarata)", 10. lokakuuta 2005

0,07,-

"Lahja", 13. syyskuuta 2005.

Eilen kävin Prismasta gulassitarpeet. Valkosipulin hinta juuttui paprikapussiin, siinä lukikin päärynöitä, hinta 0,07,-. Juoksin äkkiä heviosastolle hakemaan valkosipulille uutta hintaa. Tuo ensimmäinen vaaka väitti kyseessä olevan päärynän. Toinen vaaka tiesi paremmin, ja arvioikin tälle kalliimman hinnan, 0,28,-. Juoksua takaisin. Kassa oli juuri työstämässä viimeistä ostosartikkeliani, sitruunaa. Vieräytin kynsilaukan kassalle ja huohotin jotain sen suuntaista kun "tässä oli väärä hintalappu ja se irtosi paprikapussiin huomasitko muuten että siinä oli kaksi hintalappua?" No ei hän ollut sitä huomannut. Paprikat, hinnaltaan 1,59,- oli lyöty koneeseen hintanaan 0,07,-. Hävisin 1,52,-. Rehellisyyttäni. Hitto, minähän olen rehellinen. Tai tyhmä.

Ruoka joka tapauksessa onnistui hienosti, vaikka otti aikaa, kun en ole pitkään aikaa gulassikeittoa tehnyt. Ruoka-aika taisi olla noin klo 21.00.

Sitäpaitsi suun takaosassa on joku tulehdus.

Riemua, iloa ja kaikkea sellaista.

Anemiako

iskee? Ei meinaa jaksaa mitään. Ponneton elämä. Ehkä pitäisi ruveta reippailemaan. Työhuoneella sentään jotenkin pysyy hereillä.


Siiven romutus. 26. syyskuuta 2005.

Viime päivinä olen panostanut pääasiassa romujälkien jättämiseen ja mustalla maalailuun. "Saaren" loppusuoran loppusuora alkoi tänään häämöttää, rupesin hakemaan "Venetsian Hervannan" pisimmän hahmon oikean "siiven" muotoa uudestaan, ja jonkinlaisen luonnostelun jälkeen pääsin sitä maalailemaan ja romuttelemaan.

Kaikkiaan tällä viikolla on ollut työn alla 8 taulua, 4 "mustavalkoista" ja 4 "tavallista". "Piilon" sain myös jonkinlaiseen alustavaan kuosiin, ja luulisi jopa ettei mene montaakaan viikkoa kun se on valmis. Vaikka mistä sen tietää. Tätä työtä tehdessä "Korppuun" samaistuminen sujui jotenkin tavallistakin paremmin.

Kuuntelen siis Veljeni Leijonamieli -äänikirjaa. Alku on aina yhtä hemmetin itkemistä, ei meinaa nähdä tehdä mitään. Äänikirjan lukija on muuten kertakaikkiaan loistava. Jarmo Heikkinen? Varsin tuttu ääni joka tapauksessa. Luonto-ohjelmista tai jostakin.


Alkuromutus. 26. syyskuuta 2005.

Hiidenvirta -sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa pitäisi katsoa nauhalta pois. Ja apurahakuponginkin voisi täyttää. Ehkä huomenna.

Nämä kun muistas niin hyvä.
LA 1.10. YLE Teema klo 17.50 mestarin siveltimestä: Fernand Khnopff
SU 2.10. YLE Teema klo 17.50 mestarin siveltimestä: Arnold Böcklin


Kotikatselmiston top 2:
The Prisoner -DVD-boxi
Täysin ylittämätön englannin televiision mysteerisarja 60-luvun lopulta. Taidetta alusta loppuun. Aloitin taas ties monennen kerran tämän katsomisen. Tuskin tälläkään kertaa ymmärrän sen enempää. Joka tapauksessa.
Turbonegro: ResErection -DVD
Yllättävän hyvä ja koskettava. Ei ollenkaan niin rujoa urpoilua kuin odotin.

Hyvää yötä.

5,101

"Kaukoputki", elokuu 2004.

Maanantaina Haihatuslaiset hakivat toissablogiset rojut pois (Rämä tuoli jäi. Sen tästä vielä jonnekin linkoan.). Ja toivat puistaan herkullisen kirpeitä omenoita. Hyvä. Kiitoksia.

Materiaa sain siivouksen edetessä poistaa enemmänkin. Parvea raivatessani huomasin jotakuinkin kirjaimellisesti uivani kuplamuovissa. Erinäköisiä ja -kokoisia riekaleita oli kertynyt piippuhyllylle aivan käsittämätön määrä, etenkin sellaista jossa on noin puolen lompakon kokoisia kantikkaita kuplia. Jonkun verran kerkesin niitä tunkemaan roskasäkkeihin, hypittyäni ensin niiden päällä yrittäen saada niitä pienempään kokoon. Yllättävän hyvin lojahteli. Ohikulkenut Pertti pelasti itselleen suurimman osan tuosta muovista, joka kankaalle tehtyjen maalausten pehmusteeksi turhan muhkuraista luonteeltaan. Seuraavaksi voisi poistella vaikka ylimääräistä aaltopahvia.

Pesin myös työhuoneen (alemmat) ikkunat ja lattian. Mistä moinen? Jyväskylän ammattikorkeakoululaisten ryhmä kävi tänään filmaamassa jorinoitani DVD -tyyppistä (käsittääkseni noin kymmenkuntaa Jkl:n taiteilijaseuran taiteilijaa käsittelevää) projektia varten, niinpä suursiivosin liian autenttisuuden pois. Näin ei ehkä tulisi toimia, näin kuitenkin toimittiin. Jostain syystä jännitin kuvaustilanteessa. Miksi? Vain Näkki tietää. Ei sellaiseen mitään syytä tietenkään ollut. Hauska muuten nähdä sisältyykö mainintani Abstraktista Impressionismista ja sen minulleaukeamattomuudesta lopulliseen tuotteeseen... Kyseessä oli tietenkin puolimielinen lipsahdus. Aika hyvä kylläkin.


"Valtaistuin", 12. syyskuuta 2005.

Session jälkeen jatkoin lähinnä kalkulaattoritoiminnan parissa. Siirrän Piiloa A5-muistivihkosta 99,5 x 75,5 cm kankaalle kertoimella 5,101 eli rakennan olennaisiin kohtiin sijoittuvista merkeistä maalauspohjalle join the dots -tyyppisen ratkaisun. Mielestäni näin menetellen varsinaisen piirustuksen voi tehdä hieman dynaamisemmalla viivalla kuin ruudukkoa käyttäen. Kumpaakaan metodia en yleensä käytä, mutta tämän piirroksen halusin siirtää sellaisenaan, vikoinensakin. Saas nähdä mitä tulee.
Kirottua muuten, että sattumanvaraisen puolihuolimattomasti lonkalta tehdyn Piilo -piirroksen hahmon ainoa näkyvä silmä on kuvan lyhyen sivun toisessa kultaisessa leikkauksessa ja ulko-oven reuna toisessa. Siis suurinpiirtein täsmälleen. Aika ahdistava havainto. Harmonia vainoaa. Ei galleria.

Musavinkki viuluviikareille

Monster Magnetin kotisivuilla on ladattavana 26 laulua, B-puolia ym. kokonaan ja ilmaiseksi.
Näitä on loppukesä kuunneltu.

5 parasta:
Gimme danger (Stooges -cover)
Black celebration (Depeche Mode -cover)
The game
Leapin' lizards
Live for the moment


Iltakahvi jäi ikävästi väliin.

This goes to eleven

...eli päädyin This is Spinal Tap -DVD:hen.

Sain tänään Jaakolta tilanahtauden vuoksi suuren (181 cm leveä, 90 cm syvä), valkoisen työpöydän jossa on kaksi hyllytasoa ja pyörät alla. Aika hieno. Ensin pelkäsin ettei se mitenkään mahdu jättimäiseen megastudiooni, mutta totuin siihen nopeasti ja täytyy sanoa, että kyllä ihmisellä pitää olla pöytä. Ei minulla ollut aiemmin muuta laskutilaa kuin lattia.

Johonkin pitäisi saada tumpattua ylimääräistä rojua, muuten se tilanahtaus iskee. Vanhoja, rämiä ikkunoita (kivääritehtaan alakerran vanhoja ulkoikkunoita...), ruma & viallinen konttorituoli sekä oranssi, puinen vaatekomeron ovi jossa metallisia ripustuskoukkuja. Jos näitä tarvitset, viestitse.


"Reuna-alueella (II)", 3. huhtikuuta 2005.

Uusi harrastus

"What!?", eli kuva joka ei liity mitenkään mihinkään. Tourujoen ranta, 9. elokuuta 2005.

Lauantaina ostin Terry Gilliamin Brazilin DVD:nä. Muuten hyvä, mutta pysähtyi kuin seinään noin 44 minuutin 26 sekunnin kuluttua heti sen jälkeen kun Sam Lowry on älähtänyt "What!?". Eilen aamulla (Ma) palautin sen työhuoneelle mennessäni liikkeeseen, antoivat uuden tilalle. "What!?" ja filmi pysähtyi.

Tänä aamuna työmatkallani tein jälleen palautustoiminnon ja ihmettelyjen, vakuuttelujen ("tätä on mennyt paljon kaupaksi, eikä kukaan ole valittanut", "minulla itsellänikin on tämä ja se toimii moitteetta") sekä muun jauhannan jälkeen antoivat uuden kappaleen. Tehtaalla Runen tietokone jämähti jauhamaan tyhjää noin 45 minuutin kohdalla, eli noin puoli minuuttia "What!?" :n jälkeen kylläkin samassa "chapterissa". Lisäksi kone kaatui. Toisella yrittämällä kone ei kaatunut, mutta kerronta pysähtyi joka tapauksessa. Kävin illalla vielä kaupunginkirjaston soittimella testaamassa (hankkiakseni lisävarmistusta siitä, ettei vika ole meidän soittimessa (ja Pleikkarissa...)) ja vika ilmeni jälleen. Siis huomenna kauppaan palautushommiin.

Voisin ottaa jo jonkun muun elokuvan. Spinal Tap? Fisher King? jaa-a. Varminta olisi pyytää rahat takaisin. Tällaisiin luuppeihin jumittuminen rasittaa.

Eli jännää on kuin elävällä tykinkuulalla...

Paluu

töihin on tapahtunut. Piti ensitöinä siivota kun reissulle tehtyjen taulupakettien sivutuotteena huoneeseen jäi käsittämätön kaaos. Lattianpesu tosin vielä odottaa. Aloitin Muuntajamajakan maalailulla, lähinnä kankaan tekstuurin tukkimista ja muuta rakentelua peittävillä väreillä. Kokeilin vain yhtä TML:n putiikista ostamistani hienoista pensseleistä. Tuulilasiraappoja ja karhunkieltä käyttelin enemmän. Partasuteja voisi käydä ostamassa pari vaikka tuosta lähikaupasta, kun entinen on kulunut nysäksi sekä kuivunut koppuraksi ties mihin liimaan. Ovat aika hyviä efektipensseleitä.

MM:n lisäksi uskalsin kajota Saareen, josta puuttuu pari lintua taivaalta eikä paljon muuta. Tälle tuli leikisti kiire, kun Kuolosaarinetin masteri bongasi saatetekstistäni, että olen tekemässä luultavasti syksyn aikana valmistuvaa, saitin teemaa hipaisevaa maalausta. Niinpä laittoi osiooni tekstin "new painting coming this fall!" Tai jotain tuommoista. Hyvä hyvä.


"Piilo", 20. elokuuta 2005.

Tänään tutkin luonnoksiani ja jotenkin tuntui, ettei mikään kelpaa mihinkään. Pitäisi tehdä täysin uusia kuvia. Ohimenevä tunne toivottavasti. Tuommoista tapahtuu aina joskus. Hämäävää noissa luonnosteluissa on se , etteivät parhaat piirustukset läheskään aina ole parhaita kuvia, pikemminkin päinvastoin. Aina sitä vaan ei itsekään meinaa nähdä. Voimakas kuvaidea välittyy parin viivan nyrkilläpiirretyistäkin, kun taas huolellisella viimeistelyllä saattaa tiedostamattaan paikata olematonta kuvaideaa.

No. Hei taas.

Tohkeista lesostelua

Loma on mennyt mukavasti. Mitä nyt toisinaan vähän satelee. Päivi kävi välillä Kansainvälisessä Väriseminaarissa (Iitissä) ja sain pärjätä pitkästä aikaa keskenäni. Hurjaa oli. Onneksi en sentään lähtenyt mihinkään avajaisiin kikkailemaan. Ei kun hurjaa on lähinnä se kun ei kukaan sano mielipidettään siitä mitä pitäisi kaupasta tuoda, niin enhän minä osaa päättää mitään. Hyvä kun ei vartijat tehneet ruumiintarkastusta hyllyjen välissä jahkaavalle hiipparille. Lopputulos oli, että ostin vähän kaikkea ja nyt ollaankin köyhiä.

Tiistaina kävimme Helsingissä näyttämässä muutamaa taulua ArtDiana -galleriaan ja samalla katsastamassa paikkaa. Homma sujui jouhevasti - siitä huolimatta, että murentelin pullaa pitkin gallerian pöytiä.

Galleria ArtDiana, Erottajankatu 5, Helsinki, 22.4.2006. Sinne kaikki. Vai onkohan tämä ensimmäinen aukiolopäivä? No, tarkastetaan.

Sovin eilen aikaisemmin mainostamani Taidekeskus Ahjon näyttelyajankohdan siirtämisestä. uusi pv on 12.9.2006. Hello Joensuu, I'm coming.. at last.

Ensi viikolla alkaa sitten maalailu. Nyt on ainakin Deadlineja.


Toissabloginen Nokkasaari päätyi kuvatekstin linkkisaitille, Kun Webmasterinsa, ranskalainen taiteilija, oopperalavastaja ja ties mitä otti yhteyttä kotisivuni palautelomakkeitse ja pyysi saada lisätä kyseisen piirustuksen sivuilleen. Itse asiassa saitin "galleria" -osiossa jokaisella osaaottavalla taiteilijalla on oma sivunsa. Hienoa. Dali, Giger ja minä (ja Anonymous children, ym.).

Tarvittavat säädöt

"Ylhäällä", 27. Heinäkuuta 2005.

Kävin Tourulassa tekemässä tarvittavat säädöt Ulkona -maalaukseen. Se sujui vaivattomasti. Tuli vain mieleen, että voisi korjailla taivaan vasenta yläkulmaa aavistuksen suuremmaltakin alueelta. Yritän ravistaa ajatuksen mielestäni. Eihän siitä säätämisestä tule muuten koskaan loppua. En voinut myöskään vastustaa kiusausta maalailla hieman Saarta. Miettimäni taivaan säädöt toimivat jopa paremmin kuin kuvittelin, ja tuntuu että kaikki muukin on loksahtamassa paikoilleen. En meinaa malttaa lomailla. Haluan nähdä tuon työn valmiina pian.

Joka tapauksessa loma jatkuu, lukuunottamatta ensi tiistain työmatkaa Helsinkiin. Noin arviolta 22.8. alkaa vasta aherrus.

Huomenna lienee tiedossa parempaa säätä. Pääsen taas harhailemaan polkupyörällä pitkin poikin kiehtovaa Jyväskylää. Hyvä.

Äänitän tässä bloggaillessani BBC6:n Jane Gazzon Dream Ticket -ohjelmasta Ramonesin keikkataltiointia Sheffieldin yliopistolla 1987, c-kasetille, totta kai... Eläköön nykyaika.

Nokkasaari

"Nokkasaari", eli eräs tribuutti Böcklinin Kuolleiden saarelle... 7. elokuuta 2005.

"Kato, ei ihminen oo mikään kone"

Kun sitten päätin, ettei kiirettä ole, niin se lakkasi olemasta.

Viime viikolla aloitin lomailun, jota jatkanen vielä ainakin ensi viikon. Pitää palautua kunnolla ennen seuraavaa rupeamaa.

Ei irtautuminen kyllä koskaan oikein onnistu. Eilen kävin työhuoneelta hakemassa erääntyviä kirjaston kirjoja ym., ja avasin maanantaina kotiutuneet Pöllölän näyttelyn työt paketeistaan ja katselin niitä hetken. Huojennuksekseni suunnaton paskuuden tunne ei laskeutunutkaan päälleni.

Ulkona -työstä tosin löysin pienen epäkohdan, jonka korjaan lähiaikoina. Oikean laidan alemmassa pilvessä on pari maalisen romun jättämää tummanruskeaa jälkeä, joiden alunperin ajattelin toimivan, mutta nyttemmin ne näyttävät roskilta. Maalaan ne valkoisiksi, niin kokonaisuus ollee astetta harmoonisempi. (Nettikuvassa "roskia" ei muuten näy. Lieneekö Rune prikannut ne digikuvasta? Parempi niin. Kohtapuoleen kuva onkin totuudenmukainen.)

Sitten vilkaisin keskeneräistä Saarta ja keksin samantien ratkaisun mieltäni vaivanneeseen ongelmaan taivaan epätäyteläisyydestä. Hyvä kun en ruvennut maalaushommiin samantien.

Jos haluaa pysyä erossa töistä, pitää näköjään pysyä poissa työhuoneelta.

Lähtisikö ajelemaan pyörällä piru ties minne vai katsoisiko pari Palmu -elokuvaa? Ehkä keitän kuitenkin kahvit ensin.


"Varasto rannalla", 9. helmikuuta 2005.

Viritin

tänään pitkästä aikaa kankaan kiilapuihin, josta täten kehkeytyi maalauspohja. Käytin ensimmäistä kertaa tuollaista melko paksua puuvillakangasta (mannapuuron väristä), jota ostin tässä joskus Taidemaalariliiton putiikista noin 12 metriä (leveys noin 1,5 m), kun pääsi kangas kokonaan loppumaan ja tuo vaaleampi kangas näytti niin jämäkältä ja hienolta - joskin kalliilta. Tähän asti olen käyttänyt raakapellavaa (kaurapuuron väristä).

Alustavasti vaikuttaa positiiviselta kokemukselta.

Niitatessa lankasuoruuden toteaminen on ehkä hankalampaa kuin pellavassa, koska tekstuuri on tiheämpää ja vähemmän "suuntaa-antavaa", mutta kun suunta löytyy (löytyyhän se kun seuraa reunaa..), se myös pitää paremmin kuin (varsinkin ohuessa) pellavassa. Pohjustus (vedellä lievästi ohennettu gesso) ei tullut lainkaan läpi, eikä kangas mielestäni kutistunut niin paljoa kuin pellava. Pidän etenkin tuon puuvillan tekstuurista. Vaikka tukkoonhan se menee heti kun minä alan läträämään. Muut ominaisuudet ovat vielä arvoitus.

Jännittää, josko huomenna metrisen taulupohjan kangas on puolimetriseksi kutistuessaan tehnyt kiilapuista hammastikkuja. Ja miten sietää uusi materiaali muita työskentelymetodejani?


Taulu tekeillä... Heinäkuu 2005.

- " -

Työkiireet jatkuvat, kun ei valmista tu. Yritän aktiivisesti unohtaa monesko päivä on menossa (taas vaihteeksi), ettei ala ahistaa. No, ensi kuussa lomaa.

Viimeiset pari päivää olen paininut Saaren ja Venetsian Hervannan parissa kuunnellen Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -äänikirjaa. Toimii. Lukijan äänikin on ok, en nyt muista kuka. Voi olla, että jos kuuntelisi ennenlukematonta/kuulematonta kirjaa, ei työntekoon keskittymisestä tulisi mitään. Jonkun äänettömänkin kirjan voisi lukaista jos kerkiäisi. Vaikka lomaillessa sitten. Jos sitä nyt enää muuta osaa lukea kuin näitä blogeja...

Ehkä päähän vielä joskus tulee ajatuksiakin. Nyt ei jks mtn.


"Tiskiharja, heinäkuu 2005.

LLSU

Kotisivuille lisätty Lohikäärmelinnun suojeluksessa sekä Ulkona. Kiitos Rune ja Päivi. Koska originaalit ovat toisaalla, piti säätää ilman ja voipi olla että teokset ovat oikeassa elämässä tummempia. Kohennellaan ehkä sitten myöhemmin.

Kuvista sen verran.

"Lohikäärmelinnun suojeluksessa"
Omistettu kaikille joille joku on antanut voimaa ja turvaa, näkyvä tai näkymätön.

LLS on käytännössä kolme päällekkäistä maalausta joista paikoin milloin mikäkin on näkyvissä. Lintujen päät ja jalat ovat alimmaista, taivas ja punainen vaate päällimmäistä ja loput siltä väliltä.

"Ulkona"
Mökkihöperöydestä irtirimpuilevan houreuni? Symbolismia? Sukua Pieter Bruegelin Misantroopille ja Arnold Böcklinin Villa am Meerille, kenties. Kuva-aiheen tunnen silti hyvinkin omakseni. Todennäköisesti teen tästä kuvasta toisen version joskus.

Huomasin monta asiaa näistä kuvista ensi kertaa niitä tietokoneen ruudulta katsoessani. yksi niistä on se, että nuo portaathan ovat selvästi jäässä (tai liukasta lasia). Toivottavasti lintu hoksasi lentää niiden yli tullessaan ulos.

LomaPäivä

A-puoli

Vietimme eilisen illan mystisten entiteettien ja kiehtovien yli-aistillisten kokemusten parissa. Tyhjensimme siis jääkaappipakastimen pitkästä aikaa. Tänään tuli uusi kaappi ja vanha vietiin pois. Siinä oli yllättävästi hommaa, ja piti välillä käydä Lounaispuiston grillillä tankkaamassa. Hieno ilma, mukava paikka ja ruokakin oli yllättävän ei-hassumpaa.

Innostuin eilen kuuntelemaan vinyyleitä, ja tänään jatkoin missiota pitkin päivää (Ramonesia, Siouxie & the Bansheesia, Luxuriaa, Puplic Image Limitediä, Psychedelic Fursia, Laibachia, John Foxxia, Human Leagueta, Young Godsia ja muuta outoa). Pitkä aika on siitä kun olen älppäreitä viimeksi kotona kuunnellut. Työhuoneella on levari ja muutama "olennainen" levy, joita tulee säännöllisesti pyöriteltyä. Fields of the Nephilimin Nephilim ja Elizium, Killing Joken Night Time, Virgin Prunesin If I die, I die jne. Tuommoista gootahtavaa materiaalia. Se on monesti aivan parasta. Kyllä 80-luku hallitsee yhä, ei voi mitään.

Lakritsijäätelöä uudesta jääkaapista, nukkumaan ja huomenna vaihteeksi töihin. Kai vissiin. Pitää ahertaa ti-to, kun pe on reissua Tampereelle Päivin sakin sukujuhliin. Mukavaa.



B-puoli
(Say no to poetry -remix)


Lomapäivä.

Kotiaskareiden parissa.
Uusi jää/pakastinkaappi

styrox-roskan imurointia
vinyyli-koti-iltamat;
futua
goottia
ramoa.

Lounaispuiston grilli
grillilautanen
Aurinko.

Huomenna töihin. Jostain on
kaivettava rahaa

pitää
ostaa
taltta.



"Hei.", 26. tammikuuta 2005

Aitamaalarin vasen varvas

"Muuntajamajakkasaari", 3. huhtikuuta 2005

Jostain syystä vieläkin hivenen kirvelee, vaikka jo äsken osasin asialle nauraa. Nimittäin erään ei-Jyväskyläläisen lehden Pöllölän näyttelyn tiimoilta tekemän jutun oman haastatteluosuuteni mystinen naistenlehtityyppinen lähestymistapa ja se silkka nerous jolla antamiani faktoja käyttämällä on aikaansaatu vaikutelma, joka on kauttaaltaan epätosi, ja jollain tapaa vähemmän mairitteleva... Outoa tosiaan. No, oma moka. Mitäs puhuin mitä puhuin. "No comments" pääsi unohtumaan. Ja ennaltaluku. Ei kyllä stana unohdu enää toiste. Joopa joo.

Ikävää lyttäillä tässä jonkun yksityshenkilön niskalimaista työpanosta näin julkisella foorumilla. Ei kun. Itse asiassa tämä on unta ja kaikki puheet jostain lehtiartikkelista ovat mielikuvitukseni tuotetta... Sitäpaitsi tuon kuvitteellisen artikkelin kuva ja otsikko olivat ihan jees.

Tänään (Lauantai, 2.7.) kävimme Päivin kanssa Oikokatu - Sepänaukio -tyyppisellä kirpputorireissulla, ja haaviimme tarttui Escher -palapeli sekä Bukowski -elämänkerta (yht. 3 €). Ilma oli kaunis. Siispä kävimme myös hampurilaisella ostoskeskuksen hämärissä sisätiloissa sekä kiersimme vähän tavarataloa. Sitten jatkoin matkaani tehtaan stuudiolle jossa maalasin tosi huonosti hirvittävää sontaa. Aitamaalarin vasen varvaskaan ei pysty pahempaan.

Pitänee ryhdistäytyä. Onneksi työn alla ei ollut tänään Muuntajamajakka, Venetsian Hervanta eikä Saari. Pari niistä pitäisi saada tämän kuun aikana valmiiksi, kun olen luvannut viedä töitäni näytille pääkaupunkiin heinäkuun aikana, ja haluaisin että mukana olisi jotain uutta. Viimeisimmäthän ovat tämän kuun jumissa Jämsänkoskella.

Nyt valvomme Live8:n parissa, vaikka videoimme koko roskan. Telkkarissa, Ylen Teemalla, soitti hetki sitten järkyttävä epäluontevan ikääntymisen kauhusakki Mötley Crüe. Koneelle palatessani BBC:n nettiradion suoremmassa lähetyksessä veivaa Paul McCartney Beatlesin Helter Skelteriä. Täytyy tunnustaa, että 80-luvulla se oli minulle Mötley Crüen biisi...


"Muuntajamajakkasaaren toinen puoli", 20. kesäkuuta 2005

Musta flyygeli

"Lentäjälintu ja kolme ikkunaa", 31. toukokuuta 2005

Siinä meni taas yksi viikko notkeasti. Sunnuntaihin asti rassasin Ulkonaa ja Lohikäärmettä. Ja valmista tuli. Muun muassa sitä kävimme Pertin kanssa juhlimassa sunnuntaina, yhdellä... Maanantaina vernissaillessa oli niin heikkoa, että piti avata taitettava vuode keskelle lattiaa ja orientoitua. No, mitäs. "Perinteinen" juhannushan jäi osaltani kokonaan väliin.

Nuo valmistuneet taulut tuli myös Runen toimesta kuvattua. Laitan ne kotisivuille tässä joskus.

Tämä päivä vierähti suurelta osin Jämsänkosken Pöllölässä näyttelyä ripustellessa. Rohmusin itselleni huoneen, jonka keskellä lepää musta flyygeli. Sopii aika hyvin noiden kuvien (Lohikäärmelinnun suojeluksessa, Mahtava, Nomadit, Perhe, Pato, Ulkona) kanssa. Eikä näytä huone niin tyhjältä. Ensin meinasin ripustaa suurimpaan huoneeseen muitten kanssa, mutta oman näyttelyntilan mahdollisuus kiinnosti lopulta enemmän. Jännittää, pysyykö Nomadit seinällä, on nimittäin aika painava..
Siinä sivussa meitä artisteja haastateltiin (mutta se meni ohi, mihinkä lehteen), yhdessä ja erikseen, sekä otettiin sarja vain lievästi lavastettuja valokuvia. Omassa haastatteluosiossani juttu kampesi sikäli väärille raiteille, että Päivi voi saada hepulin kun näkee sanaa "avovaimo" käytettävän itsestään painetussa sanassa. Suojautukaa...

Huomenna seitsemältä avajaiset, sinne kaikki. Taidetalo Pöllölä, Koivukatu 18, Jämsänkoski.

Yllättävästi lähes heikottaa kun on kuusi ja puoli tuntia syömättä ja juomatta. Siis syökää ja juokaa. Niin minäkin nyt.

Linnun selkäpuolen lopullinen muoto ja muuta sellaista

Taas täällä. Seinäjoella oli hienot kekkerit. Kaikin puolin. Kaksi keikkaa oli yli muiden, Nine Inch Nails ja Soul Tattoo, joka oli kyllä paras suunnilleen ikinä. Menkää ja kokekaa, jos tulee kulmille. Ällistyttävän pahuksen mahtavaa.

Ajattelin ensin kirjoittaa Provinssin tiimoilta enemmänkin, mutta ei jaksa. Voimat eivät ole kai vielä täysin palautuneet.

Maanantaina menimme suoraan juna-asemalta Taidemuseon Holviin hakemaan vuosinäyttelyn töitä. Sen jälkeen minulla ja Jaakolla oli haastattelusessio Keskisuomalaiseen sillan alla. Saa nähdä noteerasiko skribentti plurinoitani lainkaan. No, Jaakon projektihan tuo seinämaalausjuttu olikin. Minä olin vain jälkimmäisen maalauksen 2. improvisoija. Mikä oli kyllä hauskaa.


Jaakko Valo, Timo Sälekivi: Pätkii. Seminaarinkatu 18, (Ruusupuisto), Jyväskylä 2005. Tulkintoja siitä, mitä maalaus esittää, odotetaan mielenkiinnolla.

Tänään jatkoin taas maalausurakkaa tehtaalla. Sain aika hyvin tehtyä kaikkia kolmea työn alla olevaa. Harmaalla lotraamista, hiekkapaperihommaa ja muutama läpikuultava laveeraus. Sain liattua noin 40 pensseliä. Onneksi käytän vesiliukoisia maaleja, ei tarvitse tärpätillä suteja pestä. Tänään ois varmaan tullut pää vähän kippeeks.

Välillä puskee epätoivon hikeä. Enää muutama päivä aikaa. Kaksi työtä pitäisi saada valmiiksi, luultavasti Lohikäärmelinnun suojeluksessa ja Ulkona, mutta en ole varma. Jälkimmäinen on edelleen hieman ongelmallinen. Taivas ja linnun selkäpuoli hakevat lopullista muotoaan.

Näyttäisi menevän juhannuskin suurimmaksi osaksi työn merkeissä.

Rock n' Roll.

Raportoin täältä Provinssirockista. Koska se on mahdollista. Nyt meidät häädetään pois koneelta. Hei.

Häikäilemätön äänilevymainonta jatkuu.

Musiikkimeemi: 6 tällä hetkellä kuuntelussa kuluvaa kappaletta:

1. Yup - Kuolemanlinja (Keppijumppaa CD)
2. Yup - Kaksi lähtee, yksi palaa (Keppijumppaa CD)
3. Tyranny - Coalescent of the Inhumane Awareness (edit) (Uusimman Inferno -lehden mukana tullut kokoelma -CD "Keep on dooming in the free world")
4. Wasara - Manan maille (www.wasara.netistä imuroitu)
5. Kylesa - Welcome mat to an abandoned life (Rock Sound -lehden nro 72:n mukana tullut kokoelma -CD)
6. Mouth of the architect - The worm (Rock Sound -lehden nro 72:n mukana tullut kokoelma -CD)

Maijalta. Jossain matkansa vaiheessa tämä meemi on sisältänyt "...ja haasta kuusi muuta ihmistä tekemään samoin" -tyyppisen pykälän.

Siispä te kuusi siellä, tehkää samoin.

Harjun yksinäinen torvimies

"Muuntajamajakan väkeä", 13. huhtikuuta 2005.

Torstaina, puoli kuuden maissa, kävelin hammaslääkäristä Kyllön terveysasemalta kaupunkiin -Galleria Harmonian takapihalle yöksi jäänyttä fillaria hakemaan- Monitoimitalon ohi, minigolfnurmikon poikki ja edelleen oikokatua, josta puikkasin Harjulle. Kävelin noin puoli Harjun pituutta, ulointa polkua eli suht matalalla. Koko sen ajan paikkaa ympäröi surumielisen hypnoottinen äänimaisema. Harjun laella seisoi joku mies ja soitti trumpetilla noin viiden nuotin verkkaista jatkumoa. Liekö jatkanut kello kahdeksan iltasoittoon asti. (Niille, jotka eivät täälläpäin ole pyörineet, Harju on Jyväskylän keskustan kupeessa oleva kumpareenomainen puistoalue, jonka laella on urheilukenttä ja näköalatorni. Iltakahdeksalta Harjun tornista soitetaan (nauhalta?) iltasoitto, pätkä torvimusiikkia). Äärimmäisen epätodellinen & hieno tunnelma.

Näin perjantaina Beckerillä Pöllölän näyttelyjulisteen, ja tajusin taas, että sehän on jo kohta. Pitää suoriutua. Tehdä tulosta. Muuten ei tuu mittään. Otin tällä viikolla kolmanneksi työn alle Työnimi Saaren, joka lähtikin aika liukkaasti etenemään. Tämä on ollut jonkun kuukauden sivussa kypsymässä, ja vaikuttaa siltä, että se on auttanut. Torstai-iltaan asti pitää yrittää puurtaa. Perjantai-aamulla passitammekin itsemme Päivin kanssa Törnävälle.


"Retkikunta" (Työnimi "Saarta" varten), 6. joulukuuta 2004.

Levyteollisuuskätyriosmon markkinointimaksimointivinkkipalsta jatkaa:

Provinssiinkin tulevan elegantin ja hillityn asiallisen Turbonegron tuoreen Party animals -levyn limited editionin "bonus -DVD" on kyllä varsinainen ponus. Levy sisältää noin vartin mittaisen filmin, "A guide to the perfect Deathpunk body", jossa vokalisti Hank von Helvete pitää punttisallilla lihasten verryttelytuokion, eli nostelee noin kahden kilon käsipainoja ja tekee muuta yhtä äärimmäistä ähkien ja hikoillen pirusti. Siinä kaikki. Hämmentävä spektaakkeli.

Seinämaalaus

tuli torstaina valmiiksi ja pidettiin Jaakon kanssa "harjakaisetkin" jo samana iltana. Kaikkinensa hauska projekti. On melkein haikea olo kun ei aamulla enää tarvitse mennä ruutuja telailemaan.
Perjantaina kävin laittamassa noin suurinpiirtein lähetyskuntoon Jaroslavliin lähtevän teospläjäyksen. Työhuone jäi järjettömään siivoon kun ei ollut niin tarmokas olo että olisi jaksanut siivota jälkensä. Huomenna se on sitten ensimmäisenä edessä. Mutta sen jälkeen pääsen taas Lohikäärmeen ja Ulkona:n kimppuun. Hyvä.

Sain taululainaamosta hieman rahaa, niinpä raaskin ostaa The Curen Pornography -albumin remasteroidun deluxe -2CD -version. Vaikka minulla jo kahteen kertaan vinyylinä tuo onkin. Mukana 14 bonuskappaletta ja itse levy kuulostaa edelleen henkilökohtaiselta maailmanlopulta joka jostain syystä on samalla paras ystävä. Iloista.

Hampuri

"Parantaja", 11. helmikuuta 2005

Hammaslääkäri siivosi suustani yhden hampaan rippeet juurineen pois. Yllättävän tuskallista, puudutuksesta huolimatta. Ajatusten muodostamisessa on lieviä vaikeuksia, kun puoli päätä sykkii. Jäätelöä on tänään tullut syötyä paljon. Se tuntuu helpottavan. Kun tulin Kyllön terveysasemalta kyynelet silmissä ja tuppo suussa, ajattelin ettei tästä ilman viinaa selviä. Näyttää kuitenkin onnistuvan.

Hampurin jälkeen jatkui siltamaalausprojekti. Ruutuja alkaa hiljalleen olemaan vaadittava määrä. Tämän viikon aikana lienee valmista. Mielenkiintoista. Tekisi mieli nytkin kipaista tutkailemassa keskeneräistä luomusta. Jalankulkija-asiantuntijoiden lausuntojen perusteella olemme jäljillä. Kiitoksia positiivisesta palautteesta.

Jaroslavliin menevät työt pitää muistaa käydä tarkistamassa ja pakkaamassa tehtaalla. Jaakolta lainaan saamaani kuljetuslaatikkoon menee yhdestätoista työstä kymmenen. Kätevää. Laatikko tosin painaa 22 kg, mutta onpahan tukeva.

Kyllä, taidan käydä iltakävelyllä tuijottamassa seinää.

Nähdään taas.

The Damned

"Ylin kerros", 4. huhtikuuta 2005

Sillan alla on nyt sinisellä maalilangalla pläjäytelty ruudukko, ruutukoko 20 x 20 cm, ruutuja noin 915 kappaletta. Huomenna ruvetaan tayttämään niitä värin 499 kymmenellä eri variaatiolla. Kyllähän te 499:n tiedätte?

Olohuoneessa mäikää The Damnedin Anthology. Nostalgista jos mikä. Tulee kesä -86 mieleen. Silloin löydettiin Arin ja Mikon kanssa tämä loistava orkesteri ja muitakin vanhan punkin/uuden aallon suuruuksia. Taisi homma lähteä The Lords of the New Churchin keikasta Jyväskylän monitoimitalolla, kitaristinsahan soitti Damnedissa alkuaikoina, basisti Dave Tregunna Sham 69:ssä. Laulaja Stiv Batorin aikaisempaa orkesteria, Dead Boysia ei vielä tuohon aikaan saanut suomesta oikein mistään, mutta soololevyään kuunneltiin kyllä. Tilasin sen muistaakseni Epesiltä noin viiden markan hintaan. Päivät meni Arin huoneessa ja parvekkeella. Kaunis,lämmin kesä (muistaakseni) ja melkein oltiin sisällä koko ajan. Hienoa oli silti. Oi niitä aikoja kun vielä innostui kunnolla jostakin, eikä sitä tarvinnut tehdä yksin. Nykyään ollaan individualisteja. Eli erakkokuspäitä.

Vaikka Damnedin meininki pitkästä aikaa hyvältä kuulostaakin, on siinä joku näkymätön outo kynnys, kuin tekisi jotain vähän väärää. Kajoaisi sen entisen Timpan entiseen elämään, tai jotain. Onneksi kaikki asiat eivät tunnu näin voimakkaasti menneisyyden leimaamilta. Tosin minua tuo asioiden päälle kertyvä nostalginen pölykerros on jostain syystä aina kiehtonut. Näkyvä ja näkymätön patina. Riippuu tietysti asioista.

Jaa-a, pitää käydä kaupassa. Levykin taisi loppua. Eikun se onkin Curtain Call Black Albumilta...

Senttimenttaalinen meksikkolainen lisenssiaatti poltti inttensiivisesti ooppiumia.

(Vasama, Erkki: Sanankäytön opas; Kirjayhtymä, 1964. (Virhelause luvusta Vierasperäiset sanat))

Sillanalustaiderupeaman 1. osuus on valmis. Huomenna alkaa toisen, täysin uuden seinämaalauksen valmistelu. Jännää on.

Lauantaina Yläkaupungin yössä irtosi tosiaan paremmin kuin perjantaina. Oli oikein mukavaa. Sää suosi ja sain silmälasitkin hajalle.

En teekään Lohikäärmettä ja Ulkonaa Jaroslavliin, vaan (mahdollisesti) Jämsänkoskelle. Olisi tullut vähän kiire, noin viikko enää aikaa siihen kun työt kuskataan Venäjälle. Tosin jos homma edistyy näin hitaasti, 28.6. on myös varsin pian käsillä. Ulkona:n taivaan yläosa meni jokseenkin uusiksi, kun ei se jostain syystä toiminut. Teen sen loppuun ensi viikolla. Taustamusiikkina voisi toimia My Dying Bride, niinkuin tänäänkin. Dreadful Hours ja Songs of darkness, words of light.

Lähipäivinä olisi täytettävä Keski-Suomen rahaston apurahahakemus, kun olen saanut pyydettyä sitä varten Asiantuntijalausunnonkin. Kupongeja täytellessä pääsee keltainen Adlerin Tippa S -kirjoituskone laulamaan. Tavoitteena on saada nollien ja o-kirjainten keskustat irtoamaan.


"Talollinen", 28. tammikuuta 2005

Mystisiä mahdollisuuksia

"Lentämällä olisimme jo perillä", 3. huhtikuuta 2005


Ensimäinen (vajaa) viikko sillanalusmaalarina on pulkassa. Aika mukavaa hommaa. Kun vain vielä saisi itselleen vähän rivakamman vaihteen päälle. Olen näköjään myös taipuvainen käyttämään maalia turhan säästeliäästi. Myös taulu-tyyppisiin teoksiin voisin maalia rätkiä tulevaisuudessa huomattavastikin runsaammin . Ei se nyt niin arvokasta ainetta ole.

Fillarista lähti venttiili ja puhkesi kumi samalla hetkellä ja samasta renkaasta. Pitäisi korjata ensi tilassa, kun ei kärsivällisyys meinaa riittää kävelemiseen. Tuskastuttavan hidasta ja tylsää puuhaa, minun mielestäni. Polkupyörä edesauttaisi työhuoneen artistihommien pariin menemistä päivän seinämaalausrupeaman jälkeen. Ajokorttia tällaiselle fiikukselle tuski annettaisiinkaan tässä elämässä. Keskiviikkona pidämme välipäivän, joten omistan sen omille maalaushommilleni. On nimittäin viime päivinä tullut hieman paineita saada jotain valmiiksi ja vähän hitaasti. Mystisiä mahdollisuuksia enteileviä puheluita (eikä pelkästään J:llä alkavista kaupungeista, niinkuin näköjään suurin osa on viime aikoina ollut) on tullut aikaisemmin mainittujen tulevien näyttelyjuttujen lisäksi. Itsellä on jotenkin varmempi olo kaiken suhteen, jos tietää että vielä saa valmiita töitä aikaiseksi. Kyllähän niitä tietysti saa, mutta hidasta on.

Eilen käytiin Beckerin avajaisissakin, mutta olin hieman alavireessä oivallisista virvokkeista huolimatta. Matala profiili ja juhlimisen siirtäminen toiseen kertaan. Ehkä tänään irtoaa paremmin? Pukkaa nimittäin Yläkaupungin yötä ja ilmakin näyttää vielä tässä vaiheessa kauniilta. Tässä pitkälti ulkoilmatapahtumassa on perinteisesti ollut vakiona suorastaan kammottava sää. Saa nähdä.



Kolme Chicagolaista Helppo-Heikkiä söi Berliinin makkaraa punaisen ristin ambulanssissa.
(Alkukirjainaiheinen virhelause Erkki Vasaman Sanankäytön oppaasta (Kirjayhtymä, 1964))


Korjatkaa siitä.

Pöllölä

"Sähkötalo", 22. maaliskuuta 2005.

Johan nyt. Beckeristä irtosi minulle näyttelyaika 1.7. -19.7. 2006. Mahtava homma. Avajaiset 30. kesäkuuta -06. Sinne vaan kaikki.

On melko reippaasti aikaa valmistautua. noin 13 kuukautta. Jospa tällä kertaa ei tarvitsisi viimeistellä taulujen reunoja ripustusiltana galleriassa...

Lisäksi Onnetar arpoi minut jostain syystä yhdeksi viidestä jkl:n tait.seuran jäsenestä osallistumaan seuran juhlavuoden systeemeihin liittyvään näyttelyyn Jämsänkosken Taidetalo Pöllölään, 4 - 5 työtä / tekijä. Tämä tuli tosiaankin yllättäen. En tiennyt moisesta projektista mitään. Käsittääkseni ensi kuun lopulla on tuo. Muuten hyvä, mutta melkoinen osa tuotannosta on Jaroslavlissa samaan aikaan. Museon näyttelystä ehkä Pato ja Mahtava ja sitten voisi maalata pari tekeillä olevaa valmiiksi. Saari, Venetsian Hervanta tai Muuntajamajakka. Tai jotain muuta. Kyllä sitä jotain aina keksii. Ei passaa valittaa. Päinvastoin.


Työnimi Muuntajamajakka, 4. luonnos; 24. tammikuuta 2005.

Kaiken muun lisäksi huomenaamuna alkaa aikaisemmin mainitsemani ulkomaalaushomma, eli alikulkutunnelin seinämaalauksen korjausurakka Jaakon apumiehenä. Noinkohan herään ajoissa? Täytyy varmaan mennä kohta nukkumaan. Tai viimeistään kahdelta.

Ensin luen melu-uutiset ja muuta leppoisaa. Näkemiin.

Kertomus

"Jättiläinen", 28. lokakuuta 2004

Nykyään jokainen pystyy löytämään elämän tarkoituksen sisimmästään. Ei, vastasi Kaalimato... Välttämätöntä on aloittaa maalaaminen keskeltä ja häivyttää reunat. Minä revin häneen jopa peittonikin.
Oli tässä kertomuksessa jokin ajatuksenpoikanenkin, mutta se on hetkeksi päässyt unohtumaan kertojalta.





1. Kurt Vonnegut: Titanin seireenit
2. Lewis Carroll: Liisan seikkailut Ihmemaassa (Ei, vastasi...)
3. Salvador Dalí: Neron päiväkirja (Välttämätöntä...)
4. Daniil Harms: Sattumia (Minä revin...)
5. Douglas Adams: Näkemiin, ja kiitoksia kaloista (Oli tässä...)


Maijan kautta 8.5.2005 bongattu
Kirjameemi:

1. ota hyllystäsi viisi kirjaa
2. ja ensimmäisestä kirjasta ensimmäinen virke
3. toisesta kirjasta sivun 50 viimeinen virke
4. kolmannesta kirjasta toinen virke sivulta 100
5. neljännestä kirjasta sivun 150 viimeinen virke
6. viidennestä kirjasta koko kirjan viimeinen lause
7. tee virkkeistä jono
8. nimeä lähteesi

Vaatteet on mun vaatteet

"Tulevien suurten asioiden kärsimätön odotus", 17. huhtikuuta 2005

Ostin nimipäivälahjaksi itselleni pääkallosukat ja mustan lippalakin, kuinkas muuten. Huomenna teen lisäostoksia. Huomasin, että nythän niitä kesävaatteita on kaupoissa vaikka minkälaisia, kesällä ei niinkään. Jyväskylän kirpputoreilta ei oikein tahdo löytyä mitään, järkevään hintaan ainakaan. Vaaterahat imaisen verorahasäästötililtäni, lupauksella maksaa ne heti takaisin tilille kun jostain mynttiä siunaantuu. Pitäähän niitä vaatteita jonain vuonna ostaa. Rahat menevät aika pitkälti työvälineisiin ja sen sellaiseen, eikä rääsyjä muutenkaan muista ostella, elleivät karise päältä tielle.

Pitää myös metsästää työhaalarit (ja mahd. ruma mainoslippis) ulkomaalaushommiin. Lupauduin apumieheksi erääseen projektiin, johon vierähtänee tovi. Noin viikko. Toivottavasti ei ole kovin kylmä.

Alkuviikon meinaan työstää työhuoneella niitä Jaroslavtauluja eteenpäin, etteivät jää viime tinkaan. Aika hyvin tuntuu sujuvan. Kumpikaan kuva ei ole teknisesti mitenkään ongelmallisimmasta päästä.

Pettymykseksi luulemani Nine Inch Nailsin With Teeth alkaa avautua. Se toimii sittenkin. Toivottavasti eivät peru Provinssin keikkaa.


Mitä? Kirkkaita värejä. 5. toukokuuta 2005

Musta

"Tietäjä", 13. lokakuuta 2004.

Kevät taitaa tulla. Ostin siis reilusti mustaa maalia. Meinaan laittaa alulle pari metri-puolitoista -kokoluokan mustavalkoista taulua ja pari pienempää, samaa sorttia. Täältä jostain blogin kätköistä löytyvä "Silta" -piirros on yksi ehdokas. Tosin tullee olemaan vaaleahko. Ellen maalaa piirrosta negatiivina. Hetkinen. Hyvä idea. Mustalla värillä lotraaminen kiinnostaa taas hieman värikkäämpien taulujen työstämisen lomassa. Tällä kertaa käytän enimmäkseen Oxide blackia, joka on rusehtava ja varsin voimakkaasti peittävä (eli musta...) musta. Paynen harmaa on toinen hyvä väri, sinimusta.

Ensin täytyy tehdä työnimet Lohikäärmelinnun suojeluksessa ja Ulkona valmiiksi. Molemmat olen jo ilmoittanut osallistuviksi 16.6. - 9.7. Muokattu maa -näyttelyyn Jaroslavliin, Venäjälle, kymmenen muun työn kanssa. Viksua. Näin saamme aikaiseksi paineen. Meneevät tietysti kumpikin persiilleen "pakon" alla.

Kerran tosin tein kaupat keskeneräisellä taululla, jonka sitten tein deadlinen - häiden - paineessa valmiiksi. Ahisti, mutta valmista tuli. samantien kun kuva valmistui, soitin ostajille ja hakivat jo kohtapuoleen työn pois. "Uusi maa odottaa", syksyltä 2002. Ei ole teoskuvaakaan näyttää. Pitää joskus junailla sekin. Toinen, 120 x 90 cm, "laajennettu" versio "UMO":sta on ollut tekeillä loppuvuodesta 2002 lähtien. Ei ole todennäköistä että valmistuu tänäkään vuonna.

Tilaustöitä en ole vielä tehnyt. Tiedusteluja aiheesta on joskus tullut, mutta homma on kaatunut joko hintapolitiikkaan tai muuten vaan jäänyt ajatuksen asteelle. Mielenkiinnolla suhtaudun kuitenkin ajatukseen. Muotokuvia tuskin eli ei. Paitsi jos sinulla on linnun pää ja äyriäisen vartalo, niin ilman muuta. Saat jopa alennusta.


"Reuna-alueella", 17. huhtikuuta 2005.

Saari

Työnimi Saari; 4. luonnos, 20. lokakuuta 2004.

Työt ovat taas käynnissä, paussin jälkeen. Tällä kertaa käsittelyssä on työnimi Saari, samanaikaisesti työnimi Lohikäärmeen kanssa.

Ensimmäinen on ollut melko hyvässä vaiheessa jo pitkään, mutta tänään maalasin noin 50 % uusiksi ja nyt koko roska näyttää kokolailla remontissaolevalta. Taivas oli tylsä ja yksi lintuhahmo meni pitkälti uusiksi. Joka tapauksessa taulu, jota on mukava rassata kasaan.

Jälkimmäisestä ei valitettavasti ole minkäänlaista luonnosta missään. Työstä on tulossa hieman "Antipopehtava" , mikä johtuu sekä värimaailmasta - Sinertävän rusehtavaa ja punavaatteinen hahmo - että decalcomaniaa etäisesti muistuttavasta maalausjäljestä, joka tosin on toisella tapaa aiheutettu, eli vahingossa, räiskimällä ja raapimalla. Käytännössä taulussa on kolme täysin erilaista maalausta päällekkäin, joita olen poistanut /
jättänyt näkyviin / jynssännyt esille. Hiekkapaperia ja karhunkieltä olen tässä käyttänyt runsaasti apuvälineinä. Decalcomaniaa muistuttaa myös se että koko kuvan olemassaolo pohjaa sille suunnalle jonka tuo tekninen efekti on antanut. Siihen nähden on aika selkeä ja epähäröilevä teos tämä. Vielä tässä vaiheessa.

Huominen tullee olemaan pyhitetty askarteluhenkiselle toiminnalle, kun väsään köyhän miehen portfolion ja hakemusten kuvaliitteet digikuvista teetetyistä 43:sta kymppikuvasta ja taustakartongeista sekä kansiotaskuista. Kuvaluettelot ja yksi hakemus pitää myös kirjoittaa ja pummata jonnekin tulostamaan ne ja taustapapruihin teostiedot, kun ei kotiprintterillä saa luotettavaa jälkeä aikaan. Ei kyllä taida olla mustettakaan.

Listaa pukkaa

Kotisivuille lisätty 3 kuvaa; Perhe, Pato ja Mahtava.

Minulta kysyttiin, että mitä musiikkia kuuntelin, kun tein nämä taulut. En oikein muistanut. Muisti palasi.


China Swallow: Real survival stories (Memoirs of Amnesiacs)
Circle: Meronia (Meronia)
Circle: Brilliant colours for bright ideas (Zopalki)
Circle: Siivet (Taantumus)
CMX: Pilvien kuningas (Aura)
CMX: Ohjelmansiirtoketjun mittaustauko / Pelon enkeli / Loputtomasti samaa (Dinosaurus Stereophonicus)
CMX: Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen / Sivu paholaisen päiväkirjasta (Aion)
Ektroverde: Thin air / A new stance for tomorrow (A new stance for tomorrow - Music from the film Futuro)
Haikara: Manala (Haikara)
Keuhkot: Parantaja koo / Jumala (Ruskea aikakirja)
Kotiteollisuus: Pieni (Aamen)
Kotiteollisuus: Eevan perintö / Saattoväki (Eevan perintö)
Kotiteollisuus: Selkä taittuu (Tomusta ja tuhkasta; "piilokappale")
Kuusumun Profeetta: Jumalat liekeissä (Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu)
Kuusumun Profeetta: Häivähdys ( Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari)
Magyar Posse: Tr. 6 (Kings of Time)
Maj Karman Kauniit Kuvat: Ääretön (Ääri)
Maj Karman Kauniit Kuvat: Rautaneito (Rocktähti -single)
Maj Karman Kauniit Kuvat: Hän puhuu kuin noituisi (Katutyttöjen laulu -single)
Maj Karman Kauniit Kuvat: Pasi sanoo / Minä rakastan sinua (Rautaneito)
Musta Paraati: Ajatus / Olet kuva / Romanssi (Peilitalossa)
PMMP: Kovemmat kädet / Päiväkoti / Maria Magdalena (Kovemmat kädet)
Radioteatteri: Saatana saapuu Moskovaan
Ratsia: Tulen saalis / Punainen kyynel (Antologia)
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Hiljaista / Lintu (Itku pitkästä ilosta)
Reverend Bizarre: For you who walk in the land of the shadows (In the rectory of the bizarre reverend -remasterin bonuslevy Return to the rectory)
Kauko Röyhkä: Lilith / Katse / Saksalaisten tuho (Jumalan lahja)
Kauko Röyhkä: Etsijät / Kerran ilmestyin (Etsijät)
Sara: Vers(i)o (Saattue)
Soul Tattoo: Pointless sorrow / How long? (Soul Tattoo)
Teatteri Moderni Kanuuna: Le Fetin Rakennusaikeen paljastus / Fallos kaneetti, tuomiona peenikseen valu (Oopperse Le Feti Le Grande Anaale)
...And you will know us by the trail of dead: Novena without faith / Half of what (...And you will know us by the trail of dead)
...And you will know us by the trail of dead: Mistakes & regrets / Blight takes all / Aged dolls (Madonna)
Anathema: Looking outside inside (A fine day to exit)
Arcana: Our god weeps / Dark age of reason (Dark age of reason)
Blur: 1992 / Caramel (13)
Cult of Luna: Adrift (Salvation)
Cult of Luna: Genesis (The Beyond)
Fear Factory: Undercurrent / Human shields (Archetype)
Fields of The Nephilim: Wail of Sumer / And There Will Your Heart Be Also (Elizium)
Lisa Gerrard: Sanvean / Swans / Nilleshna (The mirror pool)
Godflesh: Jesu (Hymns)
Godspeed You! Black Emperor: Moya (Slow Riot for New Zero Kanada)
Godspeed You! Black Emperor: 09-15-00 (Yanqui U.X.O.)
Isis: In fiction / Syndic Calls (Panopticon)
Killing Joke: Love like blood / Europe (Night time)
Killing Joke: The death & resurrection show / Asteroid /You'll never get to me (Killing Joke)
King Crimson: Starless (Red)
Koma: Stop making speeches / Fifth colon (I've seen evil) (Tsunami)
Marilyn Manson: Cruci-fiction in space (Holy Wood)
Muse: Apocalypse please / Sing for absolution (Absolution)
My Dying Bride: Wreckage of my flesh / Doomed lover (Songs of Darkness, Words of Light)
Neurosis: Strength of fates / Aeon (Through silver in blood)
Neurosis: Burn (The Eye of Every Storm)
Nine Inch Nails: A warm place / Reptile / The downward spiral / Hurt (The Downward Spiral)
Nine Inch Nails: At the heart of it all (Further down the spiral)
Nine Inch Nails: The frail / The wretched / Pilgrimage / The Great Below (The Fragile)
Nine Inch Nails: The Persistance Of Loss / Leaving Hope (All that could have been (Deluxe -editionin Still -bonuslevy))
Placebo: Without you I'm nothing / The crawl (Without you I'm nothing)
Placebo: Soulmates (This picture -single)
Placebo: The bitter end / Protect me from what I want (Sleeping with ghosts)
Arvo Pärt: Cantus in memory of Benjamin Britten (Tabula Rasa)
Arvo Pärt: Kanon Pokajanen (Kanon Pokajanen)
Arvo Pärt: Miserere / Festina Lente / Sarah was ninety years old (Miserere)
Radiohead: Street spirit (Fade out) (The Bends)
Radiohead: Exit music (for a film) / Fitter happier (OK Computer)
Radiohead: How to disappear completely / idioteque (Kid A)
Radiohead: Pyramid song / You and whose army? / Knives out / Like spinning plates (Amnesiac)
Radiohead: 2+2=5 / Sail to the moon / Where I end and you begin / Myxomatosis (Hail to the thief)
Raison d' etre: Towards desolation (Requiem for apandoned souls)
Skinny Puppy: Killing game / Mirror saw (Last rights)
Swans: Children of God (Children of God)
System of aDown: Chop suey! / Atwa / Aerials (Toxicity)
System of a Down: Highway song / Streamline (Steal this album!)
Thåström: Suverän (Det är ni som e dom konstiga det är jag som e normal)
... ja Metalliliitto...

Artisti, parhaat transsit ja albumi suluissa.

Mitäs tässä muuta. Hei hei.

Välipäivä

"Uppoava talo", 17. lokakuuta 2004.


Olen tähän asti pitänyt haastatteluissa itselleni tyypillistä "epäcoolia" linjaa, ja vastaillut kysymyksiin suhteellisen runsassanaisesti, ilman ihmeempää karsintaa. Pikkuhiljaa voisi kyllä riisua tuota ilmaisua, ja jättää joitain asioita mainitsematta. Nuo asiat voi laskea perjantain Keskisuomalaisesta...

Taas välipäivä, ja menemme Päivin kanssa hieman shoppailemaan. Taitaa vaan olla aika kylymä.

Hajamielinen taho

Oli mukavat avajaiset, mitä nyt meinasin joutua kukittajaksi pitkällisiin juhlallisuuksiin. Urhoollisesti lipesin kunniasta toisaalle ja homman hoiti todennäköisesti vähemmän hajamielinen taho.

Ihmisten kanssa oli hauskaa rupatella, ja taulukolmikko oli päässyt varsin edustavalle paikalle. Miellyttävää.

Muu näyttely minulta jäi avajaishumussa jopa häpeällisen vähälle huomiolle. Olin niin tohkeissani. Täytyy palata asiaan joku toinen päivä.

Jatkoillakin käväistiin, ja mikä ettei kun oli hyvää seuraa. Ja Lounaispuiston grillin kautta kotiin.

Hyppäsin katolta liaaniin joka johti suoraan mustaan aukkoon ja takaisin, eli terveisiä nuhakuumeen maailmasta

Flunssa ei ota loppuakseen. En ole uskaltautunut ulos sitten viime maanantain, ettei tauti pahene.

Perjantaisiin Jkl:n Taiteilijaseuran vuosinäyttelyn avajaisiin aion vakaasti suoriutua. Mahtava, Pato ja Perhe ovat kaikki mukana. Mielenkiintoista nähdä mihin ne on pläjäytetty ja miten.

Piti muka tehdä pari viittä vaille valmista taulua loppuun ennen Runen valokuvaussessiota, mutta eihän siitä nyt taida tulla mitään. Myöhemmin sitten.

Tänään tauti on edennyt videoidenkatseluvaiheeseen. Listalla tähän mennessä Uhrijuhlat (The Wicker Man, O: Robin Hardy, Englanti 1973) ja Likainen Harry (Dirty Harry, O: Don Siegel, US 1971). 70-luku hallitsee.

Nähdään taas.


"Kurkistaja", 7. marraskuuta 2004.

Savua

"Melko tuulista", 6. lokakuuta 2004.

Loman teema hahmottuu. Sairasloma. Sain ensimmäisen flunssani sitten lokakuun -01, mikäli oikein muistan. Ei ole kerennyt potea.

Kuumemittari näytti äsken 37,7 astetta, eli ei paljon mitään, mutta jotain kuitenkin. Hälyttävämpää on itseeni soveltama hoito, johon kuuluu lämpimän juoman valmistaminen siten että juoma -tässä tapauksessa glögi- unohdetaan hellalle täysillä porisemaan siksi, kunnes kaikki neste on haihtunut ja huoneistoon vapautuu ponteva tujaus häkää.

Helvetti. Keittiön kattoa ei nähnyt savulta. Onneksi en nukkunut. Mutta on se perhana kun ei ihminen koskaan opi. Palohälyttimeenkin voisi näköjään sen patterin uusia.
Mitähän se Päivikin tuumaa kun kotiutuu huomenna Helsingistä...

Uskaltaisikohan mennä keittämään vettä? Sen jälkeen taidan katsoa vaikka Pertsaa ja Kilua.

Pelastava oivallus

"Huvila", 28. lokakuuta 2004.

Kiireinen viikko alkaa olla pulkassa. Perhe (III) (2004), Mahtava (2005), ja Pato (2005) olisi huomenna vielä vietävä Museon Holviin Jyväskylän Taiteilijaseuran 60. vuosinäyttelyyn tyrkylle. Rune kuvaa nämä lähiaikoina niin saadaan pistettyä verkkoonkin uutta materiaalia. Kotisivuilta puuttuu vielä 2005 -kuvaosasto täysin.

"Padon" ja "Ulkona":n loppuvaiheet nielaisivat melkoisesti aikaa. Jälkimmäinen jäi vielä hieman kesken. Aion tehdä sen rauhassa loppuun ilman että deadline painaa päälle. Harmittaa vähän tuo. "Ulkona" on näistä nyt rassatuista oma suosikkini. Siinä on jopa värejä. "Padon" vernissasin tiistaina. Pelottavaa hommaa. Ei se maalaaminen mitään mutta se vernissaus. Kädet tärisi eivätkä jalatkaan meinanneet totella, kun olin koko päivän pyörinyt ympyrää pienessä huoneessa. Sitähän se minun työntekoni yleensä on. Minuutti homman jälkeen -vernissaa jäi vielä puoli korkillista - kaveri soitti että josko olisi iltakaljan paikka. Nyt heti. Olihan se. Pelastava oivallus: Ihminen voi lähteä kaljalle. Jos voi. Jos haluaa.
Voi tätä pienen ihmisen elämää.

Tuo museolle vietävä trilogia on jokseenkin täysin harmaa, eikä oikein edes mikään trilogia. No, katellaan ottaavatko taulun taulua. Tarjokkaita ollee.

Pakko pitää muutama päivä paussia ja tehdä ihan muita juttuja. Niinkuin esimerkiksi piirtää. Aloitan kuitenkin lomailun pikkuhiljaa jokseenkin hunningolle jääneen kotihuushollin siivoilulla.



"Hyvästi", 19. helmikuuta 2005.

P1200

"Niin, mutta", 24. syyskuuta 2004.


Hain Päivin isän kyydillä Kaapelitehtaalla olleet taulut Beckeriltä, kaikki kolme. Moitteettomassa kunnossa olivat. Jäi vakuutusrahatkin saamatta...

"Ulkona" ja "Pato" edistyvät. Vähemmän on enää maalaamista, hiekkapaperihommia lähinnä. Tällä hetkellä itselleni tyypillinen tapa valokohtien tekemiseen on vaaleamman pohjavärin päälle laveerattujen tummien, läpikuultavien kerrosten poistaminen hienolla vesihiomapaperilla, joko kuivalla tai märällä. Yksityiskohtiin käytän lähinnä P800 - P1200 -karkeuksisia papereita, kuivana.

Tänään oli semmoinen ote vaihteeksi töissä että olisi voinut jatkaa vaikka kuinka myöhään. Välillä pitää kuitenkin käydä kotona latautumassa. Järkevöitymässä että voi taas artistifoitua.

Uusimman RockSound -lehden mukana tulleella cd:llä on muun muassa pirun hieno tunnelmapala Red Sparowes -nimiseltä ameriikkalaiselta orkesterilta, "Alone and unaware, the landscape was transformed in front of our eyes". Hyvää ja rumankaunista työmusiikkia. Niille, joille Isis, Neurosis ja vaikka Godspeed you! Black Emperor kolisevat, kappaleen (ja muuta melua) saa ihan laillisesti imuroida täältä.

Myöhästymismaksua pukkaa

Kävin kirjastossa. Tarkastin lainatilanteeni asiakaspäätteellä. Pari Arvo Pärtin cd:tä oli päivän myöhässä. Uusin ne. Katsoin Omat tiedot -sivuilta josko olisi sakkoja. Ei ollut kuin 333,24 €.

Lainaustiskillä äimistelevä virkailija totesi sakkojen tulleen nimenomaan noista Pärtin levyistä. Myöhästymismaksua noin 166 euroa / levy / päivä. Jep jep.

Parin päivän päästä sakot olisivat olleet tonnin luokkaa. Paljonko maksaa jos levyt menevät rikki tai katoavat? No, mikälie järjestelmävirhe. En maksa.

Pato

"Talo ja puu", 22. helmikuuta 2005.

Eilen meinasi Harmonian avajaiset (Hanna-Kaisa Hämäläinen: Tähdistö) mennä unssin verran taiteilijaelämän puolelle. Mitenkähä se silleen. Ihan vahingossa. Mukava oli nähdä vanhat tutut Marko ja Hanna-Kaisa.

Tänään oli sitten hieman puolijalkaista töissä. Maalasin taulujen laitoja ja asensin keskeneräisiin taululangat. Aika säälittävää. Jonkun verran tein työnimi Lohikäärmettä (70 cm x 75cm) ja Kolmea Viemäriä. Hieman rupesi arveluttamaan josko olen tehnyt KV:n paikoin yli ja ohi. Työstä on tulossa paljon tummempi ja "likaisempi" kuin alunperin oli ajatus. Toisaalta voi olla parempikin niin. Eikä se ole mikään Kolme Viemäriä. Sehän on Pato.

Yritän vielä tosissani saada jotain valmiiksi sunnuntai-iltaan mennessä. Silloin olisi Runen kanssa teoskuvaussessio.

Unmutual!

Work in progress. Kivääritehtaan työhuone, 5. maaliskuuta 2005.

Meinaa olla pinna kireällä töissä. Itsehillinnän puutetta, pysyvästi kiinnijumittuneita vernissapulloja & maalipönttöjä, telineeltä putoilevia tauluja ja äänekästä kiroilua noin vain keskellä kirkasta päivää. Paiskasin jopa Sisu-askin lattiaan.

Pitää yrittää ryhdistäytyä. Vähemmästäkin hermoilusta sai "Prisoner"-TV-sarjassa palkinnoksi laseria aivolohkoon. "Unmutual!".

Älysin illemmalla pitää vähän taukoa ja lukaista pätkän Kauko Röyhkän Miss Farkku Suomi -romaania. En tiedä helpottiko, kun minut vetäistiin 70-luvulle jonnekin hemmetin konvaan. Koulun juhlasalissa huono paikallinen bändi, puffetissa vihreää limpparia ja karkkia. Pitkää tukkaa ja villaliivejä. Piti tanssia ja kädet hikoli. Henkikin haisi. Varmaan oli villahousupakkokin...

Hyvältä vaikuttaa kirja. Ei tule paljon lueskeltua nykyään. Ei muka kerkiä. Harmi.

Huomenna pitää kipasta töihin levykaupan kautta, Yup:n "Minä en tiedä mitään" -ep ilmestyy. Meinasi välillä innostus hiipua mutta Martikaisen soololevy "Mierolainen" elvytti juppiuskoni.

"Jotten mä pelkkä loiseliö ois, aion tänään viedä roskat pois..."

MDF

"Sylilapsi", 7. lokakuuta 2004.

Taas tuli kesken urakan mielihalu aloittaa aivan toisten taulujen tekeminen. Suhteellisen kookkaita, kovalle pohjalle. Jos vielä joskus saan apurahoja, haen Starkilta joltisenniinmoisen määrän MDF-levyä. Niille voisi liimata hienojakoisen kankaan. Luultavasti ainakin kokeilen sitä.

Tein taannoin yhtä kokeiluluontoista kuvaa kankaalle varsin tunteella, runtelin & raavin sen siis "kauppatavaraksi kelpaamattomaksi". Jatkoin kuitenkin sen maalaamista aina muilta töiltäni monen kuukauden ajan. Tein taulun loppusilausta vaille valmiiksi ja liimasin puuliimalla MDF-levylle. Liimattuna kovalle pohjalle kangas ei ole jatkuvassa vedossa joten maalauksessa olevien "railojen" laajenemisesta ei ole pelkoa.

Liimaus onnistui loistavasti. "Nomadit" -nimen saanut valmistui parahiksi Kuopion Sitruunan yksitysnäyttelyyn. Paitsi että viime hetkellä tehty aerosolivernissaus meni persiilleen. Maalaukseen tuli omituinen, kuohkea sienimäinen pinta. Vernissapullo lienee ollut maanantaikappale. Taulu jäi pois näyttelystä, ja vielä minuutti ennen avajaisia tuntui, että näyttely on turha ja huono ilman Nomadeja. No, kai siitä jotain tuli.

Myöhemmin kyselin alan liikkeestä neuvoa viallisen vernissakerroksen poistoon, ja sanottiin ettei kyseistä ainetta saa pois akryylimaalauksesta kuvan kärsimättä. Kaikki oli siis menetetty... Maihareita kiillotellessani sain idean kiillottaa taulun lakanakankaalla. Sehän tepsi. Hieno pinta tuli. Suihkutin vielä toisen kerroksen vernissaa (W&N acrylic varnish, satin) päälle. Eri pullosta, tällä kertaa.

Päivin vanhemmat osti Nomadit. Nyt se on Päivin entisen huoneen, "tauluhuoneen", seinällä, ja sitä mennään viimeistään pääsiäisenä taas katsomaan.

No niin, se MDF-levyistä tällä kertaa. Kahvia pitäs taas saaha.


"Ovi", 15. joulukuuta 2004.