Kun sitten päätin, ettei kiirettä ole, niin se lakkasi olemasta.
Viime viikolla aloitin lomailun, jota jatkanen vielä ainakin ensi viikon. Pitää palautua kunnolla ennen seuraavaa rupeamaa.
Ei irtautuminen kyllä koskaan oikein onnistu. Eilen kävin työhuoneelta hakemassa erääntyviä kirjaston kirjoja ym., ja avasin maanantaina kotiutuneet Pöllölän näyttelyn työt paketeistaan ja katselin niitä hetken. Huojennuksekseni suunnaton paskuuden tunne ei laskeutunutkaan päälleni.
Ulkona -työstä tosin löysin pienen epäkohdan, jonka korjaan lähiaikoina. Oikean laidan alemmassa pilvessä on pari maalisen romun jättämää tummanruskeaa jälkeä, joiden alunperin ajattelin toimivan, mutta nyttemmin ne näyttävät roskilta. Maalaan ne valkoisiksi, niin kokonaisuus ollee astetta harmoonisempi. (Nettikuvassa "roskia" ei muuten näy. Lieneekö Rune prikannut ne digikuvasta? Parempi niin. Kohtapuoleen kuva onkin totuudenmukainen.)
Sitten vilkaisin keskeneräistä Saarta ja keksin samantien ratkaisun mieltäni vaivanneeseen ongelmaan taivaan epätäyteläisyydestä. Hyvä kun en ruvennut maalaushommiin samantien.
Jos haluaa pysyä erossa töistä, pitää näköjään pysyä poissa työhuoneelta.
Lähtisikö ajelemaan pyörällä piru ties minne vai katsoisiko pari Palmu -elokuvaa? Ehkä keitän kuitenkin kahvit ensin.
"Varasto rannalla", 9. helmikuuta 2005.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti