Viritin

tänään pitkästä aikaa kankaan kiilapuihin, josta täten kehkeytyi maalauspohja. Käytin ensimmäistä kertaa tuollaista melko paksua puuvillakangasta (mannapuuron väristä), jota ostin tässä joskus Taidemaalariliiton putiikista noin 12 metriä (leveys noin 1,5 m), kun pääsi kangas kokonaan loppumaan ja tuo vaaleampi kangas näytti niin jämäkältä ja hienolta - joskin kalliilta. Tähän asti olen käyttänyt raakapellavaa (kaurapuuron väristä).

Alustavasti vaikuttaa positiiviselta kokemukselta.

Niitatessa lankasuoruuden toteaminen on ehkä hankalampaa kuin pellavassa, koska tekstuuri on tiheämpää ja vähemmän "suuntaa-antavaa", mutta kun suunta löytyy (löytyyhän se kun seuraa reunaa..), se myös pitää paremmin kuin (varsinkin ohuessa) pellavassa. Pohjustus (vedellä lievästi ohennettu gesso) ei tullut lainkaan läpi, eikä kangas mielestäni kutistunut niin paljoa kuin pellava. Pidän etenkin tuon puuvillan tekstuurista. Vaikka tukkoonhan se menee heti kun minä alan läträämään. Muut ominaisuudet ovat vielä arvoitus.

Jännittää, josko huomenna metrisen taulupohjan kangas on puolimetriseksi kutistuessaan tehnyt kiilapuista hammastikkuja. Ja miten sietää uusi materiaali muita työskentelymetodejani?


Taulu tekeillä... Heinäkuu 2005.