Vajaa viikko on vierähtänyt noista puolen matkan juhlista. Kuvia täällä myöhemmin, ovat vielä, köh, henkilökohtaisella paparazzillani. Vieraita oli varsin mukavasti, paljon Finnconin mukanaan tuomaa väkeä. Ns. vakioporukasta suuri osa lienee ollut lomailemassa. Melkein kuin olisi vieraassa kaupungissa avajaisia pitänyt. Palaute oli kaikin puolin hyvää (sekä kummallekin meille että yleensä ja yhteensä), ellei peräti ylitsevuotavaista. Tattis kaikille paikalla olleille. Yllättäen juhliin Finnconin imussa aineellistui myös ala-asteen aikainen kaverini Pauli, jonka luona käytiin aina koulun jälkeen katsomassa Safiiri ja Teräs viideoilta (Liekö olleet VHSsät vai Betat?). Nähtiin viimeksi noin vuonna 85, silloinkin ohimennen. Tunnistus tapahtui kuitenkin lähes välittömästi. Kumma juttu.

[Päivi on kirjottanut myös pari sanaa aiheeseen liittyen. Laitankin tästä lähtien vain linkin Choleghiin, kun aihe natsaa. Se on taloudellista. Olen laiska ja saamaton.]

Itse Finnconin tiimoilla pyöriminen jäi kohdaltani häpeällisen vähäiseksi, senkin vähän mitä varsinaisella tapahtuma-alueella la-su aikana pyörähdin, oli special quest -lätkä paidan alla piilossa. Ettei vain kukaan tule erakkotaiteilijaa häiritsemään...

Piristävän näköistä sakkia oli kampus täynnä. Eikä siitäkään ole valokuvia, kun en jostain syystä muistanut/kehdannut niitä ottaa.


Kirjoittelen taas lisää tässä kohta puoleen. Hyvää yötä.

Musta Laatikko.

Tämän päivän Keskisuomalaisen juttuun yritin eilen ehdottaa pari muutosta, mutten kerennyt ajoissa, kun en ollut internetin tuntumassa ennenkuin illalla. Oikaisen sitten vaikka tässä. Siltä varalta, että joku näitä sattuisi lukemaan.

1) En luonnehtinut kuvieni hahmoja "pahalle haiseviksi haaskalinnuiksi". Kerroin vain huomanneeni että jostain syystä kaikki nuo linnut joista joko otan mallia tai olen muuten vain saanut vaikutteita luodessani hahmojen visuaalista ilmettä (lähinnä siis päitä) näyttävät olevan peto- ja haaskalintuja. Korppikotkia, marabuhaikaroita, isokihuja sun muita. Lausahdus tuli siitä kun luonnehdin yhtä visuaaliseen ilmeeseen vaikuttaneista linnuista (lähinnä nokkansa puolesta), Isomyrskyliitäjää (Macronectes giganteus). En ole tosin täysin varma tuon pahanhajuisuuden paikkansapitävyydestä. Jotain tuonsuuntaista muistelen kuitenkin netistä lukeneeni. Eivät kuitenkaan käyttäne Bvlgarin tuotteita...

Haaskalintuhomma liittyi synkkyysaiheeseen. Samalla tavalla kuin synkistä aineksista syntyy jotain, joka ei sitä ole, petolinnuista on syntynyt hahmoja, jotka eivät ole petoja. Sen enempää kuin ihmisetkään...

Tällä(kin) kertaa lintuhahmoihin vaikutti kuitenkin lintuja enemmän Bruegelin "Misantrooppi". Etenkin yhtä hahmoa maalatessani minulla oli koko ajan toisessa kädessä kirja, josta oli esillä tuon maalauksen kuva. Ei mallina niinkään kuin tunnelman tuojana. Hain tuota apatiaa ja kyyryä. Vaikka onhan sitä omastakin takaa.

2) "Graafikon tausta näkyy maalauksissa." Oli puhetta, että olen maalannut vasta vuosituhannen alusta ja aiemmin tehnyt kuvia sekatekniikalla sekä vuoden parin ajan metalligrafiikkaa ja että etenkin mezzotinto tekniikkana on vaikuttanut esteettiseen näkemykseen ja maalaustekniikkaan. En tullut alleviivanneeksi sitä, ettei välttämättä ole graafikko jos on tehnyt grafiikkaa. Itse asiassa en saanut montaakaan kunnon teosta aikaiseksi grafiikan pajalla, homma oli semmoista hakemista, kokeilua ja räpellystä. Missään tapauksessa en halua tässäkin kaupungissa vaikuttavien oikeiden graafikoiden luulevan, että pasteerailen ympäriinsä kuvitellen olevani oikein graafikko. Pahoittelen sekaannusta.

Muuten oli aika hyvä juttu. Kuvittelin kyllä ulkomaan vieraan saavan suuremman teoskuvan, mutta ehkä tekevät viikonloppuna hänestä kunnon jutun. Mene tiedä.

Aurinko paistaa. Pitää mennä ulos.

Jyväskylän Galleria Beckerillä pystyssä yhteisnäyttely Judith Cluten kanssa. Tämä kutsunäyttely on initiaattoritaho Finnconin ja Jyväskylän Taiteilijaseuran yhteisprojektiluontoinen pläjäys, jonka avajaiset tai pikemminkin puolen matkan juhlat ovat Finncon -tapahtuman aikana, perjantaina 13.7. klo 18-. Sinne. Mutta näyttely siis auki nyt (eli seur. kerran ti 10.7. klo 12 lähtien) 25. päivään asti. Ajattelin vain ilmoitella. Näyttely kun käynnistyi ikäänkuin varkain, kun ei ollut avajaisiakaan, lehtijututkin tulleevat puolen viikon tienoilla. Enkä ole jaksanut blogimainostaa ennenkuin nyt.

Kutsukortit suvulle ja tutuille ovat vieläkin tuolla, sohvan käsinojalla. Iski nimittäin uupumus ja väsy kun sain näyttelyn pystyyn, ja vähän ennenkin jo. Onneksi Päivi oli mukana tauluille paikkoja katsomassa, ei siitä muuten olisi paljon mitään tullut. Judithin osuus vaikutti ensialkuun ylivoimaiselta toteuttaa, kun tuntui että töitä on ihan hirveästi (päätin käyttää kaikkia töitä kun ne kerran on Englannista asti tänne kalliilla lähetetty) ja eri kokoisia, mutta lopultahan siitä tuli varsin seesteinen kokonaisuus.

Maalaushommat venähtivät hieman viime tinkaan, kuten näköjään aina. Kuuden maalauksen setistäni (Beckerin pieni huone) viisi valmistui viime viikolla. Kuudes on "vanha", viime vuoden satoa ja jo kertaalleen Beckerissäkin esillä ollut, mutta tämänkertaiseen kokonaisuuteen se kyllä kuuluu ihan toisella tavalla kuin siihen edelliseen.

Tekeillä oli seitsemän työn sarja, mutta ne kaksi jäivät auttamattomasti vaiheeseen. Minulla on kuitenkin tunne, että lopulta olisin kaikesta huolimatta päätynyt juuri tuohon kattaukseen, joka siellä nyt on.

Nyt en luonnostellut etukäteen lainkaan, mutta eivät nuo silti varsinaisia improvisaatioita ole, jokseenkin samat vanhat kuva-aiheet niissä kummittelevat. Sarjassa on muuten taulu, jonka harmaa pohja on itse asiassa yhtä toista, viime hetkellä hylkäyspäätöksen saanutta kuvaa varten maalattu taivas pilvimuodostelmineen ylösalaisin käännettynä. Ei sitä kyllä kaiken mustan maalin seasta erota, mainitsinpahan vain.

Muutaman päivän tässä lomailen ja Finnconin jälkeen jatkan "värikkäämpien" töiden parissa. Työhuoneella on seitsemän taulua hyvässä vaiheessa, tuskin maltan odottaa niiden äärelle pääsemistä, vaikka luomisen tuska onkin välillä kohtuuton. Seuraava deadline 7.11., joten on tässä vielä ihan mukavasti aikaa.

Kannessa Nomadit. Taivasta on kätevästi jatkettu.

Porvoossa päämajaansa pitävä kirjallisuuslehti Särö haastatteli loppuvuodesta. Olin sekunti aikaisemmin palautunut edestakaiselta Joensuun päiväreissulta (Muuntajamajakka pääsi kotiinsa), enkä väsymykseltäni oikein saanut otetta mihinkään muuhun kuin nettisurffailuun ja löhöilyyn... Ensimmäinen kysymys oli "miksi teet kuvataidetta?" (tai jotain siihen suuntaan) Eikä esimerkiksi miksi maalaat lintuhahmoja? Niinkuin yleensä. Änkytykseksihän se meni. Silti ihan onnistunut juttu (en kyllä kuollaksenikaan muista käytinkö tosiaan nimen omaan "nokkahärpäke" -sanaa...). Vitkalla otin lehteen hieman hämyisän omakuvan. Aviisi on aikamoinen lukupaukku, noin 140 sivua. Tilatkaa sieltä pois.

* * *

Neurosikselta tuppaa levyä. Kaunista kuin varis.

Ei muuten kannata mennä jäälle seisomaan. Joku antaa riemunkirjavan leijan narun käteen ja sanoo "pidä tätä". Kohta tulevatkin jo lehtimiehet. Seuraavan päivän Keskisuomalaisessa on sitten kuva ja nimi.

Teitä on varoitettu.

"Minä en jaksa enää", sanoi todellisuus Hotelli Alban edustalla kello 13:14.

Keuruun museon näyttely on vielä tämän viikon pystyssä. Hoksasin vasta tänään sivuiltaan tämän esittelyn.