The Damned

"Ylin kerros", 4. huhtikuuta 2005

Sillan alla on nyt sinisellä maalilangalla pläjäytelty ruudukko, ruutukoko 20 x 20 cm, ruutuja noin 915 kappaletta. Huomenna ruvetaan tayttämään niitä värin 499 kymmenellä eri variaatiolla. Kyllähän te 499:n tiedätte?

Olohuoneessa mäikää The Damnedin Anthology. Nostalgista jos mikä. Tulee kesä -86 mieleen. Silloin löydettiin Arin ja Mikon kanssa tämä loistava orkesteri ja muitakin vanhan punkin/uuden aallon suuruuksia. Taisi homma lähteä The Lords of the New Churchin keikasta Jyväskylän monitoimitalolla, kitaristinsahan soitti Damnedissa alkuaikoina, basisti Dave Tregunna Sham 69:ssä. Laulaja Stiv Batorin aikaisempaa orkesteria, Dead Boysia ei vielä tuohon aikaan saanut suomesta oikein mistään, mutta soololevyään kuunneltiin kyllä. Tilasin sen muistaakseni Epesiltä noin viiden markan hintaan. Päivät meni Arin huoneessa ja parvekkeella. Kaunis,lämmin kesä (muistaakseni) ja melkein oltiin sisällä koko ajan. Hienoa oli silti. Oi niitä aikoja kun vielä innostui kunnolla jostakin, eikä sitä tarvinnut tehdä yksin. Nykyään ollaan individualisteja. Eli erakkokuspäitä.

Vaikka Damnedin meininki pitkästä aikaa hyvältä kuulostaakin, on siinä joku näkymätön outo kynnys, kuin tekisi jotain vähän väärää. Kajoaisi sen entisen Timpan entiseen elämään, tai jotain. Onneksi kaikki asiat eivät tunnu näin voimakkaasti menneisyyden leimaamilta. Tosin minua tuo asioiden päälle kertyvä nostalginen pölykerros on jostain syystä aina kiehtonut. Näkyvä ja näkymätön patina. Riippuu tietysti asioista.

Jaa-a, pitää käydä kaupassa. Levykin taisi loppua. Eikun se onkin Curtain Call Black Albumilta...