Viritin

tänään pitkästä aikaa kankaan kiilapuihin, josta täten kehkeytyi maalauspohja. Käytin ensimmäistä kertaa tuollaista melko paksua puuvillakangasta (mannapuuron väristä), jota ostin tässä joskus Taidemaalariliiton putiikista noin 12 metriä (leveys noin 1,5 m), kun pääsi kangas kokonaan loppumaan ja tuo vaaleampi kangas näytti niin jämäkältä ja hienolta - joskin kalliilta. Tähän asti olen käyttänyt raakapellavaa (kaurapuuron väristä).

Alustavasti vaikuttaa positiiviselta kokemukselta.

Niitatessa lankasuoruuden toteaminen on ehkä hankalampaa kuin pellavassa, koska tekstuuri on tiheämpää ja vähemmän "suuntaa-antavaa", mutta kun suunta löytyy (löytyyhän se kun seuraa reunaa..), se myös pitää paremmin kuin (varsinkin ohuessa) pellavassa. Pohjustus (vedellä lievästi ohennettu gesso) ei tullut lainkaan läpi, eikä kangas mielestäni kutistunut niin paljoa kuin pellava. Pidän etenkin tuon puuvillan tekstuurista. Vaikka tukkoonhan se menee heti kun minä alan läträämään. Muut ominaisuudet ovat vielä arvoitus.

Jännittää, josko huomenna metrisen taulupohjan kangas on puolimetriseksi kutistuessaan tehnyt kiilapuista hammastikkuja. Ja miten sietää uusi materiaali muita työskentelymetodejani?


Taulu tekeillä... Heinäkuu 2005.

- " -

Työkiireet jatkuvat, kun ei valmista tu. Yritän aktiivisesti unohtaa monesko päivä on menossa (taas vaihteeksi), ettei ala ahistaa. No, ensi kuussa lomaa.

Viimeiset pari päivää olen paininut Saaren ja Venetsian Hervannan parissa kuunnellen Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -äänikirjaa. Toimii. Lukijan äänikin on ok, en nyt muista kuka. Voi olla, että jos kuuntelisi ennenlukematonta/kuulematonta kirjaa, ei työntekoon keskittymisestä tulisi mitään. Jonkun äänettömänkin kirjan voisi lukaista jos kerkiäisi. Vaikka lomaillessa sitten. Jos sitä nyt enää muuta osaa lukea kuin näitä blogeja...

Ehkä päähän vielä joskus tulee ajatuksiakin. Nyt ei jks mtn.


"Tiskiharja, heinäkuu 2005.

LLSU

Kotisivuille lisätty Lohikäärmelinnun suojeluksessa sekä Ulkona. Kiitos Rune ja Päivi. Koska originaalit ovat toisaalla, piti säätää ilman ja voipi olla että teokset ovat oikeassa elämässä tummempia. Kohennellaan ehkä sitten myöhemmin.

Kuvista sen verran.

"Lohikäärmelinnun suojeluksessa"
Omistettu kaikille joille joku on antanut voimaa ja turvaa, näkyvä tai näkymätön.

LLS on käytännössä kolme päällekkäistä maalausta joista paikoin milloin mikäkin on näkyvissä. Lintujen päät ja jalat ovat alimmaista, taivas ja punainen vaate päällimmäistä ja loput siltä väliltä.

"Ulkona"
Mökkihöperöydestä irtirimpuilevan houreuni? Symbolismia? Sukua Pieter Bruegelin Misantroopille ja Arnold Böcklinin Villa am Meerille, kenties. Kuva-aiheen tunnen silti hyvinkin omakseni. Todennäköisesti teen tästä kuvasta toisen version joskus.

Huomasin monta asiaa näistä kuvista ensi kertaa niitä tietokoneen ruudulta katsoessani. yksi niistä on se, että nuo portaathan ovat selvästi jäässä (tai liukasta lasia). Toivottavasti lintu hoksasi lentää niiden yli tullessaan ulos.

LomaPäivä

A-puoli

Vietimme eilisen illan mystisten entiteettien ja kiehtovien yli-aistillisten kokemusten parissa. Tyhjensimme siis jääkaappipakastimen pitkästä aikaa. Tänään tuli uusi kaappi ja vanha vietiin pois. Siinä oli yllättävästi hommaa, ja piti välillä käydä Lounaispuiston grillillä tankkaamassa. Hieno ilma, mukava paikka ja ruokakin oli yllättävän ei-hassumpaa.

Innostuin eilen kuuntelemaan vinyyleitä, ja tänään jatkoin missiota pitkin päivää (Ramonesia, Siouxie & the Bansheesia, Luxuriaa, Puplic Image Limitediä, Psychedelic Fursia, Laibachia, John Foxxia, Human Leagueta, Young Godsia ja muuta outoa). Pitkä aika on siitä kun olen älppäreitä viimeksi kotona kuunnellut. Työhuoneella on levari ja muutama "olennainen" levy, joita tulee säännöllisesti pyöriteltyä. Fields of the Nephilimin Nephilim ja Elizium, Killing Joken Night Time, Virgin Prunesin If I die, I die jne. Tuommoista gootahtavaa materiaalia. Se on monesti aivan parasta. Kyllä 80-luku hallitsee yhä, ei voi mitään.

Lakritsijäätelöä uudesta jääkaapista, nukkumaan ja huomenna vaihteeksi töihin. Kai vissiin. Pitää ahertaa ti-to, kun pe on reissua Tampereelle Päivin sakin sukujuhliin. Mukavaa.



B-puoli
(Say no to poetry -remix)


Lomapäivä.

Kotiaskareiden parissa.
Uusi jää/pakastinkaappi

styrox-roskan imurointia
vinyyli-koti-iltamat;
futua
goottia
ramoa.

Lounaispuiston grilli
grillilautanen
Aurinko.

Huomenna töihin. Jostain on
kaivettava rahaa

pitää
ostaa
taltta.



"Hei.", 26. tammikuuta 2005

Aitamaalarin vasen varvas

"Muuntajamajakkasaari", 3. huhtikuuta 2005

Jostain syystä vieläkin hivenen kirvelee, vaikka jo äsken osasin asialle nauraa. Nimittäin erään ei-Jyväskyläläisen lehden Pöllölän näyttelyn tiimoilta tekemän jutun oman haastatteluosuuteni mystinen naistenlehtityyppinen lähestymistapa ja se silkka nerous jolla antamiani faktoja käyttämällä on aikaansaatu vaikutelma, joka on kauttaaltaan epätosi, ja jollain tapaa vähemmän mairitteleva... Outoa tosiaan. No, oma moka. Mitäs puhuin mitä puhuin. "No comments" pääsi unohtumaan. Ja ennaltaluku. Ei kyllä stana unohdu enää toiste. Joopa joo.

Ikävää lyttäillä tässä jonkun yksityshenkilön niskalimaista työpanosta näin julkisella foorumilla. Ei kun. Itse asiassa tämä on unta ja kaikki puheet jostain lehtiartikkelista ovat mielikuvitukseni tuotetta... Sitäpaitsi tuon kuvitteellisen artikkelin kuva ja otsikko olivat ihan jees.

Tänään (Lauantai, 2.7.) kävimme Päivin kanssa Oikokatu - Sepänaukio -tyyppisellä kirpputorireissulla, ja haaviimme tarttui Escher -palapeli sekä Bukowski -elämänkerta (yht. 3 €). Ilma oli kaunis. Siispä kävimme myös hampurilaisella ostoskeskuksen hämärissä sisätiloissa sekä kiersimme vähän tavarataloa. Sitten jatkoin matkaani tehtaan stuudiolle jossa maalasin tosi huonosti hirvittävää sontaa. Aitamaalarin vasen varvaskaan ei pysty pahempaan.

Pitänee ryhdistäytyä. Onneksi työn alla ei ollut tänään Muuntajamajakka, Venetsian Hervanta eikä Saari. Pari niistä pitäisi saada tämän kuun aikana valmiiksi, kun olen luvannut viedä töitäni näytille pääkaupunkiin heinäkuun aikana, ja haluaisin että mukana olisi jotain uutta. Viimeisimmäthän ovat tämän kuun jumissa Jämsänkoskella.

Nyt valvomme Live8:n parissa, vaikka videoimme koko roskan. Telkkarissa, Ylen Teemalla, soitti hetki sitten järkyttävä epäluontevan ikääntymisen kauhusakki Mötley Crüe. Koneelle palatessani BBC:n nettiradion suoremmassa lähetyksessä veivaa Paul McCartney Beatlesin Helter Skelteriä. Täytyy tunnustaa, että 80-luvulla se oli minulle Mötley Crüen biisi...


"Muuntajamajakkasaaren toinen puoli", 20. kesäkuuta 2005

Musta flyygeli

"Lentäjälintu ja kolme ikkunaa", 31. toukokuuta 2005

Siinä meni taas yksi viikko notkeasti. Sunnuntaihin asti rassasin Ulkonaa ja Lohikäärmettä. Ja valmista tuli. Muun muassa sitä kävimme Pertin kanssa juhlimassa sunnuntaina, yhdellä... Maanantaina vernissaillessa oli niin heikkoa, että piti avata taitettava vuode keskelle lattiaa ja orientoitua. No, mitäs. "Perinteinen" juhannushan jäi osaltani kokonaan väliin.

Nuo valmistuneet taulut tuli myös Runen toimesta kuvattua. Laitan ne kotisivuille tässä joskus.

Tämä päivä vierähti suurelta osin Jämsänkosken Pöllölässä näyttelyä ripustellessa. Rohmusin itselleni huoneen, jonka keskellä lepää musta flyygeli. Sopii aika hyvin noiden kuvien (Lohikäärmelinnun suojeluksessa, Mahtava, Nomadit, Perhe, Pato, Ulkona) kanssa. Eikä näytä huone niin tyhjältä. Ensin meinasin ripustaa suurimpaan huoneeseen muitten kanssa, mutta oman näyttelyntilan mahdollisuus kiinnosti lopulta enemmän. Jännittää, pysyykö Nomadit seinällä, on nimittäin aika painava..
Siinä sivussa meitä artisteja haastateltiin (mutta se meni ohi, mihinkä lehteen), yhdessä ja erikseen, sekä otettiin sarja vain lievästi lavastettuja valokuvia. Omassa haastatteluosiossani juttu kampesi sikäli väärille raiteille, että Päivi voi saada hepulin kun näkee sanaa "avovaimo" käytettävän itsestään painetussa sanassa. Suojautukaa...

Huomenna seitsemältä avajaiset, sinne kaikki. Taidetalo Pöllölä, Koivukatu 18, Jämsänkoski.

Yllättävästi lähes heikottaa kun on kuusi ja puoli tuntia syömättä ja juomatta. Siis syökää ja juokaa. Niin minäkin nyt.

Linnun selkäpuolen lopullinen muoto ja muuta sellaista

Taas täällä. Seinäjoella oli hienot kekkerit. Kaikin puolin. Kaksi keikkaa oli yli muiden, Nine Inch Nails ja Soul Tattoo, joka oli kyllä paras suunnilleen ikinä. Menkää ja kokekaa, jos tulee kulmille. Ällistyttävän pahuksen mahtavaa.

Ajattelin ensin kirjoittaa Provinssin tiimoilta enemmänkin, mutta ei jaksa. Voimat eivät ole kai vielä täysin palautuneet.

Maanantaina menimme suoraan juna-asemalta Taidemuseon Holviin hakemaan vuosinäyttelyn töitä. Sen jälkeen minulla ja Jaakolla oli haastattelusessio Keskisuomalaiseen sillan alla. Saa nähdä noteerasiko skribentti plurinoitani lainkaan. No, Jaakon projektihan tuo seinämaalausjuttu olikin. Minä olin vain jälkimmäisen maalauksen 2. improvisoija. Mikä oli kyllä hauskaa.


Jaakko Valo, Timo Sälekivi: Pätkii. Seminaarinkatu 18, (Ruusupuisto), Jyväskylä 2005. Tulkintoja siitä, mitä maalaus esittää, odotetaan mielenkiinnolla.

Tänään jatkoin taas maalausurakkaa tehtaalla. Sain aika hyvin tehtyä kaikkia kolmea työn alla olevaa. Harmaalla lotraamista, hiekkapaperihommaa ja muutama läpikuultava laveeraus. Sain liattua noin 40 pensseliä. Onneksi käytän vesiliukoisia maaleja, ei tarvitse tärpätillä suteja pestä. Tänään ois varmaan tullut pää vähän kippeeks.

Välillä puskee epätoivon hikeä. Enää muutama päivä aikaa. Kaksi työtä pitäisi saada valmiiksi, luultavasti Lohikäärmelinnun suojeluksessa ja Ulkona, mutta en ole varma. Jälkimmäinen on edelleen hieman ongelmallinen. Taivas ja linnun selkäpuoli hakevat lopullista muotoaan.

Näyttäisi menevän juhannuskin suurimmaksi osaksi työn merkeissä.

Rock n' Roll.

Raportoin täältä Provinssirockista. Koska se on mahdollista. Nyt meidät häädetään pois koneelta. Hei.

Häikäilemätön äänilevymainonta jatkuu.

Musiikkimeemi: 6 tällä hetkellä kuuntelussa kuluvaa kappaletta:

1. Yup - Kuolemanlinja (Keppijumppaa CD)
2. Yup - Kaksi lähtee, yksi palaa (Keppijumppaa CD)
3. Tyranny - Coalescent of the Inhumane Awareness (edit) (Uusimman Inferno -lehden mukana tullut kokoelma -CD "Keep on dooming in the free world")
4. Wasara - Manan maille (www.wasara.netistä imuroitu)
5. Kylesa - Welcome mat to an abandoned life (Rock Sound -lehden nro 72:n mukana tullut kokoelma -CD)
6. Mouth of the architect - The worm (Rock Sound -lehden nro 72:n mukana tullut kokoelma -CD)

Maijalta. Jossain matkansa vaiheessa tämä meemi on sisältänyt "...ja haasta kuusi muuta ihmistä tekemään samoin" -tyyppisen pykälän.

Siispä te kuusi siellä, tehkää samoin.

Harjun yksinäinen torvimies

"Muuntajamajakan väkeä", 13. huhtikuuta 2005.

Torstaina, puoli kuuden maissa, kävelin hammaslääkäristä Kyllön terveysasemalta kaupunkiin -Galleria Harmonian takapihalle yöksi jäänyttä fillaria hakemaan- Monitoimitalon ohi, minigolfnurmikon poikki ja edelleen oikokatua, josta puikkasin Harjulle. Kävelin noin puoli Harjun pituutta, ulointa polkua eli suht matalalla. Koko sen ajan paikkaa ympäröi surumielisen hypnoottinen äänimaisema. Harjun laella seisoi joku mies ja soitti trumpetilla noin viiden nuotin verkkaista jatkumoa. Liekö jatkanut kello kahdeksan iltasoittoon asti. (Niille, jotka eivät täälläpäin ole pyörineet, Harju on Jyväskylän keskustan kupeessa oleva kumpareenomainen puistoalue, jonka laella on urheilukenttä ja näköalatorni. Iltakahdeksalta Harjun tornista soitetaan (nauhalta?) iltasoitto, pätkä torvimusiikkia). Äärimmäisen epätodellinen & hieno tunnelma.

Näin perjantaina Beckerillä Pöllölän näyttelyjulisteen, ja tajusin taas, että sehän on jo kohta. Pitää suoriutua. Tehdä tulosta. Muuten ei tuu mittään. Otin tällä viikolla kolmanneksi työn alle Työnimi Saaren, joka lähtikin aika liukkaasti etenemään. Tämä on ollut jonkun kuukauden sivussa kypsymässä, ja vaikuttaa siltä, että se on auttanut. Torstai-iltaan asti pitää yrittää puurtaa. Perjantai-aamulla passitammekin itsemme Päivin kanssa Törnävälle.


"Retkikunta" (Työnimi "Saarta" varten), 6. joulukuuta 2004.

Levyteollisuuskätyriosmon markkinointimaksimointivinkkipalsta jatkaa:

Provinssiinkin tulevan elegantin ja hillityn asiallisen Turbonegron tuoreen Party animals -levyn limited editionin "bonus -DVD" on kyllä varsinainen ponus. Levy sisältää noin vartin mittaisen filmin, "A guide to the perfect Deathpunk body", jossa vokalisti Hank von Helvete pitää punttisallilla lihasten verryttelytuokion, eli nostelee noin kahden kilon käsipainoja ja tekee muuta yhtä äärimmäistä ähkien ja hikoillen pirusti. Siinä kaikki. Hämmentävä spektaakkeli.

Seinämaalaus

tuli torstaina valmiiksi ja pidettiin Jaakon kanssa "harjakaisetkin" jo samana iltana. Kaikkinensa hauska projekti. On melkein haikea olo kun ei aamulla enää tarvitse mennä ruutuja telailemaan.
Perjantaina kävin laittamassa noin suurinpiirtein lähetyskuntoon Jaroslavliin lähtevän teospläjäyksen. Työhuone jäi järjettömään siivoon kun ei ollut niin tarmokas olo että olisi jaksanut siivota jälkensä. Huomenna se on sitten ensimmäisenä edessä. Mutta sen jälkeen pääsen taas Lohikäärmeen ja Ulkona:n kimppuun. Hyvä.

Sain taululainaamosta hieman rahaa, niinpä raaskin ostaa The Curen Pornography -albumin remasteroidun deluxe -2CD -version. Vaikka minulla jo kahteen kertaan vinyylinä tuo onkin. Mukana 14 bonuskappaletta ja itse levy kuulostaa edelleen henkilökohtaiselta maailmanlopulta joka jostain syystä on samalla paras ystävä. Iloista.

Hampuri

"Parantaja", 11. helmikuuta 2005

Hammaslääkäri siivosi suustani yhden hampaan rippeet juurineen pois. Yllättävän tuskallista, puudutuksesta huolimatta. Ajatusten muodostamisessa on lieviä vaikeuksia, kun puoli päätä sykkii. Jäätelöä on tänään tullut syötyä paljon. Se tuntuu helpottavan. Kun tulin Kyllön terveysasemalta kyynelet silmissä ja tuppo suussa, ajattelin ettei tästä ilman viinaa selviä. Näyttää kuitenkin onnistuvan.

Hampurin jälkeen jatkui siltamaalausprojekti. Ruutuja alkaa hiljalleen olemaan vaadittava määrä. Tämän viikon aikana lienee valmista. Mielenkiintoista. Tekisi mieli nytkin kipaista tutkailemassa keskeneräistä luomusta. Jalankulkija-asiantuntijoiden lausuntojen perusteella olemme jäljillä. Kiitoksia positiivisesta palautteesta.

Jaroslavliin menevät työt pitää muistaa käydä tarkistamassa ja pakkaamassa tehtaalla. Jaakolta lainaan saamaani kuljetuslaatikkoon menee yhdestätoista työstä kymmenen. Kätevää. Laatikko tosin painaa 22 kg, mutta onpahan tukeva.

Kyllä, taidan käydä iltakävelyllä tuijottamassa seinää.

Nähdään taas.

The Damned

"Ylin kerros", 4. huhtikuuta 2005

Sillan alla on nyt sinisellä maalilangalla pläjäytelty ruudukko, ruutukoko 20 x 20 cm, ruutuja noin 915 kappaletta. Huomenna ruvetaan tayttämään niitä värin 499 kymmenellä eri variaatiolla. Kyllähän te 499:n tiedätte?

Olohuoneessa mäikää The Damnedin Anthology. Nostalgista jos mikä. Tulee kesä -86 mieleen. Silloin löydettiin Arin ja Mikon kanssa tämä loistava orkesteri ja muitakin vanhan punkin/uuden aallon suuruuksia. Taisi homma lähteä The Lords of the New Churchin keikasta Jyväskylän monitoimitalolla, kitaristinsahan soitti Damnedissa alkuaikoina, basisti Dave Tregunna Sham 69:ssä. Laulaja Stiv Batorin aikaisempaa orkesteria, Dead Boysia ei vielä tuohon aikaan saanut suomesta oikein mistään, mutta soololevyään kuunneltiin kyllä. Tilasin sen muistaakseni Epesiltä noin viiden markan hintaan. Päivät meni Arin huoneessa ja parvekkeella. Kaunis,lämmin kesä (muistaakseni) ja melkein oltiin sisällä koko ajan. Hienoa oli silti. Oi niitä aikoja kun vielä innostui kunnolla jostakin, eikä sitä tarvinnut tehdä yksin. Nykyään ollaan individualisteja. Eli erakkokuspäitä.

Vaikka Damnedin meininki pitkästä aikaa hyvältä kuulostaakin, on siinä joku näkymätön outo kynnys, kuin tekisi jotain vähän väärää. Kajoaisi sen entisen Timpan entiseen elämään, tai jotain. Onneksi kaikki asiat eivät tunnu näin voimakkaasti menneisyyden leimaamilta. Tosin minua tuo asioiden päälle kertyvä nostalginen pölykerros on jostain syystä aina kiehtonut. Näkyvä ja näkymätön patina. Riippuu tietysti asioista.

Jaa-a, pitää käydä kaupassa. Levykin taisi loppua. Eikun se onkin Curtain Call Black Albumilta...

Senttimenttaalinen meksikkolainen lisenssiaatti poltti inttensiivisesti ooppiumia.

(Vasama, Erkki: Sanankäytön opas; Kirjayhtymä, 1964. (Virhelause luvusta Vierasperäiset sanat))

Sillanalustaiderupeaman 1. osuus on valmis. Huomenna alkaa toisen, täysin uuden seinämaalauksen valmistelu. Jännää on.

Lauantaina Yläkaupungin yössä irtosi tosiaan paremmin kuin perjantaina. Oli oikein mukavaa. Sää suosi ja sain silmälasitkin hajalle.

En teekään Lohikäärmettä ja Ulkonaa Jaroslavliin, vaan (mahdollisesti) Jämsänkoskelle. Olisi tullut vähän kiire, noin viikko enää aikaa siihen kun työt kuskataan Venäjälle. Tosin jos homma edistyy näin hitaasti, 28.6. on myös varsin pian käsillä. Ulkona:n taivaan yläosa meni jokseenkin uusiksi, kun ei se jostain syystä toiminut. Teen sen loppuun ensi viikolla. Taustamusiikkina voisi toimia My Dying Bride, niinkuin tänäänkin. Dreadful Hours ja Songs of darkness, words of light.

Lähipäivinä olisi täytettävä Keski-Suomen rahaston apurahahakemus, kun olen saanut pyydettyä sitä varten Asiantuntijalausunnonkin. Kupongeja täytellessä pääsee keltainen Adlerin Tippa S -kirjoituskone laulamaan. Tavoitteena on saada nollien ja o-kirjainten keskustat irtoamaan.


"Talollinen", 28. tammikuuta 2005

Mystisiä mahdollisuuksia

"Lentämällä olisimme jo perillä", 3. huhtikuuta 2005


Ensimäinen (vajaa) viikko sillanalusmaalarina on pulkassa. Aika mukavaa hommaa. Kun vain vielä saisi itselleen vähän rivakamman vaihteen päälle. Olen näköjään myös taipuvainen käyttämään maalia turhan säästeliäästi. Myös taulu-tyyppisiin teoksiin voisin maalia rätkiä tulevaisuudessa huomattavastikin runsaammin . Ei se nyt niin arvokasta ainetta ole.

Fillarista lähti venttiili ja puhkesi kumi samalla hetkellä ja samasta renkaasta. Pitäisi korjata ensi tilassa, kun ei kärsivällisyys meinaa riittää kävelemiseen. Tuskastuttavan hidasta ja tylsää puuhaa, minun mielestäni. Polkupyörä edesauttaisi työhuoneen artistihommien pariin menemistä päivän seinämaalausrupeaman jälkeen. Ajokorttia tällaiselle fiikukselle tuski annettaisiinkaan tässä elämässä. Keskiviikkona pidämme välipäivän, joten omistan sen omille maalaushommilleni. On nimittäin viime päivinä tullut hieman paineita saada jotain valmiiksi ja vähän hitaasti. Mystisiä mahdollisuuksia enteileviä puheluita (eikä pelkästään J:llä alkavista kaupungeista, niinkuin näköjään suurin osa on viime aikoina ollut) on tullut aikaisemmin mainittujen tulevien näyttelyjuttujen lisäksi. Itsellä on jotenkin varmempi olo kaiken suhteen, jos tietää että vielä saa valmiita töitä aikaiseksi. Kyllähän niitä tietysti saa, mutta hidasta on.

Eilen käytiin Beckerin avajaisissakin, mutta olin hieman alavireessä oivallisista virvokkeista huolimatta. Matala profiili ja juhlimisen siirtäminen toiseen kertaan. Ehkä tänään irtoaa paremmin? Pukkaa nimittäin Yläkaupungin yötä ja ilmakin näyttää vielä tässä vaiheessa kauniilta. Tässä pitkälti ulkoilmatapahtumassa on perinteisesti ollut vakiona suorastaan kammottava sää. Saa nähdä.



Kolme Chicagolaista Helppo-Heikkiä söi Berliinin makkaraa punaisen ristin ambulanssissa.
(Alkukirjainaiheinen virhelause Erkki Vasaman Sanankäytön oppaasta (Kirjayhtymä, 1964))


Korjatkaa siitä.

Pöllölä

"Sähkötalo", 22. maaliskuuta 2005.

Johan nyt. Beckeristä irtosi minulle näyttelyaika 1.7. -19.7. 2006. Mahtava homma. Avajaiset 30. kesäkuuta -06. Sinne vaan kaikki.

On melko reippaasti aikaa valmistautua. noin 13 kuukautta. Jospa tällä kertaa ei tarvitsisi viimeistellä taulujen reunoja ripustusiltana galleriassa...

Lisäksi Onnetar arpoi minut jostain syystä yhdeksi viidestä jkl:n tait.seuran jäsenestä osallistumaan seuran juhlavuoden systeemeihin liittyvään näyttelyyn Jämsänkosken Taidetalo Pöllölään, 4 - 5 työtä / tekijä. Tämä tuli tosiaankin yllättäen. En tiennyt moisesta projektista mitään. Käsittääkseni ensi kuun lopulla on tuo. Muuten hyvä, mutta melkoinen osa tuotannosta on Jaroslavlissa samaan aikaan. Museon näyttelystä ehkä Pato ja Mahtava ja sitten voisi maalata pari tekeillä olevaa valmiiksi. Saari, Venetsian Hervanta tai Muuntajamajakka. Tai jotain muuta. Kyllä sitä jotain aina keksii. Ei passaa valittaa. Päinvastoin.


Työnimi Muuntajamajakka, 4. luonnos; 24. tammikuuta 2005.

Kaiken muun lisäksi huomenaamuna alkaa aikaisemmin mainitsemani ulkomaalaushomma, eli alikulkutunnelin seinämaalauksen korjausurakka Jaakon apumiehenä. Noinkohan herään ajoissa? Täytyy varmaan mennä kohta nukkumaan. Tai viimeistään kahdelta.

Ensin luen melu-uutiset ja muuta leppoisaa. Näkemiin.

Kertomus

"Jättiläinen", 28. lokakuuta 2004

Nykyään jokainen pystyy löytämään elämän tarkoituksen sisimmästään. Ei, vastasi Kaalimato... Välttämätöntä on aloittaa maalaaminen keskeltä ja häivyttää reunat. Minä revin häneen jopa peittonikin.
Oli tässä kertomuksessa jokin ajatuksenpoikanenkin, mutta se on hetkeksi päässyt unohtumaan kertojalta.





1. Kurt Vonnegut: Titanin seireenit
2. Lewis Carroll: Liisan seikkailut Ihmemaassa (Ei, vastasi...)
3. Salvador Dalí: Neron päiväkirja (Välttämätöntä...)
4. Daniil Harms: Sattumia (Minä revin...)
5. Douglas Adams: Näkemiin, ja kiitoksia kaloista (Oli tässä...)


Maijan kautta 8.5.2005 bongattu
Kirjameemi:

1. ota hyllystäsi viisi kirjaa
2. ja ensimmäisestä kirjasta ensimmäinen virke
3. toisesta kirjasta sivun 50 viimeinen virke
4. kolmannesta kirjasta toinen virke sivulta 100
5. neljännestä kirjasta sivun 150 viimeinen virke
6. viidennestä kirjasta koko kirjan viimeinen lause
7. tee virkkeistä jono
8. nimeä lähteesi

Vaatteet on mun vaatteet

"Tulevien suurten asioiden kärsimätön odotus", 17. huhtikuuta 2005

Ostin nimipäivälahjaksi itselleni pääkallosukat ja mustan lippalakin, kuinkas muuten. Huomenna teen lisäostoksia. Huomasin, että nythän niitä kesävaatteita on kaupoissa vaikka minkälaisia, kesällä ei niinkään. Jyväskylän kirpputoreilta ei oikein tahdo löytyä mitään, järkevään hintaan ainakaan. Vaaterahat imaisen verorahasäästötililtäni, lupauksella maksaa ne heti takaisin tilille kun jostain mynttiä siunaantuu. Pitäähän niitä vaatteita jonain vuonna ostaa. Rahat menevät aika pitkälti työvälineisiin ja sen sellaiseen, eikä rääsyjä muutenkaan muista ostella, elleivät karise päältä tielle.

Pitää myös metsästää työhaalarit (ja mahd. ruma mainoslippis) ulkomaalaushommiin. Lupauduin apumieheksi erääseen projektiin, johon vierähtänee tovi. Noin viikko. Toivottavasti ei ole kovin kylmä.

Alkuviikon meinaan työstää työhuoneella niitä Jaroslavtauluja eteenpäin, etteivät jää viime tinkaan. Aika hyvin tuntuu sujuvan. Kumpikaan kuva ei ole teknisesti mitenkään ongelmallisimmasta päästä.

Pettymykseksi luulemani Nine Inch Nailsin With Teeth alkaa avautua. Se toimii sittenkin. Toivottavasti eivät peru Provinssin keikkaa.


Mitä? Kirkkaita värejä. 5. toukokuuta 2005

Musta

"Tietäjä", 13. lokakuuta 2004.

Kevät taitaa tulla. Ostin siis reilusti mustaa maalia. Meinaan laittaa alulle pari metri-puolitoista -kokoluokan mustavalkoista taulua ja pari pienempää, samaa sorttia. Täältä jostain blogin kätköistä löytyvä "Silta" -piirros on yksi ehdokas. Tosin tullee olemaan vaaleahko. Ellen maalaa piirrosta negatiivina. Hetkinen. Hyvä idea. Mustalla värillä lotraaminen kiinnostaa taas hieman värikkäämpien taulujen työstämisen lomassa. Tällä kertaa käytän enimmäkseen Oxide blackia, joka on rusehtava ja varsin voimakkaasti peittävä (eli musta...) musta. Paynen harmaa on toinen hyvä väri, sinimusta.

Ensin täytyy tehdä työnimet Lohikäärmelinnun suojeluksessa ja Ulkona valmiiksi. Molemmat olen jo ilmoittanut osallistuviksi 16.6. - 9.7. Muokattu maa -näyttelyyn Jaroslavliin, Venäjälle, kymmenen muun työn kanssa. Viksua. Näin saamme aikaiseksi paineen. Meneevät tietysti kumpikin persiilleen "pakon" alla.

Kerran tosin tein kaupat keskeneräisellä taululla, jonka sitten tein deadlinen - häiden - paineessa valmiiksi. Ahisti, mutta valmista tuli. samantien kun kuva valmistui, soitin ostajille ja hakivat jo kohtapuoleen työn pois. "Uusi maa odottaa", syksyltä 2002. Ei ole teoskuvaakaan näyttää. Pitää joskus junailla sekin. Toinen, 120 x 90 cm, "laajennettu" versio "UMO":sta on ollut tekeillä loppuvuodesta 2002 lähtien. Ei ole todennäköistä että valmistuu tänäkään vuonna.

Tilaustöitä en ole vielä tehnyt. Tiedusteluja aiheesta on joskus tullut, mutta homma on kaatunut joko hintapolitiikkaan tai muuten vaan jäänyt ajatuksen asteelle. Mielenkiinnolla suhtaudun kuitenkin ajatukseen. Muotokuvia tuskin eli ei. Paitsi jos sinulla on linnun pää ja äyriäisen vartalo, niin ilman muuta. Saat jopa alennusta.


"Reuna-alueella", 17. huhtikuuta 2005.

Saari

Työnimi Saari; 4. luonnos, 20. lokakuuta 2004.

Työt ovat taas käynnissä, paussin jälkeen. Tällä kertaa käsittelyssä on työnimi Saari, samanaikaisesti työnimi Lohikäärmeen kanssa.

Ensimmäinen on ollut melko hyvässä vaiheessa jo pitkään, mutta tänään maalasin noin 50 % uusiksi ja nyt koko roska näyttää kokolailla remontissaolevalta. Taivas oli tylsä ja yksi lintuhahmo meni pitkälti uusiksi. Joka tapauksessa taulu, jota on mukava rassata kasaan.

Jälkimmäisestä ei valitettavasti ole minkäänlaista luonnosta missään. Työstä on tulossa hieman "Antipopehtava" , mikä johtuu sekä värimaailmasta - Sinertävän rusehtavaa ja punavaatteinen hahmo - että decalcomaniaa etäisesti muistuttavasta maalausjäljestä, joka tosin on toisella tapaa aiheutettu, eli vahingossa, räiskimällä ja raapimalla. Käytännössä taulussa on kolme täysin erilaista maalausta päällekkäin, joita olen poistanut /
jättänyt näkyviin / jynssännyt esille. Hiekkapaperia ja karhunkieltä olen tässä käyttänyt runsaasti apuvälineinä. Decalcomaniaa muistuttaa myös se että koko kuvan olemassaolo pohjaa sille suunnalle jonka tuo tekninen efekti on antanut. Siihen nähden on aika selkeä ja epähäröilevä teos tämä. Vielä tässä vaiheessa.

Huominen tullee olemaan pyhitetty askarteluhenkiselle toiminnalle, kun väsään köyhän miehen portfolion ja hakemusten kuvaliitteet digikuvista teetetyistä 43:sta kymppikuvasta ja taustakartongeista sekä kansiotaskuista. Kuvaluettelot ja yksi hakemus pitää myös kirjoittaa ja pummata jonnekin tulostamaan ne ja taustapapruihin teostiedot, kun ei kotiprintterillä saa luotettavaa jälkeä aikaan. Ei kyllä taida olla mustettakaan.