Keuruu

Keuruun museon näyttely on vielä tämän viikon pystyssä. Hoksasin vasta tänään sivuiltaan tämän esittelyn.

NIN

Isä Korppinokan kartano Pluton Siperiassa.

Aamulla perinteinen jännitysnäytelmä eli konserttilippujen hankinta netitse NIN:niin ensi huhtikuussa periaatteella permantopaikka tai ei mitään. Onnistui... No eipähän tuo ole loppuunmyyty vieläkään. Liekö permantopaikkojakin vielä. Onkohan siellä edes ketään muita?




Olen joutunut taas eräänlaiseen luuppiin. Viimeksi (viikko pari sitten) Minimanissa käydessäni hälytin kassan jälkeisessä portissa. Syyksi paljastui leipälaukussani ollut kirjaston dvd, (The Machinist). Myyjä tiedusteli, josko kuulutettaisiin että hälytys oli aiheeton. Sanoin että mitä turhia, pääasia että itse tietää ettei ole rosvo.

Tänään kävin siellä taas, ja lapettuani ostokset hihnalle tajusin, että tämä on se sama kassa ja kaiken lisäksi sama kassaneiti, ja taas minulla on kirjaston dvd (thx 1138) leipälaukussa. Tokko edes uskoo enää jos taas hälyttää. En kuitenkaan tullut etukäteen ottaneeksi asiaa puheeksi, tyyliin " näinköhän taas pirisee, mulla on nytkin kirjaston levy kassissa". Portista kun menin, niin johan kvääkkäsi hälytys. Samat kokeilut että "tämäkö se hälyttää" no ei hälyttänyt. Menin itse portin läpi, en hälyttänyt minäkään, uudestaan dvd:llä, "no tämä se sittenkin on". Perhana. Myyjä muisti vielä edellisenkin tapauksen.

Kolmatta kertaa tuskin uskoo. Minimanissa on vaikka kuinka monta kassaa. Näin käy kun antaa hajamieliselle harhailulle ynnä muulle viheltelylle vallan. Miksei niitä säilytyslokeroita voi käyttää kun semmoisiakin on? Ei tietenkään. Mitä harhailua ja viheltelyä se sitten olisi.


Ja lisäksi eilisiä otoksia uimahallin nurkilta.


Tämä kohta Jyväskylästä on muuten tieliikenteellinen taideteos. Käsittämätön ja ehkä jopa kaunis.


Apuviivasto.

Puhumisesta Keuruulla, sun muuta

Taas raportoin pienellä viiveellä.

Reilu viikko sitten, kohta kaksi, Keuruun Kamanan näyttely pystyttyi museon henkilökunnan toimesta, minä vain katselin päältä ja sanoin minne taulut laitetaan, noin suurin piirtein. Aluksi tolkun löytäminen 26:n taulun kasasta ja n. 150 neliön tilasta uhkasi lannistaa, mutta jotenkin järjestys sitten lopulta löytyi. Vaikka kuvittelin "kasvitaulujen" ja "vanhojen" töiden sotkevan koko homman, lopputulos on aika seesteinen sittenkin.


Kamanassa oli hienot ripustusketjut. Joita ei tällä kertaa käytetty.

Kun lähdin takaisin Jyväskylään tiistai-iltapäivällä (11.10.), näyttely oli hädintuskin puolivalmis, taulujen paikat ja korkeudet suurinpiirtein määritelty. Kun menin takaisin torstaina, pressiä ja avajaisia varten, homma oli tehty valmiiksi. Jotain lamppua piti vähän säätää, siinä kaikki.

Kamanan tila on hieno, osa tauluista leijuu hauskasti irti rosoisesta kiviseinästä. Valaistus on myös onnistunut. Ei liian kirkas.


Piilo, Ikkuna & Perhe. Kolmatta ja viimeistä kertaa vieretysten.

Mukavat avajaiset, vaikkei tungosta juuri ollutkaan. Pidin sitä paitsi elämäni ensimmäisen puheen (jos ei koulun äidinkielen "suullisen ilmaisun" tunteja lasketa). Kirjoitin puheesta edellisenä päivänä luonnoksen, jonka luin pari kertaa matkalla Keuruulle. Kävelin edellisen puhujan lopetettua puhujanpaikalle saamani kukkapuska kädessä päättäneenä sanoa ainoastaan "kiitos" ja painua hiiteen.


Artisti horisee ihmisille, jotka yrittävät epätoivoisesti suoriutua kaikesta tästä viihteestä.

Sen sijaan huomasinkin pitäväni sujuvasti puheluonnoksesta huomattavasti pidennetyn, ja asiajärjestykseltään uusiksilaitetun puheen noin ulkomuistista. Paperista lukeminen ei ollut koskaan mikään vaihtoehto. Sehän se vasta persiilleen olisi mennyt.
Ei tuossa muuten mitään, mutta olen aina kammonnut julkista esiintymistä, piru tietää miksi. Luulen että auttaa kun puheen aiheena on vain ja ainoastaan omat tekemiset. Kenelläkään muulla ei ole parempaa tietoa aiheesta.

Näyttelyn päätyttyä lähdenkin kuljettelemaan paria taulua uusille omistajilleen, kiitos vain heille teosten lainasta vielä tähän näyttelyyn.

Tyyny

Meinasi unohtua. Sain tämän Päiviltä (noin 1 kk sitten) synttärilahjaksi. Vähän hieno tyyny.

04.10.06 Jyväskylä - Joensuu (meno-paluu)

Joensuun näyttelynpurkureissu.

150

Näyttely Joensuun Ahjossa loppui tiistaina. Muuntajamajakka vaihtoi omistajaa (Lainasin sen vielä itselleni Keuruuta varten), ja palautetta oli tullut vieraskirjaan yllättävän paljon. Onko Pohjois-Karjalassa näyttelykävijäin kynä herkemmällä kuin yleensä immeisillä? Joka tapauksessa mieltä lämmittävää kommentointia. Hyvä. Ja kiitos.

Keskiviikkoaamuna seitsemältä menin Päivin vanhempien kanssa purkamaan näyttelyä. Räpsin aikani kuluksi mennen tullen maisemakuvia vauhdissa synttärilahjadigipokkarilla. Ihmettelen että sateella satasen vauhdissa sivuikkunan läpi otetusta maisemaotoksesta saa yleensä mitään tolkkua. Alunperin kaavailin laittavani tähän kaikki 205 otosta, mutta olkoon nyt.

Pakkaaminen kävi ennätysajassa, vaikka en ole vieläkään saanut tehdyksi kunnon laatikoita töille. Aina on muka kiire tai ei rahat riitä tai ei ole oikeita materiaaleja. Tähän ja seuraavaan näyttelyyn olen kuitenkin panostanut ostamalla 150 metriä kuplamuovia. Luulisi riittävän ainakin vuoden loppuun. Tietääkö joku muuten mistä saa pahvia? Siis kovaa pahvia, vaikkapa sellaista, mistä televisioiden ja tietokoneiden pakkauslaatikot on tehty, muussa kuin laatikkoformaatissa? Laatikoita on kaikkialla, mutta kukaan ei tunnu tietävän mistä sitä pahvia saa ostaa.

Ensi viikon tiistaina Keuruun Kamanassa ripustus. Sinne tullee kolmattakymmenettä kappaletta töitä. Kamanan isossa näyttelytilassa on varsin hienot kiviseinät. Mielenkiintoista nähdä, miten nuo taulut sinne soveltuvat.

siis 13.10. - 13.11., ti-su 11-18, Keuruun museo, Kamana, Kangasmannilantie 4.
Avajaiset 12.10.06 klo 18. Tervetuloa sinne.

Korvissa soi.
Red Sparowes: Every red heart shines toward the red sun


(Lisään tähän postaukseen kuvia ehkä huomenna , nyt en jaksa. Pitää mennä nukkumaan.)

Koksi

Valois.

Keskiviikon Karjalaisessa oli juttu. Siinä mainittiin lopussa että "tauluistaan ja tekemisistään hän pitää netissä blogia". Kai sitä olisi sitten pidettävä kanssa.

Maanantaina käytiin riipaisemassa näyttely Joensuun Taidekeskus Ahjon Koksi-salin seinälle. Kokoonpano on yhtä muutosta lukuunottamatta sama kuin Beckerin näyttelyssäkin, Suku:n tilalla Nomadit, järjestys eri. Valtuutin jälleen Päivin pakansekoittajaksi eikä veto-oikeutta tarvinnut käyttää vaikka meinasin pari kertaa. Hyvä tuli. Pari tuntia pystytettiin, siihen päälle lamppujen säätämiset. En muista mitä höpisin pressissä, ne tavalliset, arvatenkin. Siihen nähden juttu on varsin onnistunut. Jutun loppuosa on tempaistu pressitiedotteestani. eikä ihme kun en paikanpäällä tainnut sanoa paljon mitään olennaista. Fotosessiossa seurasin jännittyneenä tikkaille kiivenneen kuvaajaan pään hivottelua halogeenivaloille virtaa antavien kiskojen välittömässä läheisyydessä. Ei päässyt huutoa eikä noussut savua.


Paljastan tässä juuri Saaren salaisuuden lapsuudenkaverille.

Jälkeenpäin mietin että kuinka olisi käynyt valaistuksen jos tilan peräoikealla olevat korkeat ikkunat olisi vapauttanut peitteistään? Nyt näyttelyhuoneen ikkunassa on valkoinen paperi tai joku muu peite (liekö vakiokaluste vai ed. näyttelyn jäämiä?) eikä luonnonvaloa juurikaan tule. En kiireeltäni huomannut edes miettiä tätä asiaa ennenkuin eilen päivällä Pertin Kahvihuoneella. No, ehkä ensi kerralla.

Avajaisissa oli kiitettävästi väkeä, paljon sukua Joensuu-Liperi -akselilta. Pitää käydä sielläpäin toistekin, kun jäävät nuo jutustelut aika lyhykäisiksi tuommoisissa tilaisuuksissa. Naapurisalin Sisäänhengitys -ryhmänäyttelyn väki loihti tarjoilun johon osallistuin kokonaisella kuudella eurolla. Sen verran pyydettiin. Eikä esimerkiksi kuuttakymppiä.

Seuraava näyttely häämöttää. Olen päättänyt palata sorvin ääreen siksi että saan Mahtava III:n ja Lintuemon valmiiksi. Mielenrauhan vuoksi. Hajotkoon käsi lopullisesti. Joutilaisuus on vihoviimeistä toimintaa kun se ei ole vapaaehtoista. Enkä ole siitä mitenkään innoissani muutenkaan. Em. työt ovat sen verran minulletyypillisyydestäänhuolimatta mystisenuudenvieraita jurotuksia, että työhuoneella on ollut vaikea käydä edes ipodia lataamassa niihin kajoamatta. Nyt annan suosiolla periksi.

Vielä kun pääsisi piirtämään uusia kuvia. Piirtäminen ja kirjoittaminen juilii jonkun verran jännetupessa. Pelottaa ideoiden tyrehtyminen. Lintukeisarirauhanen surkastuu tarpeettomana.


Kotimatka.

Audiomateriaali juuri nyt:

Om: Conference of the birds
Sunn0))): White2, Black one
Earth: Hex, or printing in the infernal method
Mono: You are there
Danzig/Misfits
Celtic Frost: Monotheist
Thom Yorke: Eraser
Mars Volta: Amputechture
A Silver Mt. Zion - Live at the Great American music hall 21.8.06.
(Archive.orgissa laillisesti ja ilmaiseksi ladattavana kaiken mahdollisen muun lisäksi pääasiassa yleisön äänittämiä keikkoja hommaan luvan antaneilta orkestereilta. Monia taltionteja ei kuuntele pirukaan, jotkut toimivat sangen hyvin. Esimerkiksi tämä Zionin usvainen äänitys. Vaatii volumea ja bassoa. Suosittelen post-rock -varauksella...)

Mainos

Ahjon Koksi-sali. Hiili-sali on maksettu myös mutta voi vielä muuttua joksikin toiseksi huoneeksi tai jäädä kokonaan pois. Sinne joka tapauksessa kaikki.

Joensuun näyttely tulee sisältämään Beckerin näyttelystä tuttua materiaalia, pääosin. En nyt yritäkään tehdä mitään täysin uutta tuliterää tuohon näyttelyyn, hyvä jos seuraavaan. Räpylän lepuutus jatkuu.

Kohta olisi pakko päästä piirtämään ja maalaamaan. Ei tätä kuhnausta jaksa.

Verkkoonkytkentään liittyviä askareita ja muuta sellaista.

Loma olisi jo loppu, mutta lääkäri käski jatkaa vielä parilla viikolla. Ei tuo maalauskäden peukalon jännetuppi ota parantuakseen. Huomenna saanen fysioterapeutilta jonkinmoisen lastan, jossa kättä lepuuttaa. Ei se muuten onnistuisikaan. Peukalo heiluu koko ajan. Sitä ei ole ennen tajunnutkaan kuinka tärkeä vempele on kyseessä.

Joensuun näyttelyyn oli alunperin tarkoitus tehdä valmiiksi noita edellisessä rytäkässä kesken jääneitä teoksia, mutta voi olla ettei onnistu. Paitsi että Mahtava III on niin hyvällä mallilla, ettei sitä enää paljoa tarvitse rassata. Muutama päivä riittää. Keuruun näyttelyyn voisi sitten kuvitella saavansa valmiiksi Mahtava II:n, Lintuemon, Pysähtynyt:n, Venetsian Hervannan sekä työnimi "Pommikonelaivueen". Saa sitä haaveilla.

Seuraavat yksityisnäyttelyt:
12.9. - 3.10. Joensuu, Taidekeskus Ahjo (Koksi- ja Hiili-salit) (avajaiset 11.9., tottakai)
13.10. - 13.11. Keuruu, Keuruun museo, Kamana

Sain tänään aikaiseksi käydä hoitamassa työhuoneen komputerin verkkoonkytkentään liittyviä askareita. Melkein toimii. Millekään tärkeille sivuille en pääse vielä sotkemaan. Joku outo esto päällä, tms mystistä.

Lämpimien kelien takia ei juuri tee mielikään tuhlata aikaa kyyristelemällä näppäimistön äärellä. Eilen kun käväisin Kodin Ykkösessä samoilemassa löysin hienon rantamaisemareitin väliltä Taulumäki-Palokka. 4tien viereinen kevyen liikenteen väylä. Eipä ole aiemmin tullut tarkistettua että mihin johtaa näköjään pellolle koukkaava pyörätien sivuhaara jonkin matkaa leirintäalueen jälkeen. Vanhaa tietä pitkin olen uskollisesti sutinut tähän saakka.

Merimatkailuraportti

Olimme Suomen Majakkaseuran organisoimalla matkalla Ahvenanmaalla. Sieltä käsin vierailimme Kobba klintarin luotsiasemalla, Sälskärissä ja Märketissä. Yllättävän hieno reissu, voisi noin alimittaisesti vähätellen todeta.
Kaikilta aspekteiltaan. Ensimmäinen kerta merellä paatiksi luokiteltavillla kulkuvälineillä, ensimmäiset majakkavierailut. Mukavaa matkaseuraa. Mahtavat säät.


Torven koti.

Maarianhaminan lähellä oleva Kobba klintar aloitti nähtävyyskierroksen lauantaina. Jokseenkin karulla luodolla on kolmikerroksinen talo jonka pääasiallisena sisältönä on halkaisijaltaan kolmemetrinen, seitsemän metriä pitkä sumutorvi ja sen koneisto. Vaikuttavaa. Viimeksi kun näin talon risteilylaivasta käsin, se oli huomattavasti ruosteisemmassa kunnossa ja näytti varsin mystiseltä, murjuhtavalta huvilalta. Nykyään kunnostettunakin paikka on hyvin erikoinen. Aikovat lähipäivinä (ensi tiistaina klo 12?) kuulemma kokeilla sumutorvea pitkästä aikaa. Ikävää ettemme ole kuulemassa. Itselleni lisämomenttia tunnelmaan jollain oudolla tavalla toi se, ettei ole koskaan kuullut sumutorven ääntä. Sen voi siten kuvitella kuinka perkeleelliseksi hyvänsä.


Juha Pykäläisen taide katselee merelle.

Edestakainen merimatka busterilla tähän idylliseen lomakohteeseen on varmasti jokaisen sohvaperunan ikioma lempiaktionfiilari. Isompi vene ei nimittäin pystynyt rantautumaan luodolle, niinpä kuljetus hoidettiin pienellä moottoriveneellä. Mennessä pelkäsin lennähtäväni huitsin kuuseen, tullessa kastuin läpimäräksi ja nauroin kuin vähämielinen.

Isomman paatin rantautumisyrityksen ja Busterkuljetuksen välissä sain puhelimitse kuulla lauantain Keskisuomalaisen erittäin positiivisen kritiikin Galleria Beckerin näyttelystä. Mukava yllätys.


Sälskär.

Sälskär oli ensimmäinen majakkavisiitti ja paikka on todella hieno. Kaunis. Ei mikään vino murju louhikossa. Siellä huomasin välillä hyvinkin herkässä olleen korkeanpaikankammoni kadonneen jonnekin. Ainakin toistaiseksi. Toisaalta korkeus on tietysti suhteellista. 40 metriä vielä menee, mutta entä vaikkapa 600?

Illalla mökistön grillikatoksessa makkaranpaistoa ja virvoikkeita. Väsymys vei kuitenkin hyvissä ajoin mökkiin (tai oikeammin taloon) unille.


Märket.

Sunnuntaina Märketiin puuveneellä. Ajattelin jo merisairauden iskevän viimeistään tällä reissulla jos koskaan, parin tunnin matka pienehköllä puupaatilla keskelle merta. Mutta se olikin mahtavaa. Outo efekti nähdä päämääränsä, pieni kolmen kivitalon rykelmä jo noin puolentoista tunnin (tai tunnin) matkan päästä ja seurata sitten sen varsin vähittäistä suurenemista. Ei pääse tapahtumaan Jyväskylässä kovin usein.




Jos oli matka kokemus, sitä olivat myös itse majakka (vino murju louhikossa...) ja luoto jolle se on rakennettu. Outoa ja kaunista. Kapteeni Nemon mökki meren rannalla. En tiedä mistä johtui, mutten muista toista paikkaa josta olisin saanut samankaltaisiakaan säväreitä. Hylkeiden lauleskelua ja kaikkea.


Talo meren rannalla, arvoitus monille.
Olen nousemassa sen portaita: ovi on kiinni.
Ovi pysyy kiinni ei aukene minulle. (K. Röyhkä: Talo meren rannalla)

Mukaan oli erehdyksessä annettu väärä avain...


Käppäiltiin vielä pari päivää Maarianhaminassa. Pommernissa, Merenkulkumuseossa (Merirosvolippu!). Mukava kaupunki. Näyttelyn purkamisen takia piti jättää lyhyeksi.

Ti-yöllä tultiin kotiin paperinkeräysastian kautta. Se lauantain Keskisuomalainen piti tietenkin löytää. Ja löytyihän se.

Seuraavana päivänä Haihatusta, Toivakan kirkon pihaa (sekä potentiaalinen Hellinin (isän täti, oli muinoin apteekkari toivakassa) vanha apteekkirakennus), kirpputoreja, näyttelyn purkua ja taulujen pakkausta. Kauppa ei ollut käynyt mutta käyntikortit olivat kaikki menneet. Kävijöitäkin aika mukavasti, ottaen huomioon auringon ja rantalomasäät.

Ei ole vieläkään kerennyt palautua. On jotenkin epä olo. Hyvällä tavalla.

[Tänne näköjään lipsahti 2 samaa kuvaa kuin Päivin postauksessa, mutta olkoon nyt.]

Hyvää yötä.

Lehtikatsaus 2.

Tänään on Suur-Jyväskylän lehdessä juttua. Loplop (Max Ernstin lintuhahmo) mainitaan, kuin myös kiinnostukseni sarjakuvan tekemiseen. Tosiasiassa kyseessä oli enemmänkin työn lomassa saatu pikainen välähdys sellaisesta mahdollisuudesta, jonka tyrmäsi se, ettei minusta varmaankaan ole niin monella kuvalla tarinoita kertomaan ellei aikaa anneta vaikkapa sataa vuotta. Ei se että osaa maalata taulun tarkoita että osaisi tehdä kelvollisen sarjakuvan. No. Ehkä joskus. Tai ehkä sitten ei. Jutussa mainitsemassani Manaran Matka Tulumiin -albumissa on aika mielettömiä kuvia. Todella hienoja. En ole albumia oikeastaan edes lukenut. Katselin vain kuvat.

Paras lukemani sarjakuva-albumi on Joakim Pirisen Sokeri-Sakari. Koskettava ja herkkä tarina harhateille joutuneen nuoren miehen seikkailusta. Muovailuvahavarkaan selviytymistarina.
Aku Ankan taskukirjojen alkupään numerot ovat myös täysiä klassikoita lähes kaikki. Nakkikaasu paljastaa.

Kävin jopa työhuoneella hakemassa Runelta teoskuvia sekä syömässä litran mansikoita. Viime kesänä jäi tuo harrastus pahasti väliin. Tänä kesänä korjaan vahingon. Lisää mansikoita heti.

Lähden pyörällä Kirriin tai jonnekin. Hei taas.

Vieraskirja

Kotisivuilla on avattu vieraskirja. Sinne saa kirjoitella myös.

Uusia teoskuvia lisäillään lähiaikoina.

Lehtikatsaus

Keskisuomalaisessa juttu tänään.

Hyvä juttu onkin, jos minulta kysytään. Godflesh mainitaan (ja Pärt, taas...). En muistanut muita orkestereita Tomin kysyessä musiikista. Enkä maininnut Z-Salamapartio vol ykköstä. Sääli, sääli...

Loma!

Näyttely tuli kuin tulikin valmiiksi. Tai mitä vielä. Neljä mielestäni muka selvästi hienointa, parasta ja suurinta sekä positiivisesti huomiotaherättävintä teosta (Mahtava II, Mahtava III, Lintuemo, Pysähtynyt) jäi kesken työhuoneelle odottamaan parempia aikoja. Siispä olin täydellisesti epäonnistunut tavoitteessani ja kaikki meni päin helvettiä, eikä koko näyttelyä kehtaisi edes esille ripustaa. Epäonnistumisen julkinen esitys. Ja sitä pitäisi vielä juhlia. Ke-to -yön pyörin unettomana miettien sitä nöyryytystä mihin tämän sillisalaatti-fiaskon kanssa joutuu ja vielä pitää vastaanottaa kukkia ja antaa haastatteluja lehtiin ja kenties jopa radioon. Kun mieli olisi tehdyt vain maksaa gallerialaskut pois ja jättää homma sikseen. Sori. Roskaa tuli.


Oma vatupassi, talon mittanauha.

Torstai-aamuna aloin kuitenkin tulla järkiini, muistin että onhan siellä sentään "ihan hyviä" vanhempia työtä, mm. Perhe, Mahtava, Pato, Ulkona, Lohikäärmelintu. Kun menin vernissaamaan (Z-Salamapartio vol. 1 -soundtrackin tahdittaessa...) noita valmiiksi saamiani 6:tta uutta taulua sekä yhtä viimevuotista vielä vernissaamatonta, "Saarta", tajusin kaiken olevan sittenkin ok. Että kaipa ne kehtaa seinille laittaa.

Kun yrittää saada kymmenen valmista, kuusi ei riitä. Vaikka riittäisikin. Outoa. Jotenkin näin käy joka kerta. En vain koskaan opi.

Avajaisissa oli mukavasti väkeä, kuulemma noin 80. Palautetta tuli paljon, positiivista sorttia.


Näyttelyssä on mukana varsin tuoreita teoksia.

Sää oli mainio, oltiin kuistilla joka oli suojattu (kuistin maalausta varten, ei kemujen takia...?) voimapaperilla, oven vieressä oheisen kuvan kyltti. Alussa jännitti ja meinasi iskeä lievä esilläolemiskammo, mutta loppujen lopuksi oli tosi mukavaa kaikin puolin. Jatkot Sohwilla hyvässä seurassa.


Eräs avajaisvieras.



Perhe ja Perhe.


Avajaisvieraita kuistilla seassa jo rennompi taiteilija.


Tuhannesti kiitoksia paikalle saapuneille ja Beckerin työryhmälle. Ei voi muuta sanoa. Hieno homma.

Se jännitys nosti päätään jo avajaispäivän klo 13 pressitilaisuudessa. Lausuntojen antaminen on melkoista puuhaa. Höpisee jotain väsyneenä, liian lähellä koko juttua että voisi sanoa mitään järkevää ja sitten lehteen painetaan joka sana tai ainakin ne joita ei toivo sinne päätyvän. Ehkä nyt meni paremmin kuin joskus. Luulen niin.

No niin. Mitähän nyt tekisi kun ei tarvitse tehdä mitään. Voisi vähän aikaa vain hökkäillä ympäriinsä, on niin hienot ilmatkin.

30.06.06.

Juhannus meni taas kerran tiiviisti maalatessa.

Nyt olen sentään päässyt viimeistelyvaiheeseen, enää pientä hienosäätöä muutamassa teoksessa. Kuukauden loma häämöttää jo. Kirjoittelen sitten lisää. Nyt pitää nukkua.

Tervetuloa kaikki hilpeän kesänäyttelyn avajaisiin Galleria Beckeriin 30.6. klo 18.

Hyvää yötä.

Ei hermoilla.

Informatiivinen kuva väriympyräteoksesta.

Lipsahti jälleen kuukausi kirjoittamatta. Ei meinaa kehata enää. Iskee ahistus.

Päivi hankki uuden tietokoneen ja vanha kärrättiin työhuoneelleni. Runelta sain käyttööni Nokian näytön. Kiitos siitä hänelle. Jahka joskus saan sen verkkoon, niin jo on viihdekeskus pystyssä. Ei tarvitse maalailla kaikelta surffailulta ja ITunesin kanssa pelaamiselta. Olikohan virheliike? Itsekuri on kutsuttava apuun.

Muutenkin jännittävän hilkulle menevää näyttelyteoskokonaisuuden valmistusprosessia varjostaa vappupäivänä maalauskäteen ilmaantunut jännetupin tulehdus. Hoito: Kaalinlehdet, Mobilat, Burana ja työnteko. Yritin lepuuttaa kättä alussa noin viikon, mutta veri veti pensselin varteen. Eipä ole suuria tuskia. Vielä. Ikuista vammaa odotellessa.

Turha tässä on hermoilla. Työt ovat 5ttä vaille valmiita melkein kaikki. Julisteeseen ja kutsukorttiin valikoituvat kuvat alkavat olla selvillä. Ne (tai se) pitäisi saada noin 10 päivässä valmiiksi. Jätin sen aloittamani "Pommikonelaivueen" (90 x 150 cm) suosiolla syksylle.

Sain eilen kiikutettua tekemäni "väriympyrän" taidemuseoon, "Välillä on väriä" -näyttelyyn. Harmaa laatikko, muutama väriläiskä. Tarkalleen ottaen 13. Oli vaikea homma. Tehtävään annettiin kokoa (60x60 cm) lukuunottamatta vapaat kädet. Vapaus on suuri vankila. Lauloi Pelle.

Toukokuun ääniraita:

Katatonia: Great Cold Distance

Avajaisia

Käytiin Helsingissä pystyttelemässä Annen, Päivin & Päivin Välittämöä ja viettämässä avajaisia. Hauskaa. Viehättävä galleria.

Siinä ohessa sain varmistuksen Helsingin yksityisnäyttelyn ajankohdasta. Galleria Dix, Uudenmaankatu 19. Avajaiset 6.11.2007. Sinne kaikki.

Tänään työhuoneelle palattuani pistin syrjään lepämään joksikin aikaa "Erakon", "Mennään pois, tämä on jo nähtyn", "Muuntajamajakan" sekä "Lintuemon". Ovat viime silausta vaille valmiita. Pitää vain hiven ottaa etäisyyttä. Työn alle otin "Piilon", "Pysähtynyt:n", "M2:n" ja "M3:n", kaikki valmistumaan päin nekin, noin suurin piirtein. Aloitin myös optimistisesti työnimi "Pommikonelaivueen", vaikka voi olla, että jää syksylle. Tekemistä 2 kuukaudeksi on jo muutenkin ja hyvä niin. Ei pääse passivoitumaan. Syrjäytymään ja sekoamaan vain.

Briljantti stabilismi

Viikko takaisesta taiteilijaelämästä tuli varsin kova morkkis. Aloin jotenkin hylkimään nykyistä/silloista itseäni, mikä ilmenee lähinnä (aluksi?) pienissä asioissa. Ipodin sisältö meni uusiksi. Kuuntelen Arvo Pärtiä enkä rockmusiikkia lainkaan (Paitsi tällä hetkellä Marilyn Mansonin The Golden Age of Grotesqueta, joten se siitä). Katsoin Risto Jarvan elokuvia ja kaikki Sean Conneryn Bondit.. Aloin lukea Timo K. Mukkaa ja hänestä kirjoitettuja kirjoja (Erno Paasilinnan opuksen vein työhuoneellekin mitä ei yleensä saisi tehdä koska silloin on se riski, että siellä maalaamisen sijaan luetaan.) Päätin että kokeilen 2. kerran sitä piilolinssihommaa. Päähän kihosi mieliteko suksia esimerkiksi johonkin majakkasaareen asumaan. Vaikkapa Kallbådaan. Siellä voisi jutella hylkeiden ja hyönteisten kanssa.

"Mustat taulut" näyttävät hyötyvän angstistani. Saan niihin paremman yhteyden... Työnimi "Erakko" valmistunee huomenna.

Lauantai-tiistai meni flunssaa sairastaessa kotona ja em. metamorfoosin pyörteissä. Aloitin jonkin aikaa kaavailemani lyijykynäpiirustusten sarjan "Lahjalla". Tulossa on siis epämääräinen lukumäärä paksulle, hapottomalle piirustuspaperille tehtyjä "suurennoksia", variaatiota sekä versioita blogissakin olleista luonnoksista. Jostain niitä saa ostaa, jossain vaiheessa. Paspistan ja kehystytän ne kuitenkin ensin. "Lahja":n uusi versio onnistui aika hyvin, on alkuperäistä skarpimpi, valmiimpi. Ei mahtune meidän skanneriin, paitsi jos riipaisee kannen kokonaan irti.
Seuraavaksi valmistuu (mahd.) laajennettu panoraamaversio allaolevasta UMO:sta.


"Uusi maa odottaa", 13. syyskuuta 2005

Tänään ostin uuden kahvinkeittimen (Runen kyydillä, tattis!) kun edellisen vesimittariin oli kertynyt vihreää mitälie levää ja oli muutenkin törkyinen.

Viikon levy: Rättö & Lehtisalo: Ed Benttonin briljantti stabilismi tai Taivaallinen kylpysaippua
Kirja: Erno Paasilinna: Timo K. Mukka

Homma hanskassa

MHV meni myyntiin Kaapelitehtaalta. Onnea uudelle omistajalle. Pitkästä aikaa jotain liikahtaa johonkin suuntaan. Onpa tuo esillepanokin ollut vähän heikkoa. Sille tulee jonkinlaista korjausta tulevaisuudessa. 3:n tämänvuotisen individuaalinäyttelyn lisäksi on varmistumaisillaan näyttely Helsingissä, Uudenmaankadulla. Ajankohta -07 loppu tai -08 alku. Tarkemmin myöhemmin.

Jätin Kaapelitehtaalta ylijääneet Arjen pikku harmit ja Arki II:n Beckerille. Saa vuokrata sieltä. Tai ostaa.

Tylsämielisen arkirutinoitumisen vastapainoksi päätin käydä Ismo Alanko Säätiön keikalla To 21:30 Tanssisali Lutakossa. Jonotin lipun 8:lta ja palasin töihin leima (jolla pääsee kaikkiin laitteisiin...) kädessä. Jatkoin jotain epämääräistä raapimista lateksihansikkaat kädessä, työnimi "Vieras"ta varmaankin (Musta taulu, hieman valkoista siellä täällä). Tehdessäni lähtöä 21:10 havaitsin leiman jääneen hanskaan. Tietysti, tyhymä! No, oli sitä vähän kädessäkin vielä. Iski pienoinen paranoia + neuroosi ja epäilin uskonevatko tämänpäiväiseksi leimaksi. Muotoilin mielessäni tapahtumat kompaktiin selitysformaattiin ja lisätueksi sujautin tuon lateksihanskan (vaiko PVC?) taskuuni todistusaineistoksi. Hanskaa ei kysytty ovella.



Keikka oli kyllä mahtava. Parin tunnin pläjäys. Paikalla pakolliset huutelevat ja elämöivät pukumiehet. Oikein. Esimerkkiä. Atmosfääriä.

Jostain syystä en ole aiemmin tullut käyneeksi missään sisätiloissa Ismoa katsomassa, festareilla vain. No Sielun Veljet muutaman kerran, mutta se ei ole aivan sama asia...

Taitaa olla flunssaa.

Viikon vinyyli: Ville Leinonen & Valumo: Alive II (2LP)

...

Väsyttää. Ulkona liukasta.

Luin Röyhkän Avecin. Suosittelen niille jotka eivät pelkää höyrypäistä selostusta.

Taulut jumittavat edelleen. Huomenna rutistan taas eteenpäin Muuntajamajakkaa, Mennään pois tämä on jo nähtyä, Erakkoa, sekä Mahtava kolmosen piirrosvaihetta.

Alkaa rasittaa taas. Mikseivät ne valmistu? Haluaisin päästä jo maalaamaan "Liitäjä kakkosta", jonka toinen työnimi voisi olla vaikka "pommikonelintulaivue". 90 x 150 cm.
Taustatukipaspispahveja Liitäjä kakkosta varten täytyy käydä kerjäämässä jostakin jos muistaa. Siihen tullee paikoin romulla aiheutettua maastoa joten se on tuettava pahvipalapelillä.

Arkirutiinia

"Taas uusi päivä", 2. maaliskuuta 2006


Sain pakattua Kaapelitehtaalle lähteväksi 3 työtä: Arjen pikku harmit (2001), Arki (II) (2002) (josta ei ole tullut koskaan otatettua valokuvaa) ja Musta harmaa valkoinen (2004). Siis partakoneenteriä ja linnunpäitä.


Viikon musiikit:

Interpol: Turn on the bright lights
The (International) Noise Conspiracy: A new morning, changing weather
McLusky: To hell with good intentions ja Without MSG I am nothing (molemmat MP3:t ladattavissa kotisivuiltaan. Hauskaa ja pontevaa musiikkia. Bändi valitettavasti hajosi viime syksynä.)
Aina pitää olla vähän jälkijunassa.

Ei tässä toistaiseksi muuta. Arkirutiinia ja luomisen tuskaa.

Hyvää yötä.


"Rantavarasto", 30. lokakuuta 2005

Vääntyvä pysähtynyt

"Valonarka", 29. tammikuuta 2006

Vanhan Kirjan Talvesta löytyi varsinainen aarre, Wilhelm Fraenger : Hieronymus Bosch (Veb Verlag der Kunst, Dresden,1975.) Järkälemäinen teos. Kuvien taso on hyvä eikä paperikaan ole kellastunut kun teos on ns. slipcase -tyyppinen ratkaisu. Kieli vain on saksaa jota luen varsin huonosti. Pikkuvika. Tuontyyppinen kirja on ollut minulla haussa ties kuinka kauan.

Web Gallery of Artissa on muuten varsin pätevä Bosch -osio. Suosittelen vaikkapa triptyykkiä "the Temptation of St Anthony". Sisältää muun muassa kiehtovaa ilmailua.

Edellisen postauksen "Pysähtynyt" alkaa vääntyä tauluksi kovaa vauhtia, ikäänkuin "Piilon" "jatko-osaksi". Mitään varmaa merkkiä minkään teoksen valmistumisesta ei ole studiolla havaittavissa, aiemmasta optimistisuudestani huolimatta. Paljon on materiaalia tulossa. Beckeriin näyttely alkaa jo hahmottua. Mutta tuleeko valmiiden vai keskeneräisten näyttely, jää nähtäväksi. Aikaa onneksi vielä on, ja pysähtymään päin. Ainakin talvi rupeaa tuntumaan ikuiselta.

Täysin tapojeni vastaisesti olen viime aikoina katsonut TV:stä urheilua suorastaan vapaaehtoisesti. Vauhdikasta takaa-ajolajia nimeltä Curling. Jännittävä laji. Säännöt eivät tosin ole minulle vielä täysin hahmottuneet.

Tuulee

"Pysähtynyt", 24. tammikuuta 2006

Viileähkö taidesessio, 16,8 C°. Keskellä huonetta tuulee yhä. Jostain. Katosta ja lattiasta. Liikuntasaumasta. Pitää soitella taas huomenna asioista. Viileä on myös uusi valaistus. Alan jopa hiljalleen tottua luonnonvaloputkien sävyyn. Ehkä. Myös "käytävägalleriassa" uudet lamput loistavat edukseen.

Työnimi "Mennään pois, tämä on jo nähty":n keskeisen hahmon vartalo meni lähes kokonaan uusiksi jo varsin monennen kerran ja jäi aika keskeneräisen näköiseen vaiheeseen. Pakko uskoa että valmista kohti ollaan menossa. Oudosta kuvasta uhkaa tulla oma suosikkini, jos kaikki menee hyvin.

Piti lopettaa maalaaminen kesken, yhtäkkisen kantapääkipuhyökkäyksen takia. Linkkasin kotiin kaupan kautta, mutta Runebergintortut olivat menneet. Oli tyydyttävä laskiaispulliin. Voi kurjuutta...


Olen taas lipsunut uudenvuodenlupauksestani olla käyttämättä pilkkuja.

Alustojen ankeudesta

"Satama", 26. joulukuuta 2005


Talvisynkkyys ja apatia. Pitää taistella. Rutistan ensi viikolla jonkun taulun valmiiksi vaikka väkisin. Esimerkiksi työnimen "Mennään pois, tämä on jo nähty". Jospa se piristää.

Jonkinlaisen myyntiin tulevan lyijykynäpiirrosten sarjan aion myös pistää alulle. Kunpa jostakin puodista löytyisi vaikkapa Clairefontainen 200 -grammaista A3 -paprua sävyä "Cream". Vitivalkoinen on niin ankea alusta.

Kävimme tänään Päivin vanhemmilla latautumassa. Leppoisaa oloa ja kortinpeluuta (risti7) + digiboksin asentelua. Luin Led Zeppelin -historian, "Jumalten Vasaran", loppuun. Aika hyvä, jotenkin kuitenkin vähemmän uskottava kuin vaikkapa Mötley Crüe-saaga The Dirt - Törkytehdas. Suositeltava alan teos on etenkin Marilyn Mansonin omaelämänkerta "Long hard road out of hell", jossa hölmöilyn, angstin & hulluuden määrä on hyvin tasapainossa sekä runsasta. Suomennoksensa tasosta en tosin tiedä kun luin alkukielisen joskus ammoin.

Rokkiurpojen sekoilutarinoiden lukeminen on jotenkin rentouttavaa.

Viikon äänilevy: Interpol - Antics.


(Edelliset rivit kirjoitin yöllä Wordpadiin, mutta verkko ei toiminut, joten bloggaan ne nyt.)

Herätyskello soi 11:30, parahiksi Eläinlapsi -ohjelmaan. Siihen heräsin, ja pidempäänkin olisin nukkunut. Unelmani aamuvirkkuudesta pakenee kauas pois.

Ulkona on kaunista. Pitänee käväistä Tehtaalla.

NWOFHM

"Te siellä", 26. lokakuuta 2005

No. Työhuone on kunnossa. Työmiehet tulleevat vielä viimeistelemään lattian ja katon pientä hujutusta, mutta lämpötila tuskin enää laskee alle 17 C°:n. Luonnonvalolamppuja sekä verhojakin pukkaa lähiaikoina. Luxusta. Miten käy taiteen?

Piirtäminen jäi välillä vähemmälle, haluttomuutta aiheuttivat lähinnä jo täyteenpiirretyn muistikirjan parikymmentä keskeneräistä muutaman viivan alkuhahmotelmatorsoa, jotka tietenkin on tehtävä loppuun. Kokonaisuuden vuoksi. Helpompi olisi ollut repiä nuo sivut pois. Tosin perimmäinen syy niiden jatkamiseen lienee niiden sisältämässä kipinänpoikasessa ja kokonaan uudelleenaloittamisen vaikeudessa. Lähinnä näennäisessä, luulen. Nyt niitä piirrustuksia näyttäisi taas syntyvän. Sain laitettua kotona laiskantuolin viereen halogeenilampun ja apupöydän kynille yms joten lomaa ei tarvitse pitää edes TV:n ääressä.

Työpäiväkirjan pitäminen/muistiinpanojen tekeminenkin meinaa alituiseen unohtua vaikka harva se päivä ilmenee syitä miksi muistiinpanot pitäisi ottaa (taas, oli joskus mutta jäi) tavaksi. Kaikki asiat eivät pysy muistissa. Jos mitkään.

Kirjastosta tarttui tänään matkaan 2 kiehtovaa äänilevyä. Sergion "Swords" & Circlen "Tulikoira". Sergiota en ollut ennen kuullut, otin summassa. Hiukan Sonic Youthia ja jotain tukevampaa, kenties Komaa (nyk. Khoma) muistuttavaa. Noise.fistä huomasin bändin hajonneen viime syksynä. Hemmetti. Eipä tarvitse mennä keikkaa katsomaan. Circle taas on Circle. NWOFHM... Jumitusta ja 25 -minuuttisia kappaleita ei ole työhuoneella koskaan liikaa. Hyvä levy.



"Vanhat päivät", 26. joulukuuta 2005

Kylymä

Pientä korjailua... Tarkastaja Pertti tarkastaa. (Kuva: Rune Snellman)



+12 C° (kuva: Rune Snellman)

Ilmojen kylmetessä työhuonekin vähän kylmeni. Johtuen huoneen keskellä olevan rakenteellisen railon vanhentuneiden risutilkkeiden pettämisestä sisään tulee tarpeeton määrä hujua. Kohta pitää siirtää akryylimaalit evakkoon. Maalauksista puhumattakaan. No, asia hoitunee. Kesäkin tulee tuota pikaa.

Keuruu

Kotisivuille päivitetty tulevat näyttelyt. Helsingin näyttely on peruuntunut gallerian jäädessä katkolle sairastapauksen vuoksi. Muuttoaura kulkee seuraavasti:

1.7.-19.7. Galleria Becker, Jyväskylä
12.9.-3.10. Taidekeskus Ahjo (Koksi- ja Hiili -salit), Joensuu
13.10.-13.11. Keuruun museo / Kamana, Keuruu (kutsunäyttely)

Laura Keuruun museosta soitti ennen joulua ja kysyi josko olisi näyttelynpitohalukkuutta Kamanan 160 neliön salissa. No onhan sitä. Ensin tosin epäilin, riittääkö tuotantoa mutta rohkaistuin sittemmin. Viimeksi kun tuossa salissa kävin vuonna 2001, siellä oli Suomen Kuvataidejärjestöjen liiton vuosinäyttely ja töitä paaljon, Noin 71 kpl.



Kävin torstaina Keuruulla palaveeraamassa aiheesta ja katsomassa paikkoja Kamanassa. En meinannut löytää pääsyä koko Kamanaan ja soittelin museolle että nyt on artisti hukassa. Junaradan yli oli neuvottu menemään jos ei kukaan näe koska se on kiellettyä mutta juuri tuolloin aseman kohdalla sahasi edestakaisin joku radanputsausveturi. En mennyt yli.
Ongelman ratkaiseva alikulkutunneli oli piilossa, mutta löytyi sittemmin.









Palaverin jälkeisen luppo-50minuuttisen ennen bussin lähtöä käytin kuvaamalla Vanhaa Kirkkoa sekä juomalla kahvia Linja-autoasemalla , jolta löytyy pikanttia särmää ja elämänmakuista tunnelmaa. Hyvä. On muuten järkyttävää, miten harmittoman oloiset apuvälineet ilkkuvat meille jatkuvasti. Asemalla ollut, kieltämättä hyvin liikuttunut mies oli kymmeniä minuutteja täysin häkeltynyt ja käärmeissään kännykälleen joka julkeni jatkuvasti mennä näppäinlukitustilaan. "Kato nyt jumalauta! Taas!" Varsinaisesta viasta ei liene kuitenkaan ollut kysymys.

Toisaalta, mikä minä olen sanomaan mitään. Kuvasin tuota kanttiinin seinää ikuistaessani videokuvaa Päivin kameran akun tyhjäksi, enkä meinannut saada taltiointia loppumaan.



Joka tapauksessa mukava pikku reissu. Liian vähän tulee käytyä missään. Sitä vieraantuu elämästä. Rupeaa kammoamaan koulubusseja ja sen sellaista.

Hyvää yötä.