Pelastava oivallus

"Huvila", 28. lokakuuta 2004.

Kiireinen viikko alkaa olla pulkassa. Perhe (III) (2004), Mahtava (2005), ja Pato (2005) olisi huomenna vielä vietävä Museon Holviin Jyväskylän Taiteilijaseuran 60. vuosinäyttelyyn tyrkylle. Rune kuvaa nämä lähiaikoina niin saadaan pistettyä verkkoonkin uutta materiaalia. Kotisivuilta puuttuu vielä 2005 -kuvaosasto täysin.

"Padon" ja "Ulkona":n loppuvaiheet nielaisivat melkoisesti aikaa. Jälkimmäinen jäi vielä hieman kesken. Aion tehdä sen rauhassa loppuun ilman että deadline painaa päälle. Harmittaa vähän tuo. "Ulkona" on näistä nyt rassatuista oma suosikkini. Siinä on jopa värejä. "Padon" vernissasin tiistaina. Pelottavaa hommaa. Ei se maalaaminen mitään mutta se vernissaus. Kädet tärisi eivätkä jalatkaan meinanneet totella, kun olin koko päivän pyörinyt ympyrää pienessä huoneessa. Sitähän se minun työntekoni yleensä on. Minuutti homman jälkeen -vernissaa jäi vielä puoli korkillista - kaveri soitti että josko olisi iltakaljan paikka. Nyt heti. Olihan se. Pelastava oivallus: Ihminen voi lähteä kaljalle. Jos voi. Jos haluaa.
Voi tätä pienen ihmisen elämää.

Tuo museolle vietävä trilogia on jokseenkin täysin harmaa, eikä oikein edes mikään trilogia. No, katellaan ottaavatko taulun taulua. Tarjokkaita ollee.

Pakko pitää muutama päivä paussia ja tehdä ihan muita juttuja. Niinkuin esimerkiksi piirtää. Aloitan kuitenkin lomailun pikkuhiljaa jokseenkin hunningolle jääneen kotihuushollin siivoilulla.



"Hyvästi", 19. helmikuuta 2005.

P1200

"Niin, mutta", 24. syyskuuta 2004.


Hain Päivin isän kyydillä Kaapelitehtaalla olleet taulut Beckeriltä, kaikki kolme. Moitteettomassa kunnossa olivat. Jäi vakuutusrahatkin saamatta...

"Ulkona" ja "Pato" edistyvät. Vähemmän on enää maalaamista, hiekkapaperihommia lähinnä. Tällä hetkellä itselleni tyypillinen tapa valokohtien tekemiseen on vaaleamman pohjavärin päälle laveerattujen tummien, läpikuultavien kerrosten poistaminen hienolla vesihiomapaperilla, joko kuivalla tai märällä. Yksityiskohtiin käytän lähinnä P800 - P1200 -karkeuksisia papereita, kuivana.

Tänään oli semmoinen ote vaihteeksi töissä että olisi voinut jatkaa vaikka kuinka myöhään. Välillä pitää kuitenkin käydä kotona latautumassa. Järkevöitymässä että voi taas artistifoitua.

Uusimman RockSound -lehden mukana tulleella cd:llä on muun muassa pirun hieno tunnelmapala Red Sparowes -nimiseltä ameriikkalaiselta orkesterilta, "Alone and unaware, the landscape was transformed in front of our eyes". Hyvää ja rumankaunista työmusiikkia. Niille, joille Isis, Neurosis ja vaikka Godspeed you! Black Emperor kolisevat, kappaleen (ja muuta melua) saa ihan laillisesti imuroida täältä.

Myöhästymismaksua pukkaa

Kävin kirjastossa. Tarkastin lainatilanteeni asiakaspäätteellä. Pari Arvo Pärtin cd:tä oli päivän myöhässä. Uusin ne. Katsoin Omat tiedot -sivuilta josko olisi sakkoja. Ei ollut kuin 333,24 €.

Lainaustiskillä äimistelevä virkailija totesi sakkojen tulleen nimenomaan noista Pärtin levyistä. Myöhästymismaksua noin 166 euroa / levy / päivä. Jep jep.

Parin päivän päästä sakot olisivat olleet tonnin luokkaa. Paljonko maksaa jos levyt menevät rikki tai katoavat? No, mikälie järjestelmävirhe. En maksa.

Pato

"Talo ja puu", 22. helmikuuta 2005.

Eilen meinasi Harmonian avajaiset (Hanna-Kaisa Hämäläinen: Tähdistö) mennä unssin verran taiteilijaelämän puolelle. Mitenkähä se silleen. Ihan vahingossa. Mukava oli nähdä vanhat tutut Marko ja Hanna-Kaisa.

Tänään oli sitten hieman puolijalkaista töissä. Maalasin taulujen laitoja ja asensin keskeneräisiin taululangat. Aika säälittävää. Jonkun verran tein työnimi Lohikäärmettä (70 cm x 75cm) ja Kolmea Viemäriä. Hieman rupesi arveluttamaan josko olen tehnyt KV:n paikoin yli ja ohi. Työstä on tulossa paljon tummempi ja "likaisempi" kuin alunperin oli ajatus. Toisaalta voi olla parempikin niin. Eikä se ole mikään Kolme Viemäriä. Sehän on Pato.

Yritän vielä tosissani saada jotain valmiiksi sunnuntai-iltaan mennessä. Silloin olisi Runen kanssa teoskuvaussessio.

Unmutual!

Work in progress. Kivääritehtaan työhuone, 5. maaliskuuta 2005.

Meinaa olla pinna kireällä töissä. Itsehillinnän puutetta, pysyvästi kiinnijumittuneita vernissapulloja & maalipönttöjä, telineeltä putoilevia tauluja ja äänekästä kiroilua noin vain keskellä kirkasta päivää. Paiskasin jopa Sisu-askin lattiaan.

Pitää yrittää ryhdistäytyä. Vähemmästäkin hermoilusta sai "Prisoner"-TV-sarjassa palkinnoksi laseria aivolohkoon. "Unmutual!".

Älysin illemmalla pitää vähän taukoa ja lukaista pätkän Kauko Röyhkän Miss Farkku Suomi -romaania. En tiedä helpottiko, kun minut vetäistiin 70-luvulle jonnekin hemmetin konvaan. Koulun juhlasalissa huono paikallinen bändi, puffetissa vihreää limpparia ja karkkia. Pitkää tukkaa ja villaliivejä. Piti tanssia ja kädet hikoli. Henkikin haisi. Varmaan oli villahousupakkokin...

Hyvältä vaikuttaa kirja. Ei tule paljon lueskeltua nykyään. Ei muka kerkiä. Harmi.

Huomenna pitää kipasta töihin levykaupan kautta, Yup:n "Minä en tiedä mitään" -ep ilmestyy. Meinasi välillä innostus hiipua mutta Martikaisen soololevy "Mierolainen" elvytti juppiuskoni.

"Jotten mä pelkkä loiseliö ois, aion tänään viedä roskat pois..."

MDF

"Sylilapsi", 7. lokakuuta 2004.

Taas tuli kesken urakan mielihalu aloittaa aivan toisten taulujen tekeminen. Suhteellisen kookkaita, kovalle pohjalle. Jos vielä joskus saan apurahoja, haen Starkilta joltisenniinmoisen määrän MDF-levyä. Niille voisi liimata hienojakoisen kankaan. Luultavasti ainakin kokeilen sitä.

Tein taannoin yhtä kokeiluluontoista kuvaa kankaalle varsin tunteella, runtelin & raavin sen siis "kauppatavaraksi kelpaamattomaksi". Jatkoin kuitenkin sen maalaamista aina muilta töiltäni monen kuukauden ajan. Tein taulun loppusilausta vaille valmiiksi ja liimasin puuliimalla MDF-levylle. Liimattuna kovalle pohjalle kangas ei ole jatkuvassa vedossa joten maalauksessa olevien "railojen" laajenemisesta ei ole pelkoa.

Liimaus onnistui loistavasti. "Nomadit" -nimen saanut valmistui parahiksi Kuopion Sitruunan yksitysnäyttelyyn. Paitsi että viime hetkellä tehty aerosolivernissaus meni persiilleen. Maalaukseen tuli omituinen, kuohkea sienimäinen pinta. Vernissapullo lienee ollut maanantaikappale. Taulu jäi pois näyttelystä, ja vielä minuutti ennen avajaisia tuntui, että näyttely on turha ja huono ilman Nomadeja. No, kai siitä jotain tuli.

Myöhemmin kyselin alan liikkeestä neuvoa viallisen vernissakerroksen poistoon, ja sanottiin ettei kyseistä ainetta saa pois akryylimaalauksesta kuvan kärsimättä. Kaikki oli siis menetetty... Maihareita kiillotellessani sain idean kiillottaa taulun lakanakankaalla. Sehän tepsi. Hieno pinta tuli. Suihkutin vielä toisen kerroksen vernissaa (W&N acrylic varnish, satin) päälle. Eri pullosta, tällä kertaa.

Päivin vanhemmat osti Nomadit. Nyt se on Päivin entisen huoneen, "tauluhuoneen", seinällä, ja sitä mennään viimeistään pääsiäisenä taas katsomaan.

No niin, se MDF-levyistä tällä kertaa. Kahvia pitäs taas saaha.


"Ovi", 15. joulukuuta 2004.

Suhinaa ja loukkoja

Työnimi Ulkona; 2. luonnos, 21. marraskuuta 2004.

Lähiviikkoina olisi tarkoitus saada taas uutta valmiiksi. Taiteilijaseuran vuosinäyttelyä ja gallerioiden näyttelyaikojen hakueräpäiviä pukkaa kuun lopussa. Ei viitsisi hakea samoilla vanhoilla dioilla kuin viime syksynä. Uutta pitää olla ainakin seassa.

Viime vuonna kuuntelin paljon Raison d´etre:n Requiem for Abandoned Souls -cd:tä (synkkää ambienttia suhinaa ja munkkikuoroja...). Kansivihkossa on mystisiä kuvia kellareista ja muista loukoista. Eilen löysin sattumalta netistä (googlaamalla hakusanoilla "valokuvia tehtaista") kuvien ottajan kotisivut. Kuvaaja on Belgialainen lentokapteeni, Henk van Rensbergen, joka harrastuksekseen valokuvaa hylättyjä rakennuksia kuten tehtaita, sairaaloita ja kaivoksia ympäri maailmaa. Myös sisältä. Luvalla ja ilman. Paljon on materiaalia ja melankoliaa noilla sivuilla.


"Talo ja puu", 6. maaliskuuta 2005.

Kymppi

Vein tänään Päivin isän kyydillä (kiitos!) Galleria Beckerille kolmen työn setin: 1. Pyörremyrskypuu, 2. Jäljet, 3. Älä unohda minua (uudelleennimettynä alkuperäiseen muotoonsa), toimitettavaksi Helsinkiin, Taidemaalariliiton teosvälitystilaisuuteen Kaapelitehtaalle, Tallberginkatu 1 C:hen (avoinna yleisölle arkisin ja viikonloppuisin pe 11.3. - su 20.3. klo 11-18) Jyväskylän Taitelijaseuran järjestämällä pakettiautokuljetuksella.

Unohdin vain maksaa sen kympin. Olen pahoillani.
Huomenna.

Maalista

Tällä hetkellä harmittaa ostamani liian laiha valkoinen maali. Taiteilijatasoista akryylimaalia, pari litran pönttöä. Tuttua merkkiä, joka ei ennen ole pettänyt. Onko rakenne muutettu kesken kaiken vai kuvittelenko? Enkö vain huomannut pienellä painettua "lirumaali" -tekstiä pänikän pohjassa? Jos ohentamaton maali putoilee pensselistä lattialle, niin eihän semmoisella mitään kovin vaikuttavaa kohokuviota kankaalle saa. "Kaksi litraa liian laihaa valkoista maalia". Muistelmillekin löytyi nimi noin vain. Pihkura.

Hyvää yötä.

Tylsää tappavaa

"Katso", 2004.

Kuten tästä päiväkirjasta huomaa, on meikäläisen elämä niin pelkistettyä, ettei sitä juuri ole. Olen vain ikäänkuin lossikuski sakille joka tulee lintukeisarin valtakunnasta tänne toiselle puolelle. Kotona tekee ruokaa, siivoaa harvoin ja tosi huonosti, ja nukkuu. Onhan sitä tietysti siinäkin. Mutta lopputalvesta - ja etenkin Vuonna Jona Ei Tapahdu Mitään - meno on varsin hypnoottista.

Kuvaideoista ei onneksi ole pulaa. Lintuja, kerrostaloja mitälie sähköpääkeskuksia, voimajohtoja, majakoita, puita, kallioita, tyyntä vettä, harmaata taivasta, viemäreitä, patoja/muureja/seiniä ja ties mitä kaikkea muuta hylkytavaraa pukkaa piirrustusten kautta ilmoille jatkuvana virtana. Niitä kuvia, joita maailmassa on jo kuulemma tarpeeksi vielä paljon lisää ja vähän hitaasti.

Kaiken lisäksi jotain tapahtuu siinä virrassa. Verkalleen, mutta kuitenkin. Muutosta. Kehitystä. Ehkä askelia kohti taantumusta. Kaiken tämän tylsyyden keskellä joka tapauksessa jännittää, mikä se on se seuraavan seuraavan kuvan jälkeen kymmenentenä tuleva maalaus tai tyylillinen vaihe. Ja sitä seuraava.


"Silta", 26. joulukuuta 2004.

Harottavia asioita miksi:stä:
Tunne, tunnelma. Nostalgia. Nostalgian kaltainen tunne, mikä? Kun ajaa keväällä jonkun mukavan näköisen talon ohi pyörällä ja katsoo pihaan, "muistelee" sitä lapsuutta jonka vietti siinä talossa niiden ystävien ja sukulaisten kanssa joita ei koskaan ollut siinä hahmossa joka ei koskaan ollut. Tai pohjois-karjalalainen lossi jonka kopissa istui monta vuotta, ja näki kaikenlaista. Paitsi ettei istunut. Eikä nähnyt. Majakanvartija joka ei ollut. Kuin uni. Osa toivoo että olisi ollut toisenlainen elämä, osa taas nimenomaan ei toivo. Niiden osien välissä on hämärä käytävä, josta lintuperhe löytää vihdoinkin ulos.

Niinpä niin. Pitäisiköhän keittää kahvit?

Luonnos III sekä vaikuttavia pytinkejä

Työnimi Muuntajamajakka, 2. luonnos; 20. tammikuuta 2005.

Viidestä luonnoksesta ehkä kummallisin, eikä välttämättä sisällä sitä ideaa joka minulla tämän kuvan tunnelmasta on. Jotain kertonee kumminkin. Rupesin maalaamaan taulua nopeasti sutaistun ensimmäisen piirrustuksen perusteella. Siinä oli jotain, mikä ei jättänyt rauhaan. Uponneen laivan arvokkuutta.

Työn ollessa tekeillä olen jatkanut luonnostelua, saadakseni kuvan lihasmuistiin tai jotain. Säätöä & tarkennusta.

Noin viikko sitten sain tietää, että tämän tyyppisiä majakoita on oikeasti olemassa ja vielä Suomessa. Hemmetti. Etenkin Märketin ja Porkkalan majakat...

Jyväskylästäkin löytyy yksi aika mystinen ja hieno pytinki. Paperitehtaan kupeessa.

Kuva: T. Sälekivi, marraskuu 2004.

Luonnos II

Työnimi Venetsian Hervanta, 5. luonnos; 23. syyskuuta 2004.

Luonnoksen etualalla oleva vene, jossa on soutaja ja seisova lintuhahmo, puuttuu tekeillä olevasta taulusta ja jääneekin siitä pois kokonaan. Taulussa on tähän luonnokseen verrattuna vähemmän vettä ja enemmän taivasta; veneen kera kuvan alaosasta saattaisi tulla ruuhkaisa. Sitäpaitsi. Arnold Böcklin -vaikutteita voi olla havaittavissa muutenkin ilman suoraa lainausta (parempi kun sanon sen itse ensin). Toisaalta. Esimerkiksi Salvador Dali ja H. R. Giger ovat Versioineet Böcklinin "Kuolleiden Saari" -maalausta ja käyttäneet etenkin maalauksen saarta yksityiskohtana omissa töissään. Ja vähän penteleen monta kertaa. Magritteltakin löytyy merkkejä AB-vaikutteista. Tästä voi päätellä että homma suorastaan kuuluu kunnon surrealistin velvollisuuksiin. Böckliniä kehiin.

Huomenta

Huomenta!

Ulkona näkyy olevan hienoa. Kaunis talvisää. Eikä ole edes kovin kylmä.

Uudet kotisivut ovat nyt verkossa.

Laatikoita

Tein tänään VH:n ja KV:n lisäksi neljän pienen taulun sarjaa. Pohjana näille toimii setti vanhoja, litteitä puulaatikoita, joissa oli metallisia kirjasimia (messinkiä, kuparia mitälie), numero- ja kirjainsarjoja. Sen näköisiä kuin olisivat painotarkoitukseen, mutteivät ole peilikuvia, niinkuin luulisi. Setin pelastin menemästä kaatopaikalle -03 syksyllä, kun Tehtaan alakertaa tyhjennettiin.

Maalaan kuvat laatikoiden kansiin. Laatikko ympärillä muodostaa kuvalle kehykset. Kuvat vetäisen hatusta ilman luonnostelua. Luultavasti vien nämä suoraan Beckerin taululainaamoon, jos onnistuvat. Tummanpuhuvia näistä ainakin tulee.

Tarkastin äsken uudet kotisivuni, jotka tulevat piakkoin verkkoon entisten tilalle. Hienot on Päivi taas tehnyt. Vaihtelu virkistää. Nykyinen versio on ollut verkossa vuodesta 2000.

Kohta on kesä.

Creamy Shrimp Jumbo

Töiden lomassa tulee sorruttua näennäisruokaan, tyypillinen esimerkki ns. pussinuudelikeitot.

Niille, jotka ovat kyllästyneet laimeisiin suolaliemimakaroonilitkuihin, voin "suositella" seuraavaa nimihirviötä: Mama instant noodle creamy shrimp tom yam flavour - jumbo pack. Jopa karaistuneelle pippurinsyöjälle haastava rasti - paha suorittaa yskimättä. Tulessa on niin suu kuin suolistokin. Varsinainen sisäinen sauna, siis.

Valitettavasti pommia ei voi purkaa makunautinnon kärsimättä, sillä tulisuus on sisäänrakennettu thaimaalaiseen currytahnaan jonka annostusta vähentämällä vaimenee "särön" lisäksi myös "basso".
Toisen maustepussin kookosmaitojauhe käärii tämän kulinaarisen alasimen samettiin.

Helppohan tätä olisi välttää, ellei olisi kaikesta huolimatta suorastaan erinomaisen hyvää. Mielestäni ehdottomasti paras pikanuudeliruoka. Hinta 55 senttiä ja viheltävä munuainen. Puoli annosta riittää.

Miksiköhän tätä on saatavilla ainoastaan Jumbo Pack?

Luonnos

Työnimi Kolme Viemäriä, toinen (ja toistaiseksi viimeinen) luonnos; 14. marraskuuta 2004.

Sunnuntai - hevipäivä

Radiosta tulee sunnuntaisin neljä tuntia metallimusiikkia. Miksi? Hyvä niin. Raskaampi musiikki tuntuu toimivan varsinkin näin talvella.

Hevailin siis studiollani ja maalasin 1 puun ja 1 linnun (jolla ei ole vielä päätä) Kolmeen Viemäriin. Venetsian Hervanta edistyi myös, toivottavasti. Mistä sen tietää. Näistä molemmista on olemassa useita luonnoksia, VH:sta varmaan toista kymmentä.

Luonnostelen töitä usein koko niiden tekoprosessin ajan. Jostain syystä se on yleensä se ensimmäinen luonnos, johon koko hoito kuitenkin eniten perustuu. KV ja VH ovat tosin molemmat poikkeuksia tästä säännöstä. Laitan varmaan riesaksenne luonnoksia tänne hyvinkin pian. Puhukoon koukkunokat (ja viemärit) puolestaan.

Hyvää yötä.

Mukava transsi

Olipas tänään mukava Kivääritehtaalla maalailla musiikilla aikaansaadussa transsin kaltaisessa tilassa. Ei olisi malttanut lähteä pois millään.

Ja tätä minä teen työkseni. Onneksi tällä ei juuri rikastu, muuten alkaisi hävettämään.

Pari vuotta sitten en olisi uskonut joskus tuommoista lausuntoa antavani. Vaikka kuvia syntyi oli homma yhtä kivireen vetämistä: Ylivoimaisen raskasta, pirun vaikeaa eikä yhtään hauskaa.

Ei se helppoa ole aina vieläkään, mutta on kyllä mukava kun joskus on hauska tehdä töitä. Perhana.

Harmaan eri sävyjä käyttelin tänään Cult of Lunan The Beyondin ja Salvationin sekä ...And You Will Know Us By the Trail of Deadin Worlds Apartin tahtiin. Työn alle teki paluun työnimi Kolme Viemäriä (100 cm x 80 cm).

Jospa jo huomenna tapahtuisi jotain. Muutakin kuin hammaslääkäri. Miten herään puoli kymmeneksi?

Venetsian Hervanta

Alkuviikko meni suurelta osin Mahtava -teosta raapiessa. Tänään oli työn alla myös kaksi muuta; työnimi Venetsian Hervanta (100 cm x 75 cm) ja työnimi Muuntajamajakka (100 cm x 80 cm)... Näistä uhkaa tulla aikaisemmasta linjastani poiketen suorastaan värillisiä kuvia. Ehkä.

Mahtava alkaa olla sen verran valmis, että kun annan sen pari päivää kypsyä rauhassa, en sille osaa mitään enää tehdäkään. Signeeraus ja vernissa sitten myöhemmin.

Pääsääntöisesti vernissaan taulut, vaikkei se akryylimaalauksille olisikaan välttämätöntä. Käytän sen verran runsaasti läpikuultavia värejä ja ohuita laveerauksia, että tuntuu paremmalta suojata ne. Ja kyllä ne yleensä paremmilta näyttävät vernissalla kuin ilman.

Ilmeen säätöä

Sinne jäi Mahtava kesken vieläkin. Hahmon ilmettä pitää säätää. Yllättävän vaikea päättää se lopullinen sävy, mikä hahmon olemuksesta ja ilmeestä välittyy. Jos ilme on liian voimakas, kuvasta voi tulla rasittava, etenkin kun kyseessä on tällä kertaa lähestulkoon muotokuva. Ei virnistystä jaksa kauan tuijotella.

Toisaalta. Mahtava on ollut tekeillä alkuvuodesta 2003 lähtien, joten ei kai sillä mikään kova kiire voi olla. Ja tekeillä on muitakin. Itse asiassa naurettava määrä tauluja hyvässä vaiheessa juuri nyt. Jotakuinkin viisitoista, joista suurinta osaa teen aktiivisesti koko ajan. Joulukuun jälkeen ei ole valmistunut yhtään kuvaa, syyskuussa edellinen isompi. Välillä iskee epäilys, että noinkohan sitä osaa enää valmista tehdäkään. Jospa se oli siinä eikä lisää enää tule vaikka kuinka rassaa?

Tänään en kyllä tee taijetta yhtään. Katellaan huomenna taas. Sen kunniaksi käyn laittamassa Monster Magnetin Dopes to infinityn soimaan. Siinä on muuten rokkilevy.

Nähdään taas.