Viritin

tänään pitkästä aikaa kankaan kiilapuihin, josta täten kehkeytyi maalauspohja. Käytin ensimmäistä kertaa tuollaista melko paksua puuvillakangasta (mannapuuron väristä), jota ostin tässä joskus Taidemaalariliiton putiikista noin 12 metriä (leveys noin 1,5 m), kun pääsi kangas kokonaan loppumaan ja tuo vaaleampi kangas näytti niin jämäkältä ja hienolta - joskin kalliilta. Tähän asti olen käyttänyt raakapellavaa (kaurapuuron väristä).

Alustavasti vaikuttaa positiiviselta kokemukselta.

Niitatessa lankasuoruuden toteaminen on ehkä hankalampaa kuin pellavassa, koska tekstuuri on tiheämpää ja vähemmän "suuntaa-antavaa", mutta kun suunta löytyy (löytyyhän se kun seuraa reunaa..), se myös pitää paremmin kuin (varsinkin ohuessa) pellavassa. Pohjustus (vedellä lievästi ohennettu gesso) ei tullut lainkaan läpi, eikä kangas mielestäni kutistunut niin paljoa kuin pellava. Pidän etenkin tuon puuvillan tekstuurista. Vaikka tukkoonhan se menee heti kun minä alan läträämään. Muut ominaisuudet ovat vielä arvoitus.

Jännittää, josko huomenna metrisen taulupohjan kangas on puolimetriseksi kutistuessaan tehnyt kiilapuista hammastikkuja. Ja miten sietää uusi materiaali muita työskentelymetodejani?


Taulu tekeillä... Heinäkuu 2005.

- " -

Työkiireet jatkuvat, kun ei valmista tu. Yritän aktiivisesti unohtaa monesko päivä on menossa (taas vaihteeksi), ettei ala ahistaa. No, ensi kuussa lomaa.

Viimeiset pari päivää olen paininut Saaren ja Venetsian Hervannan parissa kuunnellen Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -äänikirjaa. Toimii. Lukijan äänikin on ok, en nyt muista kuka. Voi olla, että jos kuuntelisi ennenlukematonta/kuulematonta kirjaa, ei työntekoon keskittymisestä tulisi mitään. Jonkun äänettömänkin kirjan voisi lukaista jos kerkiäisi. Vaikka lomaillessa sitten. Jos sitä nyt enää muuta osaa lukea kuin näitä blogeja...

Ehkä päähän vielä joskus tulee ajatuksiakin. Nyt ei jks mtn.


"Tiskiharja, heinäkuu 2005.

LLSU

Kotisivuille lisätty Lohikäärmelinnun suojeluksessa sekä Ulkona. Kiitos Rune ja Päivi. Koska originaalit ovat toisaalla, piti säätää ilman ja voipi olla että teokset ovat oikeassa elämässä tummempia. Kohennellaan ehkä sitten myöhemmin.

Kuvista sen verran.

"Lohikäärmelinnun suojeluksessa"
Omistettu kaikille joille joku on antanut voimaa ja turvaa, näkyvä tai näkymätön.

LLS on käytännössä kolme päällekkäistä maalausta joista paikoin milloin mikäkin on näkyvissä. Lintujen päät ja jalat ovat alimmaista, taivas ja punainen vaate päällimmäistä ja loput siltä väliltä.

"Ulkona"
Mökkihöperöydestä irtirimpuilevan houreuni? Symbolismia? Sukua Pieter Bruegelin Misantroopille ja Arnold Böcklinin Villa am Meerille, kenties. Kuva-aiheen tunnen silti hyvinkin omakseni. Todennäköisesti teen tästä kuvasta toisen version joskus.

Huomasin monta asiaa näistä kuvista ensi kertaa niitä tietokoneen ruudulta katsoessani. yksi niistä on se, että nuo portaathan ovat selvästi jäässä (tai liukasta lasia). Toivottavasti lintu hoksasi lentää niiden yli tullessaan ulos.

LomaPäivä

A-puoli

Vietimme eilisen illan mystisten entiteettien ja kiehtovien yli-aistillisten kokemusten parissa. Tyhjensimme siis jääkaappipakastimen pitkästä aikaa. Tänään tuli uusi kaappi ja vanha vietiin pois. Siinä oli yllättävästi hommaa, ja piti välillä käydä Lounaispuiston grillillä tankkaamassa. Hieno ilma, mukava paikka ja ruokakin oli yllättävän ei-hassumpaa.

Innostuin eilen kuuntelemaan vinyyleitä, ja tänään jatkoin missiota pitkin päivää (Ramonesia, Siouxie & the Bansheesia, Luxuriaa, Puplic Image Limitediä, Psychedelic Fursia, Laibachia, John Foxxia, Human Leagueta, Young Godsia ja muuta outoa). Pitkä aika on siitä kun olen älppäreitä viimeksi kotona kuunnellut. Työhuoneella on levari ja muutama "olennainen" levy, joita tulee säännöllisesti pyöriteltyä. Fields of the Nephilimin Nephilim ja Elizium, Killing Joken Night Time, Virgin Prunesin If I die, I die jne. Tuommoista gootahtavaa materiaalia. Se on monesti aivan parasta. Kyllä 80-luku hallitsee yhä, ei voi mitään.

Lakritsijäätelöä uudesta jääkaapista, nukkumaan ja huomenna vaihteeksi töihin. Kai vissiin. Pitää ahertaa ti-to, kun pe on reissua Tampereelle Päivin sakin sukujuhliin. Mukavaa.



B-puoli
(Say no to poetry -remix)


Lomapäivä.

Kotiaskareiden parissa.
Uusi jää/pakastinkaappi

styrox-roskan imurointia
vinyyli-koti-iltamat;
futua
goottia
ramoa.

Lounaispuiston grilli
grillilautanen
Aurinko.

Huomenna töihin. Jostain on
kaivettava rahaa

pitää
ostaa
taltta.



"Hei.", 26. tammikuuta 2005

Aitamaalarin vasen varvas

"Muuntajamajakkasaari", 3. huhtikuuta 2005

Jostain syystä vieläkin hivenen kirvelee, vaikka jo äsken osasin asialle nauraa. Nimittäin erään ei-Jyväskyläläisen lehden Pöllölän näyttelyn tiimoilta tekemän jutun oman haastatteluosuuteni mystinen naistenlehtityyppinen lähestymistapa ja se silkka nerous jolla antamiani faktoja käyttämällä on aikaansaatu vaikutelma, joka on kauttaaltaan epätosi, ja jollain tapaa vähemmän mairitteleva... Outoa tosiaan. No, oma moka. Mitäs puhuin mitä puhuin. "No comments" pääsi unohtumaan. Ja ennaltaluku. Ei kyllä stana unohdu enää toiste. Joopa joo.

Ikävää lyttäillä tässä jonkun yksityshenkilön niskalimaista työpanosta näin julkisella foorumilla. Ei kun. Itse asiassa tämä on unta ja kaikki puheet jostain lehtiartikkelista ovat mielikuvitukseni tuotetta... Sitäpaitsi tuon kuvitteellisen artikkelin kuva ja otsikko olivat ihan jees.

Tänään (Lauantai, 2.7.) kävimme Päivin kanssa Oikokatu - Sepänaukio -tyyppisellä kirpputorireissulla, ja haaviimme tarttui Escher -palapeli sekä Bukowski -elämänkerta (yht. 3 €). Ilma oli kaunis. Siispä kävimme myös hampurilaisella ostoskeskuksen hämärissä sisätiloissa sekä kiersimme vähän tavarataloa. Sitten jatkoin matkaani tehtaan stuudiolle jossa maalasin tosi huonosti hirvittävää sontaa. Aitamaalarin vasen varvaskaan ei pysty pahempaan.

Pitänee ryhdistäytyä. Onneksi työn alla ei ollut tänään Muuntajamajakka, Venetsian Hervanta eikä Saari. Pari niistä pitäisi saada tämän kuun aikana valmiiksi, kun olen luvannut viedä töitäni näytille pääkaupunkiin heinäkuun aikana, ja haluaisin että mukana olisi jotain uutta. Viimeisimmäthän ovat tämän kuun jumissa Jämsänkoskella.

Nyt valvomme Live8:n parissa, vaikka videoimme koko roskan. Telkkarissa, Ylen Teemalla, soitti hetki sitten järkyttävä epäluontevan ikääntymisen kauhusakki Mötley Crüe. Koneelle palatessani BBC:n nettiradion suoremmassa lähetyksessä veivaa Paul McCartney Beatlesin Helter Skelteriä. Täytyy tunnustaa, että 80-luvulla se oli minulle Mötley Crüen biisi...


"Muuntajamajakkasaaren toinen puoli", 20. kesäkuuta 2005