Mystisiä mahdollisuuksia

"Lentämällä olisimme jo perillä", 3. huhtikuuta 2005


Ensimäinen (vajaa) viikko sillanalusmaalarina on pulkassa. Aika mukavaa hommaa. Kun vain vielä saisi itselleen vähän rivakamman vaihteen päälle. Olen näköjään myös taipuvainen käyttämään maalia turhan säästeliäästi. Myös taulu-tyyppisiin teoksiin voisin maalia rätkiä tulevaisuudessa huomattavastikin runsaammin . Ei se nyt niin arvokasta ainetta ole.

Fillarista lähti venttiili ja puhkesi kumi samalla hetkellä ja samasta renkaasta. Pitäisi korjata ensi tilassa, kun ei kärsivällisyys meinaa riittää kävelemiseen. Tuskastuttavan hidasta ja tylsää puuhaa, minun mielestäni. Polkupyörä edesauttaisi työhuoneen artistihommien pariin menemistä päivän seinämaalausrupeaman jälkeen. Ajokorttia tällaiselle fiikukselle tuski annettaisiinkaan tässä elämässä. Keskiviikkona pidämme välipäivän, joten omistan sen omille maalaushommilleni. On nimittäin viime päivinä tullut hieman paineita saada jotain valmiiksi ja vähän hitaasti. Mystisiä mahdollisuuksia enteileviä puheluita (eikä pelkästään J:llä alkavista kaupungeista, niinkuin näköjään suurin osa on viime aikoina ollut) on tullut aikaisemmin mainittujen tulevien näyttelyjuttujen lisäksi. Itsellä on jotenkin varmempi olo kaiken suhteen, jos tietää että vielä saa valmiita töitä aikaiseksi. Kyllähän niitä tietysti saa, mutta hidasta on.

Eilen käytiin Beckerin avajaisissakin, mutta olin hieman alavireessä oivallisista virvokkeista huolimatta. Matala profiili ja juhlimisen siirtäminen toiseen kertaan. Ehkä tänään irtoaa paremmin? Pukkaa nimittäin Yläkaupungin yötä ja ilmakin näyttää vielä tässä vaiheessa kauniilta. Tässä pitkälti ulkoilmatapahtumassa on perinteisesti ollut vakiona suorastaan kammottava sää. Saa nähdä.



Kolme Chicagolaista Helppo-Heikkiä söi Berliinin makkaraa punaisen ristin ambulanssissa.
(Alkukirjainaiheinen virhelause Erkki Vasaman Sanankäytön oppaasta (Kirjayhtymä, 1964))


Korjatkaa siitä.