Anemiako

iskee? Ei meinaa jaksaa mitään. Ponneton elämä. Ehkä pitäisi ruveta reippailemaan. Työhuoneella sentään jotenkin pysyy hereillä.


Siiven romutus. 26. syyskuuta 2005.

Viime päivinä olen panostanut pääasiassa romujälkien jättämiseen ja mustalla maalailuun. "Saaren" loppusuoran loppusuora alkoi tänään häämöttää, rupesin hakemaan "Venetsian Hervannan" pisimmän hahmon oikean "siiven" muotoa uudestaan, ja jonkinlaisen luonnostelun jälkeen pääsin sitä maalailemaan ja romuttelemaan.

Kaikkiaan tällä viikolla on ollut työn alla 8 taulua, 4 "mustavalkoista" ja 4 "tavallista". "Piilon" sain myös jonkinlaiseen alustavaan kuosiin, ja luulisi jopa ettei mene montaakaan viikkoa kun se on valmis. Vaikka mistä sen tietää. Tätä työtä tehdessä "Korppuun" samaistuminen sujui jotenkin tavallistakin paremmin.

Kuuntelen siis Veljeni Leijonamieli -äänikirjaa. Alku on aina yhtä hemmetin itkemistä, ei meinaa nähdä tehdä mitään. Äänikirjan lukija on muuten kertakaikkiaan loistava. Jarmo Heikkinen? Varsin tuttu ääni joka tapauksessa. Luonto-ohjelmista tai jostakin.


Alkuromutus. 26. syyskuuta 2005.

Hiidenvirta -sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa pitäisi katsoa nauhalta pois. Ja apurahakuponginkin voisi täyttää. Ehkä huomenna.

Nämä kun muistas niin hyvä.
LA 1.10. YLE Teema klo 17.50 mestarin siveltimestä: Fernand Khnopff
SU 2.10. YLE Teema klo 17.50 mestarin siveltimestä: Arnold Böcklin


Kotikatselmiston top 2:
The Prisoner -DVD-boxi
Täysin ylittämätön englannin televiision mysteerisarja 60-luvun lopulta. Taidetta alusta loppuun. Aloitin taas ties monennen kerran tämän katsomisen. Tuskin tälläkään kertaa ymmärrän sen enempää. Joka tapauksessa.
Turbonegro: ResErection -DVD
Yllättävän hyvä ja koskettava. Ei ollenkaan niin rujoa urpoilua kuin odotin.

Hyvää yötä.

5,101

"Kaukoputki", elokuu 2004.

Maanantaina Haihatuslaiset hakivat toissablogiset rojut pois (Rämä tuoli jäi. Sen tästä vielä jonnekin linkoan.). Ja toivat puistaan herkullisen kirpeitä omenoita. Hyvä. Kiitoksia.

Materiaa sain siivouksen edetessä poistaa enemmänkin. Parvea raivatessani huomasin jotakuinkin kirjaimellisesti uivani kuplamuovissa. Erinäköisiä ja -kokoisia riekaleita oli kertynyt piippuhyllylle aivan käsittämätön määrä, etenkin sellaista jossa on noin puolen lompakon kokoisia kantikkaita kuplia. Jonkun verran kerkesin niitä tunkemaan roskasäkkeihin, hypittyäni ensin niiden päällä yrittäen saada niitä pienempään kokoon. Yllättävän hyvin lojahteli. Ohikulkenut Pertti pelasti itselleen suurimman osan tuosta muovista, joka kankaalle tehtyjen maalausten pehmusteeksi turhan muhkuraista luonteeltaan. Seuraavaksi voisi poistella vaikka ylimääräistä aaltopahvia.

Pesin myös työhuoneen (alemmat) ikkunat ja lattian. Mistä moinen? Jyväskylän ammattikorkeakoululaisten ryhmä kävi tänään filmaamassa jorinoitani DVD -tyyppistä (käsittääkseni noin kymmenkuntaa Jkl:n taiteilijaseuran taiteilijaa käsittelevää) projektia varten, niinpä suursiivosin liian autenttisuuden pois. Näin ei ehkä tulisi toimia, näin kuitenkin toimittiin. Jostain syystä jännitin kuvaustilanteessa. Miksi? Vain Näkki tietää. Ei sellaiseen mitään syytä tietenkään ollut. Hauska muuten nähdä sisältyykö mainintani Abstraktista Impressionismista ja sen minulleaukeamattomuudesta lopulliseen tuotteeseen... Kyseessä oli tietenkin puolimielinen lipsahdus. Aika hyvä kylläkin.


"Valtaistuin", 12. syyskuuta 2005.

Session jälkeen jatkoin lähinnä kalkulaattoritoiminnan parissa. Siirrän Piiloa A5-muistivihkosta 99,5 x 75,5 cm kankaalle kertoimella 5,101 eli rakennan olennaisiin kohtiin sijoittuvista merkeistä maalauspohjalle join the dots -tyyppisen ratkaisun. Mielestäni näin menetellen varsinaisen piirustuksen voi tehdä hieman dynaamisemmalla viivalla kuin ruudukkoa käyttäen. Kumpaakaan metodia en yleensä käytä, mutta tämän piirroksen halusin siirtää sellaisenaan, vikoinensakin. Saas nähdä mitä tulee.
Kirottua muuten, että sattumanvaraisen puolihuolimattomasti lonkalta tehdyn Piilo -piirroksen hahmon ainoa näkyvä silmä on kuvan lyhyen sivun toisessa kultaisessa leikkauksessa ja ulko-oven reuna toisessa. Siis suurinpiirtein täsmälleen. Aika ahdistava havainto. Harmonia vainoaa. Ei galleria.

Musavinkki viuluviikareille

Monster Magnetin kotisivuilla on ladattavana 26 laulua, B-puolia ym. kokonaan ja ilmaiseksi.
Näitä on loppukesä kuunneltu.

5 parasta:
Gimme danger (Stooges -cover)
Black celebration (Depeche Mode -cover)
The game
Leapin' lizards
Live for the moment


Iltakahvi jäi ikävästi väliin.

This goes to eleven

...eli päädyin This is Spinal Tap -DVD:hen.

Sain tänään Jaakolta tilanahtauden vuoksi suuren (181 cm leveä, 90 cm syvä), valkoisen työpöydän jossa on kaksi hyllytasoa ja pyörät alla. Aika hieno. Ensin pelkäsin ettei se mitenkään mahdu jättimäiseen megastudiooni, mutta totuin siihen nopeasti ja täytyy sanoa, että kyllä ihmisellä pitää olla pöytä. Ei minulla ollut aiemmin muuta laskutilaa kuin lattia.

Johonkin pitäisi saada tumpattua ylimääräistä rojua, muuten se tilanahtaus iskee. Vanhoja, rämiä ikkunoita (kivääritehtaan alakerran vanhoja ulkoikkunoita...), ruma & viallinen konttorituoli sekä oranssi, puinen vaatekomeron ovi jossa metallisia ripustuskoukkuja. Jos näitä tarvitset, viestitse.


"Reuna-alueella (II)", 3. huhtikuuta 2005.

Uusi harrastus

"What!?", eli kuva joka ei liity mitenkään mihinkään. Tourujoen ranta, 9. elokuuta 2005.

Lauantaina ostin Terry Gilliamin Brazilin DVD:nä. Muuten hyvä, mutta pysähtyi kuin seinään noin 44 minuutin 26 sekunnin kuluttua heti sen jälkeen kun Sam Lowry on älähtänyt "What!?". Eilen aamulla (Ma) palautin sen työhuoneelle mennessäni liikkeeseen, antoivat uuden tilalle. "What!?" ja filmi pysähtyi.

Tänä aamuna työmatkallani tein jälleen palautustoiminnon ja ihmettelyjen, vakuuttelujen ("tätä on mennyt paljon kaupaksi, eikä kukaan ole valittanut", "minulla itsellänikin on tämä ja se toimii moitteetta") sekä muun jauhannan jälkeen antoivat uuden kappaleen. Tehtaalla Runen tietokone jämähti jauhamaan tyhjää noin 45 minuutin kohdalla, eli noin puoli minuuttia "What!?" :n jälkeen kylläkin samassa "chapterissa". Lisäksi kone kaatui. Toisella yrittämällä kone ei kaatunut, mutta kerronta pysähtyi joka tapauksessa. Kävin illalla vielä kaupunginkirjaston soittimella testaamassa (hankkiakseni lisävarmistusta siitä, ettei vika ole meidän soittimessa (ja Pleikkarissa...)) ja vika ilmeni jälleen. Siis huomenna kauppaan palautushommiin.

Voisin ottaa jo jonkun muun elokuvan. Spinal Tap? Fisher King? jaa-a. Varminta olisi pyytää rahat takaisin. Tällaisiin luuppeihin jumittuminen rasittaa.

Eli jännää on kuin elävällä tykinkuulalla...