The Damned

"Ylin kerros", 4. huhtikuuta 2005

Sillan alla on nyt sinisellä maalilangalla pläjäytelty ruudukko, ruutukoko 20 x 20 cm, ruutuja noin 915 kappaletta. Huomenna ruvetaan tayttämään niitä värin 499 kymmenellä eri variaatiolla. Kyllähän te 499:n tiedätte?

Olohuoneessa mäikää The Damnedin Anthology. Nostalgista jos mikä. Tulee kesä -86 mieleen. Silloin löydettiin Arin ja Mikon kanssa tämä loistava orkesteri ja muitakin vanhan punkin/uuden aallon suuruuksia. Taisi homma lähteä The Lords of the New Churchin keikasta Jyväskylän monitoimitalolla, kitaristinsahan soitti Damnedissa alkuaikoina, basisti Dave Tregunna Sham 69:ssä. Laulaja Stiv Batorin aikaisempaa orkesteria, Dead Boysia ei vielä tuohon aikaan saanut suomesta oikein mistään, mutta soololevyään kuunneltiin kyllä. Tilasin sen muistaakseni Epesiltä noin viiden markan hintaan. Päivät meni Arin huoneessa ja parvekkeella. Kaunis,lämmin kesä (muistaakseni) ja melkein oltiin sisällä koko ajan. Hienoa oli silti. Oi niitä aikoja kun vielä innostui kunnolla jostakin, eikä sitä tarvinnut tehdä yksin. Nykyään ollaan individualisteja. Eli erakkokuspäitä.

Vaikka Damnedin meininki pitkästä aikaa hyvältä kuulostaakin, on siinä joku näkymätön outo kynnys, kuin tekisi jotain vähän väärää. Kajoaisi sen entisen Timpan entiseen elämään, tai jotain. Onneksi kaikki asiat eivät tunnu näin voimakkaasti menneisyyden leimaamilta. Tosin minua tuo asioiden päälle kertyvä nostalginen pölykerros on jostain syystä aina kiehtonut. Näkyvä ja näkymätön patina. Riippuu tietysti asioista.

Jaa-a, pitää käydä kaupassa. Levykin taisi loppua. Eikun se onkin Curtain Call Black Albumilta...

Senttimenttaalinen meksikkolainen lisenssiaatti poltti inttensiivisesti ooppiumia.

(Vasama, Erkki: Sanankäytön opas; Kirjayhtymä, 1964. (Virhelause luvusta Vierasperäiset sanat))

Sillanalustaiderupeaman 1. osuus on valmis. Huomenna alkaa toisen, täysin uuden seinämaalauksen valmistelu. Jännää on.

Lauantaina Yläkaupungin yössä irtosi tosiaan paremmin kuin perjantaina. Oli oikein mukavaa. Sää suosi ja sain silmälasitkin hajalle.

En teekään Lohikäärmettä ja Ulkonaa Jaroslavliin, vaan (mahdollisesti) Jämsänkoskelle. Olisi tullut vähän kiire, noin viikko enää aikaa siihen kun työt kuskataan Venäjälle. Tosin jos homma edistyy näin hitaasti, 28.6. on myös varsin pian käsillä. Ulkona:n taivaan yläosa meni jokseenkin uusiksi, kun ei se jostain syystä toiminut. Teen sen loppuun ensi viikolla. Taustamusiikkina voisi toimia My Dying Bride, niinkuin tänäänkin. Dreadful Hours ja Songs of darkness, words of light.

Lähipäivinä olisi täytettävä Keski-Suomen rahaston apurahahakemus, kun olen saanut pyydettyä sitä varten Asiantuntijalausunnonkin. Kupongeja täytellessä pääsee keltainen Adlerin Tippa S -kirjoituskone laulamaan. Tavoitteena on saada nollien ja o-kirjainten keskustat irtoamaan.


"Talollinen", 28. tammikuuta 2005

Mystisiä mahdollisuuksia

"Lentämällä olisimme jo perillä", 3. huhtikuuta 2005


Ensimäinen (vajaa) viikko sillanalusmaalarina on pulkassa. Aika mukavaa hommaa. Kun vain vielä saisi itselleen vähän rivakamman vaihteen päälle. Olen näköjään myös taipuvainen käyttämään maalia turhan säästeliäästi. Myös taulu-tyyppisiin teoksiin voisin maalia rätkiä tulevaisuudessa huomattavastikin runsaammin . Ei se nyt niin arvokasta ainetta ole.

Fillarista lähti venttiili ja puhkesi kumi samalla hetkellä ja samasta renkaasta. Pitäisi korjata ensi tilassa, kun ei kärsivällisyys meinaa riittää kävelemiseen. Tuskastuttavan hidasta ja tylsää puuhaa, minun mielestäni. Polkupyörä edesauttaisi työhuoneen artistihommien pariin menemistä päivän seinämaalausrupeaman jälkeen. Ajokorttia tällaiselle fiikukselle tuski annettaisiinkaan tässä elämässä. Keskiviikkona pidämme välipäivän, joten omistan sen omille maalaushommilleni. On nimittäin viime päivinä tullut hieman paineita saada jotain valmiiksi ja vähän hitaasti. Mystisiä mahdollisuuksia enteileviä puheluita (eikä pelkästään J:llä alkavista kaupungeista, niinkuin näköjään suurin osa on viime aikoina ollut) on tullut aikaisemmin mainittujen tulevien näyttelyjuttujen lisäksi. Itsellä on jotenkin varmempi olo kaiken suhteen, jos tietää että vielä saa valmiita töitä aikaiseksi. Kyllähän niitä tietysti saa, mutta hidasta on.

Eilen käytiin Beckerin avajaisissakin, mutta olin hieman alavireessä oivallisista virvokkeista huolimatta. Matala profiili ja juhlimisen siirtäminen toiseen kertaan. Ehkä tänään irtoaa paremmin? Pukkaa nimittäin Yläkaupungin yötä ja ilmakin näyttää vielä tässä vaiheessa kauniilta. Tässä pitkälti ulkoilmatapahtumassa on perinteisesti ollut vakiona suorastaan kammottava sää. Saa nähdä.



Kolme Chicagolaista Helppo-Heikkiä söi Berliinin makkaraa punaisen ristin ambulanssissa.
(Alkukirjainaiheinen virhelause Erkki Vasaman Sanankäytön oppaasta (Kirjayhtymä, 1964))


Korjatkaa siitä.

Pöllölä

"Sähkötalo", 22. maaliskuuta 2005.

Johan nyt. Beckeristä irtosi minulle näyttelyaika 1.7. -19.7. 2006. Mahtava homma. Avajaiset 30. kesäkuuta -06. Sinne vaan kaikki.

On melko reippaasti aikaa valmistautua. noin 13 kuukautta. Jospa tällä kertaa ei tarvitsisi viimeistellä taulujen reunoja ripustusiltana galleriassa...

Lisäksi Onnetar arpoi minut jostain syystä yhdeksi viidestä jkl:n tait.seuran jäsenestä osallistumaan seuran juhlavuoden systeemeihin liittyvään näyttelyyn Jämsänkosken Taidetalo Pöllölään, 4 - 5 työtä / tekijä. Tämä tuli tosiaankin yllättäen. En tiennyt moisesta projektista mitään. Käsittääkseni ensi kuun lopulla on tuo. Muuten hyvä, mutta melkoinen osa tuotannosta on Jaroslavlissa samaan aikaan. Museon näyttelystä ehkä Pato ja Mahtava ja sitten voisi maalata pari tekeillä olevaa valmiiksi. Saari, Venetsian Hervanta tai Muuntajamajakka. Tai jotain muuta. Kyllä sitä jotain aina keksii. Ei passaa valittaa. Päinvastoin.


Työnimi Muuntajamajakka, 4. luonnos; 24. tammikuuta 2005.

Kaiken muun lisäksi huomenaamuna alkaa aikaisemmin mainitsemani ulkomaalaushomma, eli alikulkutunnelin seinämaalauksen korjausurakka Jaakon apumiehenä. Noinkohan herään ajoissa? Täytyy varmaan mennä kohta nukkumaan. Tai viimeistään kahdelta.

Ensin luen melu-uutiset ja muuta leppoisaa. Näkemiin.

Kertomus

"Jättiläinen", 28. lokakuuta 2004

Nykyään jokainen pystyy löytämään elämän tarkoituksen sisimmästään. Ei, vastasi Kaalimato... Välttämätöntä on aloittaa maalaaminen keskeltä ja häivyttää reunat. Minä revin häneen jopa peittonikin.
Oli tässä kertomuksessa jokin ajatuksenpoikanenkin, mutta se on hetkeksi päässyt unohtumaan kertojalta.





1. Kurt Vonnegut: Titanin seireenit
2. Lewis Carroll: Liisan seikkailut Ihmemaassa (Ei, vastasi...)
3. Salvador Dalí: Neron päiväkirja (Välttämätöntä...)
4. Daniil Harms: Sattumia (Minä revin...)
5. Douglas Adams: Näkemiin, ja kiitoksia kaloista (Oli tässä...)


Maijan kautta 8.5.2005 bongattu
Kirjameemi:

1. ota hyllystäsi viisi kirjaa
2. ja ensimmäisestä kirjasta ensimmäinen virke
3. toisesta kirjasta sivun 50 viimeinen virke
4. kolmannesta kirjasta toinen virke sivulta 100
5. neljännestä kirjasta sivun 150 viimeinen virke
6. viidennestä kirjasta koko kirjan viimeinen lause
7. tee virkkeistä jono
8. nimeä lähteesi

Vaatteet on mun vaatteet

"Tulevien suurten asioiden kärsimätön odotus", 17. huhtikuuta 2005

Ostin nimipäivälahjaksi itselleni pääkallosukat ja mustan lippalakin, kuinkas muuten. Huomenna teen lisäostoksia. Huomasin, että nythän niitä kesävaatteita on kaupoissa vaikka minkälaisia, kesällä ei niinkään. Jyväskylän kirpputoreilta ei oikein tahdo löytyä mitään, järkevään hintaan ainakaan. Vaaterahat imaisen verorahasäästötililtäni, lupauksella maksaa ne heti takaisin tilille kun jostain mynttiä siunaantuu. Pitäähän niitä vaatteita jonain vuonna ostaa. Rahat menevät aika pitkälti työvälineisiin ja sen sellaiseen, eikä rääsyjä muutenkaan muista ostella, elleivät karise päältä tielle.

Pitää myös metsästää työhaalarit (ja mahd. ruma mainoslippis) ulkomaalaushommiin. Lupauduin apumieheksi erääseen projektiin, johon vierähtänee tovi. Noin viikko. Toivottavasti ei ole kovin kylmä.

Alkuviikon meinaan työstää työhuoneella niitä Jaroslavtauluja eteenpäin, etteivät jää viime tinkaan. Aika hyvin tuntuu sujuvan. Kumpikaan kuva ei ole teknisesti mitenkään ongelmallisimmasta päästä.

Pettymykseksi luulemani Nine Inch Nailsin With Teeth alkaa avautua. Se toimii sittenkin. Toivottavasti eivät peru Provinssin keikkaa.


Mitä? Kirkkaita värejä. 5. toukokuuta 2005

Musta

"Tietäjä", 13. lokakuuta 2004.

Kevät taitaa tulla. Ostin siis reilusti mustaa maalia. Meinaan laittaa alulle pari metri-puolitoista -kokoluokan mustavalkoista taulua ja pari pienempää, samaa sorttia. Täältä jostain blogin kätköistä löytyvä "Silta" -piirros on yksi ehdokas. Tosin tullee olemaan vaaleahko. Ellen maalaa piirrosta negatiivina. Hetkinen. Hyvä idea. Mustalla värillä lotraaminen kiinnostaa taas hieman värikkäämpien taulujen työstämisen lomassa. Tällä kertaa käytän enimmäkseen Oxide blackia, joka on rusehtava ja varsin voimakkaasti peittävä (eli musta...) musta. Paynen harmaa on toinen hyvä väri, sinimusta.

Ensin täytyy tehdä työnimet Lohikäärmelinnun suojeluksessa ja Ulkona valmiiksi. Molemmat olen jo ilmoittanut osallistuviksi 16.6. - 9.7. Muokattu maa -näyttelyyn Jaroslavliin, Venäjälle, kymmenen muun työn kanssa. Viksua. Näin saamme aikaiseksi paineen. Meneevät tietysti kumpikin persiilleen "pakon" alla.

Kerran tosin tein kaupat keskeneräisellä taululla, jonka sitten tein deadlinen - häiden - paineessa valmiiksi. Ahisti, mutta valmista tuli. samantien kun kuva valmistui, soitin ostajille ja hakivat jo kohtapuoleen työn pois. "Uusi maa odottaa", syksyltä 2002. Ei ole teoskuvaakaan näyttää. Pitää joskus junailla sekin. Toinen, 120 x 90 cm, "laajennettu" versio "UMO":sta on ollut tekeillä loppuvuodesta 2002 lähtien. Ei ole todennäköistä että valmistuu tänäkään vuonna.

Tilaustöitä en ole vielä tehnyt. Tiedusteluja aiheesta on joskus tullut, mutta homma on kaatunut joko hintapolitiikkaan tai muuten vaan jäänyt ajatuksen asteelle. Mielenkiinnolla suhtaudun kuitenkin ajatukseen. Muotokuvia tuskin eli ei. Paitsi jos sinulla on linnun pää ja äyriäisen vartalo, niin ilman muuta. Saat jopa alennusta.


"Reuna-alueella", 17. huhtikuuta 2005.