Paluu

töihin on tapahtunut. Piti ensitöinä siivota kun reissulle tehtyjen taulupakettien sivutuotteena huoneeseen jäi käsittämätön kaaos. Lattianpesu tosin vielä odottaa. Aloitin Muuntajamajakan maalailulla, lähinnä kankaan tekstuurin tukkimista ja muuta rakentelua peittävillä väreillä. Kokeilin vain yhtä TML:n putiikista ostamistani hienoista pensseleistä. Tuulilasiraappoja ja karhunkieltä käyttelin enemmän. Partasuteja voisi käydä ostamassa pari vaikka tuosta lähikaupasta, kun entinen on kulunut nysäksi sekä kuivunut koppuraksi ties mihin liimaan. Ovat aika hyviä efektipensseleitä.

MM:n lisäksi uskalsin kajota Saareen, josta puuttuu pari lintua taivaalta eikä paljon muuta. Tälle tuli leikisti kiire, kun Kuolosaarinetin masteri bongasi saatetekstistäni, että olen tekemässä luultavasti syksyn aikana valmistuvaa, saitin teemaa hipaisevaa maalausta. Niinpä laittoi osiooni tekstin "new painting coming this fall!" Tai jotain tuommoista. Hyvä hyvä.


"Piilo", 20. elokuuta 2005.

Tänään tutkin luonnoksiani ja jotenkin tuntui, ettei mikään kelpaa mihinkään. Pitäisi tehdä täysin uusia kuvia. Ohimenevä tunne toivottavasti. Tuommoista tapahtuu aina joskus. Hämäävää noissa luonnosteluissa on se , etteivät parhaat piirustukset läheskään aina ole parhaita kuvia, pikemminkin päinvastoin. Aina sitä vaan ei itsekään meinaa nähdä. Voimakas kuvaidea välittyy parin viivan nyrkilläpiirretyistäkin, kun taas huolellisella viimeistelyllä saattaa tiedostamattaan paikata olematonta kuvaideaa.

No. Hei taas.

Tohkeista lesostelua

Loma on mennyt mukavasti. Mitä nyt toisinaan vähän satelee. Päivi kävi välillä Kansainvälisessä Väriseminaarissa (Iitissä) ja sain pärjätä pitkästä aikaa keskenäni. Hurjaa oli. Onneksi en sentään lähtenyt mihinkään avajaisiin kikkailemaan. Ei kun hurjaa on lähinnä se kun ei kukaan sano mielipidettään siitä mitä pitäisi kaupasta tuoda, niin enhän minä osaa päättää mitään. Hyvä kun ei vartijat tehneet ruumiintarkastusta hyllyjen välissä jahkaavalle hiipparille. Lopputulos oli, että ostin vähän kaikkea ja nyt ollaankin köyhiä.

Tiistaina kävimme Helsingissä näyttämässä muutamaa taulua ArtDiana -galleriaan ja samalla katsastamassa paikkaa. Homma sujui jouhevasti - siitä huolimatta, että murentelin pullaa pitkin gallerian pöytiä.

Galleria ArtDiana, Erottajankatu 5, Helsinki, 22.4.2006. Sinne kaikki. Vai onkohan tämä ensimmäinen aukiolopäivä? No, tarkastetaan.

Sovin eilen aikaisemmin mainostamani Taidekeskus Ahjon näyttelyajankohdan siirtämisestä. uusi pv on 12.9.2006. Hello Joensuu, I'm coming.. at last.

Ensi viikolla alkaa sitten maalailu. Nyt on ainakin Deadlineja.


Toissabloginen Nokkasaari päätyi kuvatekstin linkkisaitille, Kun Webmasterinsa, ranskalainen taiteilija, oopperalavastaja ja ties mitä otti yhteyttä kotisivuni palautelomakkeitse ja pyysi saada lisätä kyseisen piirustuksen sivuilleen. Itse asiassa saitin "galleria" -osiossa jokaisella osaaottavalla taiteilijalla on oma sivunsa. Hienoa. Dali, Giger ja minä (ja Anonymous children, ym.).

Tarvittavat säädöt

"Ylhäällä", 27. Heinäkuuta 2005.

Kävin Tourulassa tekemässä tarvittavat säädöt Ulkona -maalaukseen. Se sujui vaivattomasti. Tuli vain mieleen, että voisi korjailla taivaan vasenta yläkulmaa aavistuksen suuremmaltakin alueelta. Yritän ravistaa ajatuksen mielestäni. Eihän siitä säätämisestä tule muuten koskaan loppua. En voinut myöskään vastustaa kiusausta maalailla hieman Saarta. Miettimäni taivaan säädöt toimivat jopa paremmin kuin kuvittelin, ja tuntuu että kaikki muukin on loksahtamassa paikoilleen. En meinaa malttaa lomailla. Haluan nähdä tuon työn valmiina pian.

Joka tapauksessa loma jatkuu, lukuunottamatta ensi tiistain työmatkaa Helsinkiin. Noin arviolta 22.8. alkaa vasta aherrus.

Huomenna lienee tiedossa parempaa säätä. Pääsen taas harhailemaan polkupyörällä pitkin poikin kiehtovaa Jyväskylää. Hyvä.

Äänitän tässä bloggaillessani BBC6:n Jane Gazzon Dream Ticket -ohjelmasta Ramonesin keikkataltiointia Sheffieldin yliopistolla 1987, c-kasetille, totta kai... Eläköön nykyaika.

Nokkasaari

"Nokkasaari", eli eräs tribuutti Böcklinin Kuolleiden saarelle... 7. elokuuta 2005.

"Kato, ei ihminen oo mikään kone"

Kun sitten päätin, ettei kiirettä ole, niin se lakkasi olemasta.

Viime viikolla aloitin lomailun, jota jatkanen vielä ainakin ensi viikon. Pitää palautua kunnolla ennen seuraavaa rupeamaa.

Ei irtautuminen kyllä koskaan oikein onnistu. Eilen kävin työhuoneelta hakemassa erääntyviä kirjaston kirjoja ym., ja avasin maanantaina kotiutuneet Pöllölän näyttelyn työt paketeistaan ja katselin niitä hetken. Huojennuksekseni suunnaton paskuuden tunne ei laskeutunutkaan päälleni.

Ulkona -työstä tosin löysin pienen epäkohdan, jonka korjaan lähiaikoina. Oikean laidan alemmassa pilvessä on pari maalisen romun jättämää tummanruskeaa jälkeä, joiden alunperin ajattelin toimivan, mutta nyttemmin ne näyttävät roskilta. Maalaan ne valkoisiksi, niin kokonaisuus ollee astetta harmoonisempi. (Nettikuvassa "roskia" ei muuten näy. Lieneekö Rune prikannut ne digikuvasta? Parempi niin. Kohtapuoleen kuva onkin totuudenmukainen.)

Sitten vilkaisin keskeneräistä Saarta ja keksin samantien ratkaisun mieltäni vaivanneeseen ongelmaan taivaan epätäyteläisyydestä. Hyvä kun en ruvennut maalaushommiin samantien.

Jos haluaa pysyä erossa töistä, pitää näköjään pysyä poissa työhuoneelta.

Lähtisikö ajelemaan pyörällä piru ties minne vai katsoisiko pari Palmu -elokuvaa? Ehkä keitän kuitenkin kahvit ensin.


"Varasto rannalla", 9. helmikuuta 2005.