Vääntyvä pysähtynyt

"Valonarka", 29. tammikuuta 2006

Vanhan Kirjan Talvesta löytyi varsinainen aarre, Wilhelm Fraenger : Hieronymus Bosch (Veb Verlag der Kunst, Dresden,1975.) Järkälemäinen teos. Kuvien taso on hyvä eikä paperikaan ole kellastunut kun teos on ns. slipcase -tyyppinen ratkaisu. Kieli vain on saksaa jota luen varsin huonosti. Pikkuvika. Tuontyyppinen kirja on ollut minulla haussa ties kuinka kauan.

Web Gallery of Artissa on muuten varsin pätevä Bosch -osio. Suosittelen vaikkapa triptyykkiä "the Temptation of St Anthony". Sisältää muun muassa kiehtovaa ilmailua.

Edellisen postauksen "Pysähtynyt" alkaa vääntyä tauluksi kovaa vauhtia, ikäänkuin "Piilon" "jatko-osaksi". Mitään varmaa merkkiä minkään teoksen valmistumisesta ei ole studiolla havaittavissa, aiemmasta optimistisuudestani huolimatta. Paljon on materiaalia tulossa. Beckeriin näyttely alkaa jo hahmottua. Mutta tuleeko valmiiden vai keskeneräisten näyttely, jää nähtäväksi. Aikaa onneksi vielä on, ja pysähtymään päin. Ainakin talvi rupeaa tuntumaan ikuiselta.

Täysin tapojeni vastaisesti olen viime aikoina katsonut TV:stä urheilua suorastaan vapaaehtoisesti. Vauhdikasta takaa-ajolajia nimeltä Curling. Jännittävä laji. Säännöt eivät tosin ole minulle vielä täysin hahmottuneet.

Tuulee

"Pysähtynyt", 24. tammikuuta 2006

Viileähkö taidesessio, 16,8 C°. Keskellä huonetta tuulee yhä. Jostain. Katosta ja lattiasta. Liikuntasaumasta. Pitää soitella taas huomenna asioista. Viileä on myös uusi valaistus. Alan jopa hiljalleen tottua luonnonvaloputkien sävyyn. Ehkä. Myös "käytävägalleriassa" uudet lamput loistavat edukseen.

Työnimi "Mennään pois, tämä on jo nähty":n keskeisen hahmon vartalo meni lähes kokonaan uusiksi jo varsin monennen kerran ja jäi aika keskeneräisen näköiseen vaiheeseen. Pakko uskoa että valmista kohti ollaan menossa. Oudosta kuvasta uhkaa tulla oma suosikkini, jos kaikki menee hyvin.

Piti lopettaa maalaaminen kesken, yhtäkkisen kantapääkipuhyökkäyksen takia. Linkkasin kotiin kaupan kautta, mutta Runebergintortut olivat menneet. Oli tyydyttävä laskiaispulliin. Voi kurjuutta...


Olen taas lipsunut uudenvuodenlupauksestani olla käyttämättä pilkkuja.

Alustojen ankeudesta

"Satama", 26. joulukuuta 2005


Talvisynkkyys ja apatia. Pitää taistella. Rutistan ensi viikolla jonkun taulun valmiiksi vaikka väkisin. Esimerkiksi työnimen "Mennään pois, tämä on jo nähty". Jospa se piristää.

Jonkinlaisen myyntiin tulevan lyijykynäpiirrosten sarjan aion myös pistää alulle. Kunpa jostakin puodista löytyisi vaikkapa Clairefontainen 200 -grammaista A3 -paprua sävyä "Cream". Vitivalkoinen on niin ankea alusta.

Kävimme tänään Päivin vanhemmilla latautumassa. Leppoisaa oloa ja kortinpeluuta (risti7) + digiboksin asentelua. Luin Led Zeppelin -historian, "Jumalten Vasaran", loppuun. Aika hyvä, jotenkin kuitenkin vähemmän uskottava kuin vaikkapa Mötley Crüe-saaga The Dirt - Törkytehdas. Suositeltava alan teos on etenkin Marilyn Mansonin omaelämänkerta "Long hard road out of hell", jossa hölmöilyn, angstin & hulluuden määrä on hyvin tasapainossa sekä runsasta. Suomennoksensa tasosta en tosin tiedä kun luin alkukielisen joskus ammoin.

Rokkiurpojen sekoilutarinoiden lukeminen on jotenkin rentouttavaa.

Viikon äänilevy: Interpol - Antics.


(Edelliset rivit kirjoitin yöllä Wordpadiin, mutta verkko ei toiminut, joten bloggaan ne nyt.)

Herätyskello soi 11:30, parahiksi Eläinlapsi -ohjelmaan. Siihen heräsin, ja pidempäänkin olisin nukkunut. Unelmani aamuvirkkuudesta pakenee kauas pois.

Ulkona on kaunista. Pitänee käväistä Tehtaalla.