Lintukeisarin hovissa

Puolen matkan juhlat

2007-07-20T00:17:00.000+03:00

Vajaa viikko on vierähtänyt noista puolen matkan juhlista. Kuvia täällä myöhemmin, ovat vielä, köh, henkilökohtaisella paparazzillani. Vieraita oli varsin mukavasti, paljon Finnconin mukanaan tuomaa väkeä. Ns. vakioporukasta suuri osa lienee ollut lomailemassa. Melkein kuin olisi vieraassa kaupungissa avajaisia pitänyt. Palaute oli kaikin puolin hyvää (sekä kummallekin meille että yleensä ja yhteensä), ellei peräti ylitsevuotavaista. Tattis kaikille paikalla olleille. Yllättäen juhliin Finnconin imussa aineellistui myös ala-asteen aikainen kaverini Pauli, jonka luona käytiin aina koulun jälkeen katsomassa Safiiri ja Teräs viideoilta (Liekö olleet VHSsät vai Betat?). Nähtiin viimeksi noin vuonna 85, silloinkin ohimennen. Tunnistus tapahtui kuitenkin lähes välittömästi. Kumma juttu.

[Päivi on kirjottanut myös pari sanaa aiheeseen liittyen. Laitankin tästä lähtien vain linkin Choleghiin, kun aihe natsaa. Se on taloudellista. Olen laiska ja saamaton.]

Itse Finnconin tiimoilla pyöriminen jäi kohdaltani häpeällisen vähäiseksi, senkin vähän mitä varsinaisella tapahtuma-alueella la-su aikana pyörähdin, oli special quest -lätkä paidan alla piilossa. Ettei vain kukaan tule erakkotaiteilijaa häiritsemään...

Piristävän näköistä sakkia oli kampus täynnä. Eikä siitäkään ole valokuvia, kun en jostain syystä muistanut/kehdannut niitä ottaa.

Kirjoittelen taas lisää tässä kohta puoleen. Hyvää yötä.

Mitä minä todella sanoin, osa mones.

2007-07-10T11:41:00.000+03:00

Musta Laatikko.

Tämän päivän Keskisuomalaisen juttuun yritin eilen ehdottaa pari muutosta, mutten kerennyt ajoissa, kun en ollut internetin tuntumassa ennenkuin illalla. Oikaisen sitten vaikka tässä. Siltä varalta, että joku näitä sattuisi lukemaan.

1) En luonnehtinut kuvieni hahmoja "pahalle haiseviksi haaskalinnuiksi". Kerroin vain huomanneeni että jostain syystä kaikki nuo linnut joista joko otan mallia tai olen muuten vain saanut vaikutteita luodessani hahmojen visuaalista ilmettä (lähinnä siis päitä) näyttävät olevan peto- ja haaskalintuja. Korppikotkia, marabuhaikaroita, isokihuja sun muita. Lausahdus tuli siitä kun luonnehdin yhtä visuaaliseen ilmeeseen vaikuttaneista linnuista (lähinnä nokkansa puolesta), Isomyrskyliitäjää (Macronectes giganteus). En ole tosin täysin varma tuon pahanhajuisuuden paikkansapitävyydestä. Jotain tuonsuuntaista muistelen kuitenkin netistä lukeneeni. Eivät kuitenkaan käyttäne Bvlgarin tuotteita...

Haaskalintuhomma liittyi synkkyysaiheeseen. Samalla tavalla kuin synkistä aineksista syntyy jotain, joka ei sitä ole, petolinnuista on syntynyt hahmoja, jotka eivät ole petoja. Sen enempää kuin ihmisetkään...

Tällä(kin) kertaa lintuhahmoihin vaikutti kuitenkin lintuja enemmän Bruegelin "Misantrooppi". Etenkin yhtä hahmoa maalatessani minulla oli koko ajan toisessa kädessä kirja, josta oli esillä tuon maalauksen kuva. Ei mallina niinkään kuin tunnelman tuojana. Hain tuota apatiaa ja kyyryä. Vaikka onhan sitä omastakin takaa.

2) "Graafikon tausta näkyy maalauksissa." Oli puhetta, että olen maalannut vasta vuosituhannen alusta ja aiemmin tehnyt kuvia sekatekniikalla sekä vuoden parin ajan metalligrafiikkaa ja että etenkin mezzotinto tekniikkana on vaikuttanut esteettiseen näkemykseen ja maalaustekniikkaan. En tullut alleviivanneeksi sitä, ettei välttämättä ole graafikko jos on tehnyt grafiikkaa. Itse asiassa en saanut montaakaan kunnon teosta aikaiseksi grafiikan pajalla, homma oli semmoista hakemista, kokeilua ja räpellystä. Missään tapauksessa en halua tässäkin kaupungissa vaikuttavien oikeiden graafikoiden luulevan, että pasteerailen ympäriinsä kuvitellen olevani oikein graafikko. Pahoittelen sekaannusta.

Muuten oli aika hyvä juttu. Kuvittelin kyllä ulkomaan vieraan saavan suuremman teoskuvan, mutta ehkä tekevät viikonloppuna hänestä kunnon jutun. Mene tiedä.

Aurinko paistaa. Pitää mennä ulos.

Becker 7.7.-25.7.2007

2007-07-08T22:20:00.000+03:00

Jyväskylän Galleria Beckerillä pystyssä yhteisnäyttely Judith Cluten kanssa. Tämä kutsunäyttely on initiaattoritaho Finnconin ja Jyväskylän Taiteilijaseuran yhteisprojektiluontoinen pläjäys, jonka avajaiset tai pikemminkin puolen matkan juhlat ovat Finncon -tapahtuman aikana, perjantaina 13.7. klo 18-. Sinne. Mutta näyttely siis auki nyt (eli seur. kerran ti 10.7. klo 12 lähtien) 25. päivään asti. Ajattelin vain ilmoitella. Näyttely kun käynnistyi ikäänkuin varkain, kun ei ollut avajaisiakaan, lehtijututkin tulleevat puolen viikon tienoilla. Enkä ole jaksanut blogimainostaa ennenkuin nyt.

Kutsukortit suvulle ja tutuille ovat vieläkin tuolla, sohvan käsinojalla. Iski nimittäin uupumus ja väsy kun sain näyttelyn pystyyn, ja vähän ennenkin jo. Onneksi Päivi oli mukana tauluille paikkoja katsomassa, ei siitä muuten olisi paljon mitään tullut. Judithin osuus vaikutti ensialkuun ylivoimaiselta toteuttaa, kun tuntui että töitä on ihan hirveästi (päätin käyttää kaikkia töitä kun ne kerran on Englannista asti tänne kalliilla lähetetty) ja eri kokoisia, mutta lopultahan siitä tuli varsin seesteinen kokonaisuus.

Maalaushommat venähtivät hieman viime tinkaan, kuten näköjään aina. Kuuden maalauksen setistäni (Beckerin pieni huone) viisi valmistui viime viikolla. Kuudes on "vanha", viime vuoden satoa ja jo kertaalleen Beckerissäkin esillä ollut, mutta tämänkertaiseen kokonaisuuteen se kyllä kuuluu ihan toisella tavalla kuin siihen edelliseen.

Tekeillä oli seitsemän työn sarja, mutta ne kaksi jäivät auttamattomasti vaiheeseen. Minulla on kuitenkin tunne, että lopulta olisin kaikesta huolimatta päätynyt juuri tuohon kattaukseen, joka siellä nyt on.

Nyt en luonnostellut etukäteen lainkaan, mutta eivät nuo silti varsinaisia improvisaatioita ole, jokseenkin samat vanhat kuva-aiheet niissä kummittelevat. Sarjassa on muuten taulu, jonka harmaa pohja on itse asiassa yhtä toista, viime hetkellä hylkäyspäätöksen saanutta kuvaa varten maalattu taivas pilvimuodostelmineen ylösalaisin käännettynä. Ei sitä kyllä kaiken mustan maalin seasta erota, mainitsinpahan vain.

Muutaman päivän tässä lomailen ja Finnconin jälkeen jatkan "värikkäämpien" töiden parissa. Työhuoneella on seitsemän taulua hyvässä vaiheessa, tuskin maltan odottaa niiden äärelle pääsemistä, vaikka luomisen tuska onkin välillä kohtuuton. Seuraava deadline 7.11., joten on tässä vielä ihan mukavasti aikaa.

Särö

2007-03-12T22:14:00.000+02:00

Kannessa Nomadit. Taivasta on kätevästi jatkettu.

Porvoossa päämajaansa pitävä kirjallisuuslehti Särö haastatteli loppuvuodesta. Olin sekunti aikaisemmin palautunut edestakaiselta Joensuun päiväreissulta (Muuntajamajakka pääsi kotiinsa), enkä väsymykseltäni oikein saanut otetta mihinkään muuhun kuin nettisurffailuun ja löhöilyyn... Ensimmäinen kysymys oli "miksi teet kuvataidetta?" (tai jotain siihen suuntaan) Eikä esimerkiksi miksi maalaat lintuhahmoja? Niinkuin yleensä. Änkytykseksihän se meni. Silti ihan onnistunut juttu (en kyllä kuollaksenikaan muista käytinkö tosiaan nimen omaan "nokkahärpäke" -sanaa...). Vitkalla otin lehteen hieman hämyisän omakuvan. Aviisi on aikamoinen lukupaukku, noin 140 sivua. Tilatkaa sieltä pois.

* * *

Neurosikselta tuppaa levyä. Kaunista kuin varis.

Huomio

2007-03-11T22:48:00.000+02:00

Ei muuten kannata mennä jäälle seisomaan. Joku antaa riemunkirjavan leijan narun käteen ja sanoo "pidä tätä". Kohta tulevatkin jo lehtimiehet. Seuraavan päivän Keskisuomalaisessa on sitten kuva ja nimi.

Teitä on varoitettu.

Lentävät esineet

2007-03-10T22:44:00.000+02:00

"Minä en jaksa enää", sanoi todellisuus Hotelli Alban edustalla kello 13:14.

Keuruu

2006-11-08T12:30:00.000+02:00

Keuruun museon näyttely on vielä tämän viikon pystyssä. Hoksasin vasta tänään sivuiltaan tämän esittelyn.

NIN

2006-11-06T13:01:00.000+02:00

Isä Korppinokan kartano Pluton Siperiassa.

Aamulla perinteinen jännitysnäytelmä eli konserttilippujen hankinta netitse NIN:niin ensi huhtikuussa periaatteella permantopaikka tai ei mitään. Onnistui... No eipähän tuo ole loppuunmyyty vieläkään. Liekö permantopaikkojakin vielä. Onkohan siellä edes ketään muita?

Olen joutunut taas eräänlaiseen luuppiin. Viimeksi (viikko pari sitten) Minimanissa käydessäni hälytin kassan jälkeisessä portissa. Syyksi paljastui leipälaukussani ollut kirjaston dvd, (The Machinist). Myyjä tiedusteli, josko kuulutettaisiin että hälytys oli aiheeton. Sanoin että mitä turhia, pääasia että itse tietää ettei ole rosvo.

Tänään kävin siellä taas, ja lapettuani ostokset hihnalle tajusin, että tämä on se sama kassa ja kaiken lisäksi sama kassaneiti, ja taas minulla on kirjaston dvd (thx 1138) leipälaukussa. Tokko edes uskoo enää jos taas hälyttää. En kuitenkaan tullut etukäteen ottaneeksi asiaa puheeksi, tyyliin " näinköhän taas pirisee, mulla on nytkin kirjaston levy kassissa". Portista kun menin, niin johan kvääkkäsi hälytys. Samat kokeilut että "tämäkö se hälyttää" no ei hälyttänyt. Menin itse portin läpi, en hälyttänyt minäkään, uudestaan dvd:llä, "no tämä se sittenkin on". Perhana. Myyjä muisti vielä edellisenkin tapauksen.

Kolmatta kertaa tuskin uskoo. Minimanissa on vaikka kuinka monta kassaa. Näin käy kun antaa hajamieliselle harhailulle ynnä muulle viheltelylle vallan. Miksei niitä säilytyslokeroita voi käyttää kun semmoisiakin on? Ei tietenkään. Mitä harhailua ja viheltelyä se sitten olisi.

Ja lisäksi eilisiä otoksia uimahallin nurkilta.

Tämä kohta Jyväskylästä on muuten tieliikenteellinen taideteos. Käsittämätön ja ehkä jopa kaunis.

Apuviivasto.

Puhumisesta Keuruulla, sun muuta

2006-10-24T22:28:00.000+03:00

Taas raportoin pienellä viiveellä.

Reilu viikko sitten, kohta kaksi, Keuruun Kamanan näyttely pystyttyi museon henkilökunnan toimesta, minä vain katselin päältä ja sanoin minne taulut laitetaan, noin suurin piirtein. Aluksi tolkun löytäminen 26:n taulun kasasta ja n. 150 neliön tilasta uhkasi lannistaa, mutta jotenkin järjestys sitten lopulta löytyi. Vaikka kuvittelin "kasvitaulujen" ja "vanhojen" töiden sotkevan koko homman, lopputulos on aika seesteinen sittenkin.

Kamanassa oli hienot ripustusketjut. Joita ei tällä kertaa käytetty.

Kun lähdin takaisin Jyväskylään tiistai-iltapäivällä (11.10.), näyttely oli hädintuskin puolivalmis, taulujen paikat ja korkeudet suurinpiirtein määritelty. Kun menin takaisin torstaina, pressiä ja avajaisia varten, homma oli tehty valmiiksi. Jotain lamppua piti vähän säätää, siinä kaikki.

Kamanan tila on hieno, osa tauluista leijuu hauskasti irti rosoisesta kiviseinästä. Valaistus on myös onnistunut. Ei liian kirkas.

Piilo, Ikkuna & Perhe. Kolmatta ja viimeistä kertaa vieretysten.

Mukavat avajaiset, vaikkei tungosta juuri ollutkaan. Pidin sitä paitsi elämäni ensimmäisen puheen (jos ei koulun äidinkielen "suullisen ilmaisun" tunteja lasketa). Kirjoitin puheesta edellisenä päivänä luonnoksen, jonka luin pari kertaa matkalla Keuruulle. Kävelin edellisen puhujan lopetettua puhujanpaikalle saamani kukkapuska kädessä päättäneenä sanoa ainoastaan "kiitos" ja painua hiiteen.

Artisti horisee ihmisille, jotka yrittävät epätoivoisesti suoriutua kaikesta tästä viihteestä.

Sen sijaan huomasinkin pitäväni sujuvasti puheluonnoksesta huomattavasti pidennetyn, ja asiajärjestykseltään uusiksilaitetun puheen noin ulkomuistista. Paperista lukeminen ei ollut koskaan mikään vaihtoehto. Sehän se vasta persiilleen olisi mennyt.
Ei tuossa muuten mitään, mutta olen aina kammonnut julkista esiintymistä, piru tietää miksi. Luulen että auttaa kun puheen aiheena on vain ja ainoastaan omat tekemiset. Kenelläkään muulla ei ole parempaa tietoa aiheesta.

Näyttelyn päätyttyä lähdenkin kuljettelemaan paria taulua uusille omistajilleen, kiitos vain heille teosten lainasta vielä tähän näyttelyyn.

Tyyny

2006-10-20T00:21:00.000+03:00

Meinasi unohtua. Sain tämän Päiviltä (noin 1 kk sitten) synttärilahjaksi. Vähän hieno tyyny.

04.10.06 Jyväskylä - Joensuu (meno-paluu)

2006-10-15T23:40:00.000+03:00

Joensuun näyttelynpurkureissu.

150

2006-10-06T00:44:00.000+03:00

Näyttely Joensuun Ahjossa loppui tiistaina. Muuntajamajakka vaihtoi omistajaa (Lainasin sen vielä itselleni Keuruuta varten), ja palautetta oli tullut vieraskirjaan yllättävän paljon. Onko Pohjois-Karjalassa näyttelykävijäin kynä herkemmällä kuin yleensä immeisillä? Joka tapauksessa mieltä lämmittävää kommentointia. Hyvä. Ja kiitos.

Keskiviikkoaamuna seitsemältä menin Päivin vanhempien kanssa purkamaan näyttelyä. Räpsin aikani kuluksi mennen tullen maisemakuvia vauhdissa synttärilahjadigipokkarilla. Ihmettelen että sateella satasen vauhdissa sivuikkunan läpi otetusta maisemaotoksesta saa yleensä mitään tolkkua. Alunperin kaavailin laittavani tähän kaikki 205 otosta, mutta olkoon nyt.

Pakkaaminen kävi ennätysajassa, vaikka en ole vieläkään saanut tehdyksi kunnon laatikoita töille. Aina on muka kiire tai ei rahat riitä tai ei ole oikeita materiaaleja. Tähän ja seuraavaan näyttelyyn olen kuitenkin panostanut ostamalla 150 metriä kuplamuovia. Luulisi riittävän ainakin vuoden loppuun. Tietääkö joku muuten mistä saa pahvia? Siis kovaa pahvia, vaikkapa sellaista, mistä televisioiden ja tietokoneiden pakkauslaatikot on tehty, muussa kuin laatikkoformaatissa? Laatikoita on kaikkialla, mutta kukaan ei tunnu tietävän mistä sitä pahvia saa ostaa.

Ensi viikon tiistaina Keuruun Kamanassa ripustus. Sinne tullee kolmattakymmenettä kappaletta töitä. Kamanan isossa näyttelytilassa on varsin hienot kiviseinät. Mielenkiintoista nähdä, miten nuo taulut sinne soveltuvat.

siis 13.10. - 13.11., ti-su 11-18, Keuruun museo, Kamana, Kangasmannilantie 4.
Avajaiset 12.10.06 klo 18. Tervetuloa sinne.

Korvissa soi.
Red Sparowes: Every red heart shines toward the red sun

(Lisään tähän postaukseen kuvia ehkä huomenna , nyt en jaksa. Pitää mennä nukkumaan.)

Koksi

2006-09-15T20:59:00.000+03:00

Valois.

Keskiviikon Karjalaisessa oli juttu. Siinä mainittiin lopussa että "tauluistaan ja tekemisistään hän pitää netissä blogia". Kai sitä olisi sitten pidettävä kanssa.

Maanantaina käytiin riipaisemassa näyttely Joensuun Taidekeskus Ahjon Koksi-salin seinälle. Kokoonpano on yhtä muutosta lukuunottamatta sama kuin Beckerin näyttelyssäkin, Suku:n tilalla Nomadit, järjestys eri. Valtuutin jälleen Päivin pakansekoittajaksi eikä veto-oikeutta tarvinnut käyttää vaikka meinasin pari kertaa. Hyvä tuli. Pari tuntia pystytettiin, siihen päälle lamppujen säätämiset. En muista mitä höpisin pressissä, ne tavalliset, arvatenkin. Siihen nähden juttu on varsin onnistunut. Jutun loppuosa on tempaistu pressitiedotteestani. eikä ihme kun en paikanpäällä tainnut sanoa paljon mitään olennaista. Fotosessiossa seurasin jännittyneenä tikkaille kiivenneen kuvaajaan pään hivottelua halogeenivaloille virtaa antavien kiskojen välittömässä läheisyydessä. Ei päässyt huutoa eikä noussut savua.

Paljastan tässä juuri Saaren salaisuuden lapsuudenkaverille.

Jälkeenpäin mietin että kuinka olisi käynyt valaistuksen jos tilan peräoikealla olevat korkeat ikkunat olisi vapauttanut peitteistään? Nyt näyttelyhuoneen ikkunassa on valkoinen paperi tai joku muu peite (liekö vakiokaluste vai ed. näyttelyn jäämiä?) eikä luonnonvaloa juurikaan tule. En kiireeltäni huomannut edes miettiä tätä asiaa ennenkuin eilen päivällä Pertin Kahvihuoneella. No, ehkä ensi kerralla.

Avajaisissa oli kiitettävästi väkeä, paljon sukua Joensuu-Liperi -akselilta. Pitää käydä sielläpäin toistekin, kun jäävät nuo jutustelut aika lyhykäisiksi tuommoisissa tilaisuuksissa. Naapurisalin Sisäänhengitys -ryhmänäyttelyn väki loihti tarjoilun johon osallistuin kokonaisella kuudella eurolla. Sen verran pyydettiin. Eikä esimerkiksi kuuttakymppiä.

Seuraava näyttely häämöttää. Olen päättänyt palata sorvin ääreen siksi että saan Mahtava III:n ja Lintuemon valmiiksi. Mielenrauhan vuoksi. Hajotkoon käsi lopullisesti. Joutilaisuus on vihoviimeistä toimintaa kun se ei ole vapaaehtoista. Enkä ole siitä mitenkään innoissani muutenkaan. Em. työt ovat sen verran minulletyypillisyydestäänhuolimatta mystisenuudenvieraita jurotuksia, että työhuoneella on ollut vaikea käydä edes ipodia lataamassa niihin kajoamatta. Nyt annan suosiolla periksi.

Vielä kun pääsisi piirtämään uusia kuvia. Piirtäminen ja kirjoittaminen juilii jonkun verran jännetupessa. Pelottaa ideoiden tyrehtyminen. Lintukeisarirauhanen surkastuu tarpeettomana.

Kotimatka.

Audiomateriaali juuri nyt:

Om: Conference of the birds
Sunn0))): White2, Black one
Earth: Hex, or printing in the infernal method
Mono: You are there
Danzig/Misfits
Celtic Frost: Monotheist
Thom Yorke: Eraser
Mars Volta: Amputechture
A Silver Mt. Zion - Live at the Great American music hall 21.8.06.
(Archive.orgissa laillisesti ja ilmaiseksi ladattavana kaiken mahdollisen muun lisäksi pääasiassa yleisön äänittämiä keikkoja hommaan luvan antaneilta orkestereilta. Monia taltionteja ei kuuntele pirukaan, jotkut toimivat sangen hyvin. Esimerkiksi tämä Zionin usvainen äänitys. Vaatii volumea ja bassoa. Suosittelen post-rock -varauksella...)

Mainos

2006-08-26T00:47:00.000+03:00

Ahjon Koksi-sali. Hiili-sali on maksettu myös mutta voi vielä muuttua joksikin toiseksi huoneeksi tai jäädä kokonaan pois. Sinne joka tapauksessa kaikki.

Joensuun näyttely tulee sisältämään Beckerin näyttelystä tuttua materiaalia, pääosin. En nyt yritäkään tehdä mitään täysin uutta tuliterää tuohon näyttelyyn, hyvä jos seuraavaan. Räpylän lepuutus jatkuu.

Kohta olisi pakko päästä piirtämään ja maalaamaan. Ei tätä kuhnausta jaksa.

Verkkoonkytkentään liittyviä askareita ja muuta sellaista.

2006-08-07T22:24:00.000+03:00

Loma olisi jo loppu, mutta lääkäri käski jatkaa vielä parilla viikolla. Ei tuo maalauskäden peukalon jännetuppi ota parantuakseen. Huomenna saanen fysioterapeutilta jonkinmoisen lastan, jossa kättä lepuuttaa. Ei se muuten onnistuisikaan. Peukalo heiluu koko ajan. Sitä ei ole ennen tajunnutkaan kuinka tärkeä vempele on kyseessä.

Joensuun näyttelyyn oli alunperin tarkoitus tehdä valmiiksi noita edellisessä rytäkässä kesken jääneitä teoksia, mutta voi olla ettei onnistu. Paitsi että Mahtava III on niin hyvällä mallilla, ettei sitä enää paljoa tarvitse rassata. Muutama päivä riittää. Keuruun näyttelyyn voisi sitten kuvitella saavansa valmiiksi Mahtava II:n, Lintuemon, Pysähtynyt:n, Venetsian Hervannan sekä työnimi "Pommikonelaivueen". Saa sitä haaveilla.

Seuraavat yksityisnäyttelyt:
12.9. - 3.10. Joensuu, Taidekeskus Ahjo (Koksi- ja Hiili-salit) (avajaiset 11.9., tottakai)
13.10. - 13.11. Keuruu, Keuruun museo, Kamana

Sain tänään aikaiseksi käydä hoitamassa työhuoneen komputerin verkkoonkytkentään liittyviä askareita. Melkein toimii. Millekään tärkeille sivuille en pääse vielä sotkemaan. Joku outo esto päällä, tms mystistä.

Lämpimien kelien takia ei juuri tee mielikään tuhlata aikaa kyyristelemällä näppäimistön äärellä. Eilen kun käväisin Kodin Ykkösessä samoilemassa löysin hienon rantamaisemareitin väliltä Taulumäki-Palokka. 4tien viereinen kevyen liikenteen väylä. Eipä ole aiemmin tullut tarkistettua että mihin johtaa näköjään pellolle koukkaava pyörätien sivuhaara jonkin matkaa leirintäalueen jälkeen. Vanhaa tietä pitkin olen uskollisesti sutinut tähän saakka.

Merimatkailuraportti

2006-07-21T01:18:00.000+03:00

Olimme Suomen Majakkaseuran organisoimalla matkalla Ahvenanmaalla. Sieltä käsin vierailimme Kobba klintarin luotsiasemalla, Sälskärissä ja Märketissä. Yllättävän hieno reissu, voisi noin alimittaisesti vähätellen todeta.
Kaikilta aspekteiltaan. Ensimmäinen kerta merellä paatiksi luokiteltavillla kulkuvälineillä, ensimmäiset majakkavierailut. Mukavaa matkaseuraa. Mahtavat säät.

Torven koti.

Maarianhaminan lähellä oleva Kobba klintar aloitti nähtävyyskierroksen lauantaina. Jokseenkin karulla luodolla on kolmikerroksinen talo jonka pääasiallisena sisältönä on halkaisijaltaan kolmemetrinen, seitsemän metriä pitkä sumutorvi ja sen koneisto. Vaikuttavaa. Viimeksi kun näin talon risteilylaivasta käsin, se oli huomattavasti ruosteisemmassa kunnossa ja näytti varsin mystiseltä, murjuhtavalta huvilalta. Nykyään kunnostettunakin paikka on hyvin erikoinen. Aikovat lähipäivinä (ensi tiistaina klo 12?) kuulemma kokeilla sumutorvea pitkästä aikaa. Ikävää ettemme ole kuulemassa. Itselleni lisämomenttia tunnelmaan jollain oudolla tavalla toi se, ettei ole koskaan kuullut sumutorven ääntä. Sen voi siten kuvitella kuinka perkeleelliseksi hyvänsä.

Juha Pykäläisen taide katselee merelle.

Edestakainen merimatka busterilla tähän idylliseen lomakohteeseen on varmasti jokaisen sohvaperunan ikioma lempiaktionfiilari. Isompi vene ei nimittäin pystynyt rantautumaan luodolle, niinpä kuljetus hoidettiin pienellä moottoriveneellä. Mennessä pelkäsin lennähtäväni huitsin kuuseen, tullessa kastuin läpimäräksi ja nauroin kuin vähämielinen.

Isomman paatin rantautumisyrityksen ja Busterkuljetuksen välissä sain puhelimitse kuulla lauantain Keskisuomalaisen erittäin positiivisen kritiikin Galleria Beckerin näyttelystä. Mukava yllätys.

Sälskär.

Sälskär oli ensimmäinen majakkavisiitti ja paikka on todella hieno. Kaunis. Ei mikään vino murju louhikossa. Siellä huomasin välillä hyvinkin herkässä olleen korkeanpaikankammoni kadonneen jonnekin. Ainakin toistaiseksi. Toisaalta korkeus on tietysti suhteellista. 40 metriä vielä menee, mutta entä vaikkapa 600?

Illalla mökistön grillikatoksessa makkaranpaistoa ja virvoikkeita. Väsymys vei kuitenkin hyvissä ajoin mökkiin (tai oikeammin taloon) unille.

Märket.

Sunnuntaina Märketiin puuveneellä. Ajattelin jo merisairauden iskevän viimeistään tällä reissulla jos koskaan, parin tunnin matka pienehköllä puupaatilla keskelle merta. Mutta se olikin mahtavaa. Outo efekti nähdä päämääränsä, pieni kolmen kivitalon rykelmä jo noin puolentoista tunnin (tai tunnin) matkan päästä ja seurata sitten sen varsin vähittäistä suurenemista. Ei pääse tapahtumaan Jyväskylässä kovin usein.

Jos oli matka kokemus, sitä olivat myös itse majakka (vino murju louhikossa...) ja luoto jolle se on rakennettu. Outoa ja kaunista. Kapteeni Nemon mökki meren rannalla. En tiedä mistä johtui, mutten muista toista paikkaa josta olisin saanut samankaltaisiakaan säväreitä. Hylkeiden lauleskelua ja kaikkea.

Talo meren rannalla, arvoitus monille.
Olen nousemassa sen portaita: ovi on kiinni.
Ovi pysyy kiinni ei aukene minulle. (K. Röyhkä: Talo meren rannalla)

Mukaan oli erehdyksessä annettu väärä avain...

Käppäiltiin vielä pari päivää Maarianhaminassa. Pommernissa, Merenkulkumuseossa (Merirosvolippu!). Mukava kaupunki. Näyttelyn purkamisen takia piti jättää lyhyeksi.

Ti-yöllä tultiin kotiin paperinkeräysastian kautta. Se lauantain Keskisuomalainen piti tietenkin löytää. Ja löytyihän se.

Seuraavana päivänä Haihatusta, Toivakan kirkon pihaa (sekä potentiaalinen Hellinin (isän täti, oli muinoin apteekkari toivakassa) vanha apteekkirakennus), kirpputoreja, näyttelyn purkua ja taulujen pakkausta. Kauppa ei ollut käynyt mutta käyntikortit olivat kaikki menneet. Kävijöitäkin aika mukavasti, ottaen huomioon auringon ja rantalomasäät.

Ei ole vieläkään kerennyt palautua. On jotenkin epä olo. Hyvällä tavalla.

[Tänne näköjään lipsahti 2 samaa kuvaa kuin Päivin postauksessa, mutta olkoon nyt.]

Hyvää yötä.

Lehtikatsaus 2.

2006-07-05T15:55:00.000+03:00

Tänään on Suur-Jyväskylän lehdessä juttua. Loplop (Max Ernstin lintuhahmo) mainitaan, kuin myös kiinnostukseni sarjakuvan tekemiseen. Tosiasiassa kyseessä oli enemmänkin työn lomassa saatu pikainen välähdys sellaisesta mahdollisuudesta, jonka tyrmäsi se, ettei minusta varmaankaan ole niin monella kuvalla tarinoita kertomaan ellei aikaa anneta vaikkapa sataa vuotta. Ei se että osaa maalata taulun tarkoita että osaisi tehdä kelvollisen sarjakuvan. No. Ehkä joskus. Tai ehkä sitten ei. Jutussa mainitsemassani Manaran Matka Tulumiin -albumissa on aika mielettömiä kuvia. Todella hienoja. En ole albumia oikeastaan edes lukenut. Katselin vain kuvat.

Paras lukemani sarjakuva-albumi on Joakim Pirisen Sokeri-Sakari. Koskettava ja herkkä tarina harhateille joutuneen nuoren miehen seikkailusta. Muovailuvahavarkaan selviytymistarina.
Aku Ankan taskukirjojen alkupään numerot ovat myös täysiä klassikoita lähes kaikki. Nakkikaasu paljastaa.

Kävin jopa työhuoneella hakemassa Runelta teoskuvia sekä syömässä litran mansikoita. Viime kesänä jäi tuo harrastus pahasti väliin. Tänä kesänä korjaan vahingon. Lisää mansikoita heti.

Lähden pyörällä Kirriin tai jonnekin. Hei taas.

Vieraskirja

2006-07-04T21:56:00.000+03:00

Kotisivuilla on avattu vieraskirja. Sinne saa kirjoitella myös.

Uusia teoskuvia lisäillään lähiaikoina.

Lehtikatsaus

2006-07-04T14:15:00.000+03:00

Keskisuomalaisessa juttu tänään.

Hyvä juttu onkin, jos minulta kysytään. Godflesh mainitaan (ja Pärt, taas...). En muistanut muita orkestereita Tomin kysyessä musiikista. Enkä maininnut Z-Salamapartio vol ykköstä. Sääli, sääli...

Loma!

2006-07-03T23:15:00.000+03:00

Näyttely tuli kuin tulikin valmiiksi. Tai mitä vielä. Neljä mielestäni muka selvästi hienointa, parasta ja suurinta sekä positiivisesti huomiotaherättävintä teosta (Mahtava II, Mahtava III, Lintuemo, Pysähtynyt) jäi kesken työhuoneelle odottamaan parempia aikoja. Siispä olin täydellisesti epäonnistunut tavoitteessani ja kaikki meni päin helvettiä, eikä koko näyttelyä kehtaisi edes esille ripustaa. Epäonnistumisen julkinen esitys. Ja sitä pitäisi vielä juhlia. Ke-to -yön pyörin unettomana miettien sitä nöyryytystä mihin tämän sillisalaatti-fiaskon kanssa joutuu ja vielä pitää vastaanottaa kukkia ja antaa haastatteluja lehtiin ja kenties jopa radioon. Kun mieli olisi tehdyt vain maksaa gallerialaskut pois ja jättää homma sikseen. Sori. Roskaa tuli.

Oma vatupassi, talon mittanauha.

Torstai-aamuna aloin kuitenkin tulla järkiini, muistin että onhan siellä sentään "ihan hyviä" vanhempia työtä, mm. Perhe, Mahtava, Pato, Ulkona, Lohikäärmelintu. Kun menin vernissaamaan (Z-Salamapartio vol. 1 -soundtrackin tahdittaessa...) noita valmiiksi saamiani 6:tta uutta taulua sekä yhtä viimevuotista vielä vernissaamatonta, "Saarta", tajusin kaiken olevan sittenkin ok. Että kaipa ne kehtaa seinille laittaa.

Kun yrittää saada kymmenen valmista, kuusi ei riitä. Vaikka riittäisikin. Outoa. Jotenkin näin käy joka kerta. En vain koskaan opi.

Avajaisissa oli mukavasti väkeä, kuulemma noin 80. Palautetta tuli paljon, positiivista sorttia.

Näyttelyssä on mukana varsin tuoreita teoksia.

Sää oli mainio, oltiin kuistilla joka oli suojattu (kuistin maalausta varten, ei kemujen takia...?) voimapaperilla, oven vieressä oheisen kuvan kyltti. Alussa jännitti ja meinasi iskeä lievä esilläolemiskammo, mutta loppujen lopuksi oli tosi mukavaa kaikin puolin. Jatkot Sohwilla hyvässä seurassa.

Eräs avajaisvieras.

Perhe ja Perhe.

Avajaisvieraita kuistilla seassa jo rennompi taiteilija.

Tuhannesti kiitoksia paikalle saapuneille ja Beckerin työryhmälle. Ei voi muuta sanoa. Hieno homma.

Se jännitys nosti päätään jo avajaispäivän klo 13 pressitilaisuudessa. Lausuntojen antaminen on melkoista puuhaa. Höpisee jotain väsyneenä, liian lähellä koko juttua että voisi sanoa mitään järkevää ja sitten lehteen painetaan joka sana tai ainakin ne joita ei toivo sinne päätyvän. Ehkä nyt meni paremmin kuin joskus. Luulen niin.

No niin. Mitähän nyt tekisi kun ei tarvitse tehdä mitään. Voisi vähän aikaa vain hökkäillä ympäriinsä, on niin hienot ilmatkin.

30.06.06.

2006-06-26T00:45:00.000+03:00

Juhannus meni taas kerran tiiviisti maalatessa.

Nyt olen sentään päässyt viimeistelyvaiheeseen, enää pientä hienosäätöä muutamassa teoksessa. Kuukauden loma häämöttää jo. Kirjoittelen sitten lisää. Nyt pitää nukkua.

Tervetuloa kaikki hilpeän kesänäyttelyn avajaisiin Galleria Beckeriin 30.6. klo 18.

Hyvää yötä.

Ei hermoilla.

2006-06-01T23:35:00.000+03:00

Informatiivinen kuva väriympyräteoksesta.

Lipsahti jälleen kuukausi kirjoittamatta. Ei meinaa kehata enää. Iskee ahistus.

Päivi hankki uuden tietokoneen ja vanha kärrättiin työhuoneelleni. Runelta sain käyttööni Nokian näytön. Kiitos siitä hänelle. Jahka joskus saan sen verkkoon, niin jo on viihdekeskus pystyssä. Ei tarvitse maalailla kaikelta surffailulta ja ITunesin kanssa pelaamiselta. Olikohan virheliike? Itsekuri on kutsuttava apuun.

Muutenkin jännittävän hilkulle menevää näyttelyteoskokonaisuuden valmistusprosessia varjostaa vappupäivänä maalauskäteen ilmaantunut jännetupin tulehdus. Hoito: Kaalinlehdet, Mobilat, Burana ja työnteko. Yritin lepuuttaa kättä alussa noin viikon, mutta veri veti pensselin varteen. Eipä ole suuria tuskia. Vielä. Ikuista vammaa odotellessa.

Turha tässä on hermoilla. Työt ovat 5ttä vaille valmiita melkein kaikki. Julisteeseen ja kutsukorttiin valikoituvat kuvat alkavat olla selvillä. Ne (tai se) pitäisi saada noin 10 päivässä valmiiksi. Jätin sen aloittamani "Pommikonelaivueen" (90 x 150 cm) suosiolla syksylle.

Sain eilen kiikutettua tekemäni "väriympyrän" taidemuseoon, "Välillä on väriä" -näyttelyyn. Harmaa laatikko, muutama väriläiskä. Tarkalleen ottaen 13. Oli vaikea homma. Tehtävään annettiin kokoa (60x60 cm) lukuunottamatta vapaat kädet. Vapaus on suuri vankila. Lauloi Pelle.

Toukokuun ääniraita:

Katatonia: Great Cold Distance

Avajaisia

2006-04-28T00:26:00.000+03:00

Käytiin Helsingissä pystyttelemässä Annen, Päivin & Päivin Välittämöä ja viettämässä avajaisia. Hauskaa. Viehättävä galleria.

Siinä ohessa sain varmistuksen Helsingin yksityisnäyttelyn ajankohdasta. Galleria Dix, Uudenmaankatu 19. Avajaiset 6.11.2007. Sinne kaikki.

Tänään työhuoneelle palattuani pistin syrjään lepämään joksikin aikaa "Erakon", "Mennään pois, tämä on jo nähtyn", "Muuntajamajakan" sekä "Lintuemon". Ovat viime silausta vaille valmiita. Pitää vain hiven ottaa etäisyyttä. Työn alle otin "Piilon", "Pysähtynyt:n", "M2:n" ja "M3:n", kaikki valmistumaan päin nekin, noin suurin piirtein. Aloitin myös optimistisesti työnimi "Pommikonelaivueen", vaikka voi olla, että jää syksylle. Tekemistä 2 kuukaudeksi on jo muutenkin ja hyvä niin. Ei pääse passivoitumaan. Syrjäytymään ja sekoamaan vain.

Briljantti stabilismi

2006-04-08T00:03:00.000+03:00

Viikko takaisesta taiteilijaelämästä tuli varsin kova morkkis. Aloin jotenkin hylkimään nykyistä/silloista itseäni, mikä ilmenee lähinnä (aluksi?) pienissä asioissa. Ipodin sisältö meni uusiksi. Kuuntelen Arvo Pärtiä enkä rockmusiikkia lainkaan (Paitsi tällä hetkellä Marilyn Mansonin The Golden Age of Grotesqueta, joten se siitä). Katsoin Risto Jarvan elokuvia ja kaikki Sean Conneryn Bondit.. Aloin lukea Timo K. Mukkaa ja hänestä kirjoitettuja kirjoja (Erno Paasilinnan opuksen vein työhuoneellekin mitä ei yleensä saisi tehdä koska silloin on se riski, että siellä maalaamisen sijaan luetaan.) Päätin että kokeilen 2. kerran sitä piilolinssihommaa. Päähän kihosi mieliteko suksia esimerkiksi johonkin majakkasaareen asumaan. Vaikkapa Kallbådaan. Siellä voisi jutella hylkeiden ja hyönteisten kanssa.

"Mustat taulut" näyttävät hyötyvän angstistani. Saan niihin paremman yhteyden... Työnimi "Erakko" valmistunee huomenna.

Lauantai-tiistai meni flunssaa sairastaessa kotona ja em. metamorfoosin pyörteissä. Aloitin jonkin aikaa kaavailemani lyijykynäpiirustusten sarjan "Lahjalla". Tulossa on siis epämääräinen lukumäärä paksulle, hapottomalle piirustuspaperille tehtyjä "suurennoksia", variaatiota sekä versioita blogissakin olleista luonnoksista. Jostain niitä saa ostaa, jossain vaiheessa. Paspistan ja kehystytän ne kuitenkin ensin. "Lahja":n uusi versio onnistui aika hyvin, on alkuperäistä skarpimpi, valmiimpi. Ei mahtune meidän skanneriin, paitsi jos riipaisee kannen kokonaan irti.
Seuraavaksi valmistuu (mahd.) laajennettu panoraamaversio allaolevasta UMO:sta.

"Uusi maa odottaa", 13. syyskuuta 2005

Tänään ostin uuden kahvinkeittimen (Runen kyydillä, tattis!) kun edellisen vesimittariin oli kertynyt vihreää mitälie levää ja oli muutenkin törkyinen.

Viikon levy: Rättö & Lehtisalo: Ed Benttonin briljantti stabilismi tai Taivaallinen kylpysaippua
Kirja: Erno Paasilinna: Timo K. Mukka

Homma hanskassa

2006-03-26T22:53:00.000+03:00

MHV meni myyntiin Kaapelitehtaalta. Onnea uudelle omistajalle. Pitkästä aikaa jotain liikahtaa johonkin suuntaan. Onpa tuo esillepanokin ollut vähän heikkoa. Sille tulee jonkinlaista korjausta tulevaisuudessa. 3:n tämänvuotisen individuaalinäyttelyn lisäksi on varmistumaisillaan näyttely Helsingissä, Uudenmaankadulla. Ajankohta -07 loppu tai -08 alku. Tarkemmin myöhemmin.

Jätin Kaapelitehtaalta ylijääneet Arjen pikku harmit ja Arki II:n Beckerille. Saa vuokrata sieltä. Tai ostaa.

Tylsämielisen arkirutinoitumisen vastapainoksi päätin käydä Ismo Alanko Säätiön keikalla To 21:30 Tanssisali Lutakossa. Jonotin lipun 8:lta ja palasin töihin leima (jolla pääsee kaikkiin laitteisiin...) kädessä. Jatkoin jotain epämääräistä raapimista lateksihansikkaat kädessä, työnimi "Vieras"ta varmaankin (Musta taulu, hieman valkoista siellä täällä). Tehdessäni lähtöä 21:10 havaitsin leiman jääneen hanskaan. Tietysti, tyhymä! No, oli sitä vähän kädessäkin vielä. Iski pienoinen paranoia + neuroosi ja epäilin uskonevatko tämänpäiväiseksi leimaksi. Muotoilin mielessäni tapahtumat kompaktiin selitysformaattiin ja lisätueksi sujautin tuon lateksihanskan (vaiko PVC?) taskuuni todistusaineistoksi. Hanskaa ei kysytty ovella.

Keikka oli kyllä mahtava. Parin tunnin pläjäys. Paikalla pakolliset huutelevat ja elämöivät pukumiehet. Oikein. Esimerkkiä. Atmosfääriä.

Jostain syystä en ole aiemmin tullut käyneeksi missään sisätiloissa Ismoa katsomassa, festareilla vain. No Sielun Veljet muutaman kerran, mutta se ei ole aivan sama asia...

Taitaa olla flunssaa.

Viikon vinyyli: Ville Leinonen & Valumo: Alive II (2LP)

...

2006-03-18T23:50:00.000+02:00

Väsyttää. Ulkona liukasta.

Luin Röyhkän Avecin. Suosittelen niille jotka eivät pelkää höyrypäistä selostusta.

Taulut jumittavat edelleen. Huomenna rutistan taas eteenpäin Muuntajamajakkaa, Mennään pois tämä on jo nähtyä, Erakkoa, sekä Mahtava kolmosen piirrosvaihetta.

Alkaa rasittaa taas. Mikseivät ne valmistu? Haluaisin päästä jo maalaamaan "Liitäjä kakkosta", jonka toinen työnimi voisi olla vaikka "pommikonelintulaivue". 90 x 150 cm.
Taustatukipaspispahveja Liitäjä kakkosta varten täytyy käydä kerjäämässä jostakin jos muistaa. Siihen tullee paikoin romulla aiheutettua maastoa joten se on tuettava pahvipalapelillä.

Arkirutiinia

2006-03-04T23:09:00.000+02:00

"Taas uusi päivä", 2. maaliskuuta 2006

Sain pakattua Kaapelitehtaalle lähteväksi 3 työtä: Arjen pikku harmit (2001), Arki (II) (2002) (josta ei ole tullut koskaan otatettua valokuvaa) ja Musta harmaa valkoinen (2004). Siis partakoneenteriä ja linnunpäitä.

Viikon musiikit:

Interpol: Turn on the bright lights
The (International) Noise Conspiracy: A new morning, changing weather
McLusky: To hell with good intentions ja Without MSG I am nothing (molemmat MP3:t ladattavissa kotisivuiltaan. Hauskaa ja pontevaa musiikkia. Bändi valitettavasti hajosi viime syksynä.)
Aina pitää olla vähän jälkijunassa.

Ei tässä toistaiseksi muuta. Arkirutiinia ja luomisen tuskaa.

Hyvää yötä.

"Rantavarasto", 30. lokakuuta 2005

Vääntyvä pysähtynyt

2006-02-20T00:29:00.000+02:00

"Valonarka", 29. tammikuuta 2006

Vanhan Kirjan Talvesta löytyi varsinainen aarre, Wilhelm Fraenger : Hieronymus Bosch (Veb Verlag der Kunst, Dresden,1975.) Järkälemäinen teos. Kuvien taso on hyvä eikä paperikaan ole kellastunut kun teos on ns. slipcase -tyyppinen ratkaisu. Kieli vain on saksaa jota luen varsin huonosti. Pikkuvika. Tuontyyppinen kirja on ollut minulla haussa ties kuinka kauan.

Web Gallery of Artissa on muuten varsin pätevä Bosch -osio. Suosittelen vaikkapa triptyykkiä "the Temptation of St Anthony". Sisältää muun muassa kiehtovaa ilmailua.

Edellisen postauksen "Pysähtynyt" alkaa vääntyä tauluksi kovaa vauhtia, ikäänkuin "Piilon" "jatko-osaksi". Mitään varmaa merkkiä minkään teoksen valmistumisesta ei ole studiolla havaittavissa, aiemmasta optimistisuudestani huolimatta. Paljon on materiaalia tulossa. Beckeriin näyttely alkaa jo hahmottua. Mutta tuleeko valmiiden vai keskeneräisten näyttely, jää nähtäväksi. Aikaa onneksi vielä on, ja pysähtymään päin. Ainakin talvi rupeaa tuntumaan ikuiselta.

Täysin tapojeni vastaisesti olen viime aikoina katsonut TV:stä urheilua suorastaan vapaaehtoisesti. Vauhdikasta takaa-ajolajia nimeltä Curling. Jännittävä laji. Säännöt eivät tosin ole minulle vielä täysin hahmottuneet.

Tuulee

2006-02-05T23:19:00.000+02:00

"Pysähtynyt", 24. tammikuuta 2006

Viileähkö taidesessio, 16,8 C°. Keskellä huonetta tuulee yhä. Jostain. Katosta ja lattiasta. Liikuntasaumasta. Pitää soitella taas huomenna asioista. Viileä on myös uusi valaistus. Alan jopa hiljalleen tottua luonnonvaloputkien sävyyn. Ehkä. Myös "käytävägalleriassa" uudet lamput loistavat edukseen.

Työnimi "Mennään pois, tämä on jo nähty":n keskeisen hahmon vartalo meni lähes kokonaan uusiksi jo varsin monennen kerran ja jäi aika keskeneräisen näköiseen vaiheeseen. Pakko uskoa että valmista kohti ollaan menossa. Oudosta kuvasta uhkaa tulla oma suosikkini, jos kaikki menee hyvin.

Piti lopettaa maalaaminen kesken, yhtäkkisen kantapääkipuhyökkäyksen takia. Linkkasin kotiin kaupan kautta, mutta Runebergintortut olivat menneet. Oli tyydyttävä laskiaispulliin. Voi kurjuutta...

Olen taas lipsunut uudenvuodenlupauksestani olla käyttämättä pilkkuja.

Alustojen ankeudesta

2006-02-05T12:06:00.000+02:00

"Satama", 26. joulukuuta 2005

Talvisynkkyys ja apatia. Pitää taistella. Rutistan ensi viikolla jonkun taulun valmiiksi vaikka väkisin. Esimerkiksi työnimen "Mennään pois, tämä on jo nähty". Jospa se piristää.

Jonkinlaisen myyntiin tulevan lyijykynäpiirrosten sarjan aion myös pistää alulle. Kunpa jostakin puodista löytyisi vaikkapa Clairefontainen 200 -grammaista A3 -paprua sävyä "Cream". Vitivalkoinen on niin ankea alusta.

Kävimme tänään Päivin vanhemmilla latautumassa. Leppoisaa oloa ja kortinpeluuta (risti7) + digiboksin asentelua. Luin Led Zeppelin -historian, "Jumalten Vasaran", loppuun. Aika hyvä, jotenkin kuitenkin vähemmän uskottava kuin vaikkapa Mötley Crüe-saaga The Dirt - Törkytehdas. Suositeltava alan teos on etenkin Marilyn Mansonin omaelämänkerta "Long hard road out of hell", jossa hölmöilyn, angstin & hulluuden määrä on hyvin tasapainossa sekä runsasta. Suomennoksensa tasosta en tosin tiedä kun luin alkukielisen joskus ammoin.

Rokkiurpojen sekoilutarinoiden lukeminen on jotenkin rentouttavaa.

Viikon äänilevy: Interpol - Antics.

(Edelliset rivit kirjoitin yöllä Wordpadiin, mutta verkko ei toiminut, joten bloggaan ne nyt.)

Herätyskello soi 11:30, parahiksi Eläinlapsi -ohjelmaan. Siihen heräsin, ja pidempäänkin olisin nukkunut. Unelmani aamuvirkkuudesta pakenee kauas pois.

Ulkona on kaunista. Pitänee käväistä Tehtaalla.

NWOFHM

2006-01-31T00:54:00.000+02:00

"Te siellä", 26. lokakuuta 2005

No. Työhuone on kunnossa. Työmiehet tulleevat vielä viimeistelemään lattian ja katon pientä hujutusta, mutta lämpötila tuskin enää laskee alle 17 C°:n. Luonnonvalolamppuja sekä verhojakin pukkaa lähiaikoina. Luxusta. Miten käy taiteen?

Piirtäminen jäi välillä vähemmälle, haluttomuutta aiheuttivat lähinnä jo täyteenpiirretyn muistikirjan parikymmentä keskeneräistä muutaman viivan alkuhahmotelmatorsoa, jotka tietenkin on tehtävä loppuun. Kokonaisuuden vuoksi. Helpompi olisi ollut repiä nuo sivut pois. Tosin perimmäinen syy niiden jatkamiseen lienee niiden sisältämässä kipinänpoikasessa ja kokonaan uudelleenaloittamisen vaikeudessa. Lähinnä näennäisessä, luulen. Nyt niitä piirrustuksia näyttäisi taas syntyvän. Sain laitettua kotona laiskantuolin viereen halogeenilampun ja apupöydän kynille yms joten lomaa ei tarvitse pitää edes TV:n ääressä.

Työpäiväkirjan pitäminen/muistiinpanojen tekeminenkin meinaa alituiseen unohtua vaikka harva se päivä ilmenee syitä miksi muistiinpanot pitäisi ottaa (taas, oli joskus mutta jäi) tavaksi. Kaikki asiat eivät pysy muistissa. Jos mitkään.

Kirjastosta tarttui tänään matkaan 2 kiehtovaa äänilevyä. Sergion "Swords" & Circlen "Tulikoira". Sergiota en ollut ennen kuullut, otin summassa. Hiukan Sonic Youthia ja jotain tukevampaa, kenties Komaa (nyk. Khoma) muistuttavaa. Noise.fistä huomasin bändin hajonneen viime syksynä. Hemmetti. Eipä tarvitse mennä keikkaa katsomaan. Circle taas on Circle. NWOFHM... Jumitusta ja 25 -minuuttisia kappaleita ei ole työhuoneella koskaan liikaa. Hyvä levy.

"Vanhat päivät", 26. joulukuuta 2005

Kylymä

2006-01-19T23:31:00.000+02:00

Pientä korjailua... Tarkastaja Pertti tarkastaa. (Kuva: Rune Snellman)

+12 C° (kuva: Rune Snellman)

Ilmojen kylmetessä työhuonekin vähän kylmeni. Johtuen huoneen keskellä olevan rakenteellisen railon vanhentuneiden risutilkkeiden pettämisestä sisään tulee tarpeeton määrä hujua. Kohta pitää siirtää akryylimaalit evakkoon. Maalauksista puhumattakaan. No, asia hoitunee. Kesäkin tulee tuota pikaa.

Keuruu

2006-01-10T01:45:00.000+02:00

Kotisivuille päivitetty tulevat näyttelyt. Helsingin näyttely on peruuntunut gallerian jäädessä katkolle sairastapauksen vuoksi. Muuttoaura kulkee seuraavasti:

1.7.-19.7. Galleria Becker, Jyväskylä
12.9.-3.10. Taidekeskus Ahjo (Koksi- ja Hiili -salit), Joensuu
13.10.-13.11. Keuruun museo / Kamana, Keuruu (kutsunäyttely)

Laura Keuruun museosta soitti ennen joulua ja kysyi josko olisi näyttelynpitohalukkuutta Kamanan 160 neliön salissa. No onhan sitä. Ensin tosin epäilin, riittääkö tuotantoa mutta rohkaistuin sittemmin. Viimeksi kun tuossa salissa kävin vuonna 2001, siellä oli Suomen Kuvataidejärjestöjen liiton vuosinäyttely ja töitä paaljon, Noin 71 kpl.

Kävin torstaina Keuruulla palaveeraamassa aiheesta ja katsomassa paikkoja Kamanassa. En meinannut löytää pääsyä koko Kamanaan ja soittelin museolle että nyt on artisti hukassa. Junaradan yli oli neuvottu menemään jos ei kukaan näe koska se on kiellettyä mutta juuri tuolloin aseman kohdalla sahasi edestakaisin joku radanputsausveturi. En mennyt yli.
Ongelman ratkaiseva alikulkutunneli oli piilossa, mutta löytyi sittemmin.

Palaverin jälkeisen luppo-50minuuttisen ennen bussin lähtöä käytin kuvaamalla Vanhaa Kirkkoa sekä juomalla kahvia Linja-autoasemalla , jolta löytyy pikanttia särmää ja elämänmakuista tunnelmaa. Hyvä. On muuten järkyttävää, miten harmittoman oloiset apuvälineet ilkkuvat meille jatkuvasti. Asemalla ollut, kieltämättä hyvin liikuttunut mies oli kymmeniä minuutteja täysin häkeltynyt ja käärmeissään kännykälleen joka julkeni jatkuvasti mennä näppäinlukitustilaan. "Kato nyt jumalauta! Taas!" Varsinaisesta viasta ei liene kuitenkaan ollut kysymys.

Toisaalta, mikä minä olen sanomaan mitään. Kuvasin tuota kanttiinin seinää ikuistaessani videokuvaa Päivin kameran akun tyhjäksi, enkä meinannut saada taltiointia loppumaan.

Joka tapauksessa mukava pikku reissu. Liian vähän tulee käytyä missään. Sitä vieraantuu elämästä. Rupeaa kammoamaan koulubusseja ja sen sellaista.

Hyvää yötä.

Huomenta!

2005-12-31T10:58:00.000+02:00

"Ehdotus Muuntajamajakan päätyoveksi", 3. huhtikuuta 2005

Pitäisi pikkuhiljaa heräillä ja käynnistää uudenvuoden vietto. Ristiseiskaa, ruokaa ja Bingoa Ritoniemessä ja illalla ilotulitus sekä mahdollisesti virvokkeita.

Mietin uudenvuodenlupauksia tuossa vielä aamukahvin ajan. Lopettaisinko kiroilun? Happaman oton? Kaiken huonon ja epäterveellisen elämän aero- sekä biodynaamisen Uuden Urheiluminän hyväksi? Ruletti pyörii, kohta se pysähtyy.

Sain tämän blogivaitiolon aikana jopa yhden taulun valmiiksi, "Saari" nimeltään (toistaiseksi). Ja viikon parin sisään neljä lisää. Siinä sitä on lupausta. Täysin toteutettavissa, ovat sen verran hyvällä mallilla.

Ei ole ollut puhetta eikä näinollen ole tietoa tämän juhlavuoden blogiprojektin kohtalosta nyt kun muljahdetaan epäjuhlavuodelle. Loppuuhan se kai. Tai ehkä vissiin. Paitsi että itse olen kyllä päättänyt jatkaa ainakin vielä ensi vuoden ajan, kun on enempikin luvassa angstia ja avajaisia sekä sun muuta sekaannusta. Tämä vuosi oli nyt vähän tämmöinen vuosimaailman eteinen tahi tuulikaappi.

Siis lisää luonnoksia ja surinamusiikkivinkkejä luvassa.

Ensi vuoteen. Hyvää juhlaa kaikille!

Hitto. Ei ole pommeja. Tekisi mieli posautella muutama Tykinlaukaus. Vieläköhän niitä on olemassa?

Kupongit

2005-11-30T01:03:00.000+02:00

Sain jopa vietyä apurahalomakkeet liitteineen sinne minne pitikin eli taidetoimikuntaan. Liite, niinsanottu portfoliokansio on sen verran tuoreesti päivitetty malli, että askartelin teostiedot sisältävien A4:sten päälle liimattavat teoskymppikuvat vapaiksi ylimääräisistä reunoistaan tapettiveitsellä toimikunnan odotustilan esitepöydän ääressä. No, pääasia että.

Pari iltaa meni apurahakuponkeja ruuvaillessa. Adler Tippa S -koneella, milläs muulla.

Rocksound -lehden uusimman nro:n (#79) cd:llä on suurimmaksi osaksi pahuksen mahtavaa sohjossakävelymusiikkia. Esimerkiksi 65daysofstaticin "Await rescue", jonka voi kuunnella täältä , Minsk -yhtyeen "Bloodletting and forgetting", jota ei saa ladattua täältä mutta erään toisen kappaleen saa.
Iloinen yllätys. Orkesterien nimet sanoivat minulle järjestään ei mitään. Eipähän ollut ennakko-odotuksia. Paitsi tietysti "Ö-divisioonan demoluolapaukku" -odotus.

Taitaa mennä taas yötöiksi Jak3:en parissa, Päivin stunt-pelaajana.

"Lennä nyt", lokakuu 2005

Mennään pois, tämä on jo nähty.

2005-11-15T01:46:00.000+02:00

"Odotus", 9. marraskuuta 2005

Artistin stuudiolla luomisprosessi on ollut hivenen nihkeä. Ei tulosta vieläkään, hitto soikoon. Tällä viikolla tosin valmistuu parhaassa tapauksessa kolme työtä, työnimet "Mennään pois, tämä on jo nähty", "Talo" ja "Saari", toivottavasti edes yksi. Aika tuntuu tavallistakin repaleisemmalta. Kaikenlainen reippaus on edelleen kateissa.

Edellämainittujen teosten jälkeen aion uppoutua tekemään "muotokuvasarjaa", x kappaletta 120 cm x 65 cm (sekä mahdollisesti 120 cm x 130 cm) kokoisia kuvatuksia hahmoista. Idea on noin kolmen vuoden takaa, mutta jotenkin olen vältellyt sen toteuttamista. Luonnostelin yhden suoraan kankaalle pari viikkoa sitten Sielun Veljien L'amourhan tahtiin, ja totesin homman luonnistuvan. Kaikenlaista tyyppiä on tuolla usvan takana jonossa. On pikkuhiljaa aika avata portaalit.

Olen palannut henkevän ja antoisan vapaa-ajan harrastuksen pariin. PS2:n Ratchet & Clank 3:n tahkoaminen on vireillä. Harvinaisen viihdyttävä aikavaras.

Muitakin asioita voisi tässä muistella, muttei nyt jaksa. Ehkä huomenna. Eli kuukauden päästä.

"Kasvihuone", 8. marraskuuta 2005

2005-11-08T22:44:00.000+02:00

Hitaasti

2005-10-17T22:32:00.000+03:00

"Syksy", 12. syyskuuta 2005

Taas sama juttu. Epävarmuus iski kun ei ole noin 3 kuukauteen tullut valmista työtä. Tulee olo, ettei mitään valmistukaan ikinä koskaan. Tuttu juttu, mutta aina yhtä todellinen tunne. Sitäpaitsi sain Yup:n DVD:n dokumenttiosiota katsellessani hälyttävän oivalluksen siitä että tässähän pitäisi oikeasti painaa töitä niska limassa jo.Välillä meinaa lipsahtaa puuhastelun puolelle. Aika leppoisaa tahtia on tullut pidettyä viime viikot. Ei pääse työvireeseen. Tulee kynnyksiä. Laiskottaa. Ei jaksa. Tätä vastaanhan olisi taisteltava.

(Näitä tilityksiä voisi tietysti kirjoittamisen sijaan katella tuolta menneistä postauksista ja kopsata sieltä tai pistää linkki niihin.)

Keskiviikkona eksyin Pertin syntymäpäiväkekkereiltä Vakiopaineeseen, jossa havaitsin ilmoitustaululta Röyhkän soittavan samana iltana Lutakossa. Läksin sinne jokseenkin saman tien.

Uudistusta on tosiaan tapahtunut. En meinannut löytää koko tanssisaliin sisälle. Lopulta havaitsin aidassa aukon ja rakennuksen nurkassa ovet. Sisällä eksyily ja hakeminen jatkui kautta linjan. Outo tunne kun periaatteessa tuiki tuttu paikka pistetään aivan sekaisin. Baaritiski ei ollut sentään siirtynyt montaa metriä.

Kaukon keikka oli hyvä, joskin soundeiltaan aavistuksen tuhnu. Erityisesti mieltä lämmittivät positiiviset välispiikit. Joku huusi "hyvä meiniki!" tai jotain, johon artisti vastasi että "musta tuntuu, että kaikki menee päin helvettiä. Hitaasti..." Kaunista.

Harvemmin tulee lähdettyä ihan soolona liikenteeseen. Terapeuttista? Torstai olikin lomaa.

Tämän opin tiistaina flunssassa: Komisario Palmun erehdys -elokuvassa Palmun ja Virran työhuoneen seinällä oleva repäisykalenteri näyttää Bruno Rygseckin kuolinpäivänä jotta Syyskuu, 23, Lauvantai. Seuraavana päivänä ennen Johtaja Gunnar Rygseckin luokse lähtöä kalenteri näyttää että Syyskuu, 24, Tiistai. Ja nyt minä kerroin sen teille ettekä voi enää koskaan itse keksiä sitä. Olen paha ihminen.

Silti kehutaan. Täällä.

Vuodelepoa...

2005-10-10T17:12:00.000+03:00

"Uni ", 10. lokakuuta 2005

Flunssa iski jo toisen kerran tänä vuonna. Parantelen sitä kotona. Ikkunanäkymästä päätellen ulkona näyttäisi olevan meneillään syksyn kaunein päivä. Jos nyt lähtee johonkin viheltämään, niin tauti iskee kunnolla, luulen. Hemmetin 16. Toisaalta, nyt kerkeää kuuntelemaan muinaisilta c-kaseteilta vanhaa Eppua, Lamaa, Peitsamoa ym. outoa, katsella Komisario Palmun erehdystä, piirrellä sekä rämpyttää tietokonetta. Mikä vuodelepo? Pyh.

Omituinen havainto. Meikäläisittäin ns. paremman musiikin ystävät ovat soluttautuneet kertakäyttöpoptähtimasinointiohjelman ytimeen, epäilemättä suorittamaan hienovaraista valistustehtävää nk. "alternative" -musiikin iloista. Nimittäin Idols -ohjelman taustalla, samalla kun ohjelmassa puserretaan Cranberriesin Zombieta ja Uniklubin ohjelmistoa, on havaittu soivan tähän mennessä ainakin Musen "Sing for absolution" (aika hyvin keksitty...) ja "Unintented", Placebon "Twenty years" sekä joko Magyar Possen Kings of Timen kappale nro 5 tai joku Godspeed You Black Emperorin Yanqui U.X.O.:lta. Hyvä. Jatkakaa.

"Uni (Nukkumatin junarata)", 10. lokakuuta 2005

0,07,-

2005-10-07T00:18:00.000+03:00

"Lahja", 13. syyskuuta 2005.

Eilen kävin Prismasta gulassitarpeet. Valkosipulin hinta juuttui paprikapussiin, siinä lukikin päärynöitä, hinta 0,07,-. Juoksin äkkiä heviosastolle hakemaan valkosipulille uutta hintaa. Tuo ensimmäinen vaaka väitti kyseessä olevan päärynän. Toinen vaaka tiesi paremmin, ja arvioikin tälle kalliimman hinnan, 0,28,-. Juoksua takaisin. Kassa oli juuri työstämässä viimeistä ostosartikkeliani, sitruunaa. Vieräytin kynsilaukan kassalle ja huohotin jotain sen suuntaista kun "tässä oli väärä hintalappu ja se irtosi paprikapussiin huomasitko muuten että siinä oli kaksi hintalappua?" No ei hän ollut sitä huomannut. Paprikat, hinnaltaan 1,59,- oli lyöty koneeseen hintanaan 0,07,-. Hävisin 1,52,-. Rehellisyyttäni. Hitto, minähän olen rehellinen. Tai tyhmä.

Ruoka joka tapauksessa onnistui hienosti, vaikka otti aikaa, kun en ole pitkään aikaa gulassikeittoa tehnyt. Ruoka-aika taisi olla noin klo 21.00.

Sitäpaitsi suun takaosassa on joku tulehdus.

Riemua, iloa ja kaikkea sellaista.

Anemiako

2005-09-28T00:09:00.000+03:00

iskee? Ei meinaa jaksaa mitään. Ponneton elämä. Ehkä pitäisi ruveta reippailemaan. Työhuoneella sentään jotenkin pysyy hereillä.

Siiven romutus. 26. syyskuuta 2005.

Viime päivinä olen panostanut pääasiassa romujälkien jättämiseen ja mustalla maalailuun. "Saaren" loppusuoran loppusuora alkoi tänään häämöttää, rupesin hakemaan "Venetsian Hervannan" pisimmän hahmon oikean "siiven" muotoa uudestaan, ja jonkinlaisen luonnostelun jälkeen pääsin sitä maalailemaan ja romuttelemaan.

Kaikkiaan tällä viikolla on ollut työn alla 8 taulua, 4 "mustavalkoista" ja 4 "tavallista". "Piilon" sain myös jonkinlaiseen alustavaan kuosiin, ja luulisi jopa ettei mene montaakaan viikkoa kun se on valmis. Vaikka mistä sen tietää. Tätä työtä tehdessä "Korppuun" samaistuminen sujui jotenkin tavallistakin paremmin.

Kuuntelen siis Veljeni Leijonamieli -äänikirjaa. Alku on aina yhtä hemmetin itkemistä, ei meinaa nähdä tehdä mitään. Äänikirjan lukija on muuten kertakaikkiaan loistava. Jarmo Heikkinen? Varsin tuttu ääni joka tapauksessa. Luonto-ohjelmista tai jostakin.

Alkuromutus. 26. syyskuuta 2005.

Hiidenvirta -sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa pitäisi katsoa nauhalta pois. Ja apurahakuponginkin voisi täyttää. Ehkä huomenna.

Nämä kun muistas niin hyvä.
LA 1.10. YLE Teema klo 17.50 mestarin siveltimestä: Fernand Khnopff
SU 2.10. YLE Teema klo 17.50 mestarin siveltimestä: Arnold Böcklin

Kotikatselmiston top 2:
The Prisoner -DVD-boxi
Täysin ylittämätön englannin televiision mysteerisarja 60-luvun lopulta. Taidetta alusta loppuun. Aloitin taas ties monennen kerran tämän katsomisen. Tuskin tälläkään kertaa ymmärrän sen enempää. Joka tapauksessa.
Turbonegro: ResErection -DVD
Yllättävän hyvä ja koskettava. Ei ollenkaan niin rujoa urpoilua kuin odotin.

Hyvää yötä.

5,101

2005-09-16T00:36:00.000+03:00

"Kaukoputki", elokuu 2004.

Maanantaina Haihatuslaiset hakivat toissablogiset rojut pois (Rämä tuoli jäi. Sen tästä vielä jonnekin linkoan.). Ja toivat puistaan herkullisen kirpeitä omenoita. Hyvä. Kiitoksia.

Materiaa sain siivouksen edetessä poistaa enemmänkin. Parvea raivatessani huomasin jotakuinkin kirjaimellisesti uivani kuplamuovissa. Erinäköisiä ja -kokoisia riekaleita oli kertynyt piippuhyllylle aivan käsittämätön määrä, etenkin sellaista jossa on noin puolen lompakon kokoisia kantikkaita kuplia. Jonkun verran kerkesin niitä tunkemaan roskasäkkeihin, hypittyäni ensin niiden päällä yrittäen saada niitä pienempään kokoon. Yllättävän hyvin lojahteli. Ohikulkenut Pertti pelasti itselleen suurimman osan tuosta muovista, joka kankaalle tehtyjen maalausten pehmusteeksi turhan muhkuraista luonteeltaan. Seuraavaksi voisi poistella vaikka ylimääräistä aaltopahvia.

Pesin myös työhuoneen (alemmat) ikkunat ja lattian. Mistä moinen? Jyväskylän ammattikorkeakoululaisten ryhmä kävi tänään filmaamassa jorinoitani DVD -tyyppistä (käsittääkseni noin kymmenkuntaa Jkl:n taiteilijaseuran taiteilijaa käsittelevää) projektia varten, niinpä suursiivosin liian autenttisuuden pois. Näin ei ehkä tulisi toimia, näin kuitenkin toimittiin. Jostain syystä jännitin kuvaustilanteessa. Miksi? Vain Näkki tietää. Ei sellaiseen mitään syytä tietenkään ollut. Hauska muuten nähdä sisältyykö mainintani Abstraktista Impressionismista ja sen minulleaukeamattomuudesta lopulliseen tuotteeseen... Kyseessä oli tietenkin puolimielinen lipsahdus. Aika hyvä kylläkin.

"Valtaistuin", 12. syyskuuta 2005.

Session jälkeen jatkoin lähinnä kalkulaattoritoiminnan parissa. Siirrän Piiloa A5-muistivihkosta 99,5 x 75,5 cm kankaalle kertoimella 5,101 eli rakennan olennaisiin kohtiin sijoittuvista merkeistä maalauspohjalle join the dots -tyyppisen ratkaisun. Mielestäni näin menetellen varsinaisen piirustuksen voi tehdä hieman dynaamisemmalla viivalla kuin ruudukkoa käyttäen. Kumpaakaan metodia en yleensä käytä, mutta tämän piirroksen halusin siirtää sellaisenaan, vikoinensakin. Saas nähdä mitä tulee.
Kirottua muuten, että sattumanvaraisen puolihuolimattomasti lonkalta tehdyn Piilo -piirroksen hahmon ainoa näkyvä silmä on kuvan lyhyen sivun toisessa kultaisessa leikkauksessa ja ulko-oven reuna toisessa. Siis suurinpiirtein täsmälleen. Aika ahdistava havainto. Harmonia vainoaa. Ei galleria.

Musavinkki viuluviikareille

2005-09-08T23:38:00.000+03:00

Monster Magnetin kotisivuilla on ladattavana 26 laulua, B-puolia ym. kokonaan ja ilmaiseksi.
Näitä on loppukesä kuunneltu.

5 parasta:
Gimme danger (Stooges -cover)
Black celebration (Depeche Mode -cover)
The game
Leapin' lizards
Live for the moment

Iltakahvi jäi ikävästi väliin.

This goes to eleven

2005-09-07T22:40:00.000+03:00

...eli päädyin This is Spinal Tap -DVD:hen.

Sain tänään Jaakolta tilanahtauden vuoksi suuren (181 cm leveä, 90 cm syvä), valkoisen työpöydän jossa on kaksi hyllytasoa ja pyörät alla. Aika hieno. Ensin pelkäsin ettei se mitenkään mahdu jättimäiseen megastudiooni, mutta totuin siihen nopeasti ja täytyy sanoa, että kyllä ihmisellä pitää olla pöytä. Ei minulla ollut aiemmin muuta laskutilaa kuin lattia.

Johonkin pitäisi saada tumpattua ylimääräistä rojua, muuten se tilanahtaus iskee. Vanhoja, rämiä ikkunoita (kivääritehtaan alakerran vanhoja ulkoikkunoita...), ruma & viallinen konttorituoli sekä oranssi, puinen vaatekomeron ovi jossa metallisia ripustuskoukkuja. Jos näitä tarvitset, viestitse.

"Reuna-alueella (II)", 3. huhtikuuta 2005.

Uusi harrastus

2005-09-06T23:43:00.000+03:00

"What!?", eli kuva joka ei liity mitenkään mihinkään. Tourujoen ranta, 9. elokuuta 2005.

Lauantaina ostin Terry Gilliamin Brazilin DVD:nä. Muuten hyvä, mutta pysähtyi kuin seinään noin 44 minuutin 26 sekunnin kuluttua heti sen jälkeen kun Sam Lowry on älähtänyt "What!?". Eilen aamulla (Ma) palautin sen työhuoneelle mennessäni liikkeeseen, antoivat uuden tilalle. "What!?" ja filmi pysähtyi.

Tänä aamuna työmatkallani tein jälleen palautustoiminnon ja ihmettelyjen, vakuuttelujen ("tätä on mennyt paljon kaupaksi, eikä kukaan ole valittanut", "minulla itsellänikin on tämä ja se toimii moitteetta") sekä muun jauhannan jälkeen antoivat uuden kappaleen. Tehtaalla Runen tietokone jämähti jauhamaan tyhjää noin 45 minuutin kohdalla, eli noin puoli minuuttia "What!?" :n jälkeen kylläkin samassa "chapterissa". Lisäksi kone kaatui. Toisella yrittämällä kone ei kaatunut, mutta kerronta pysähtyi joka tapauksessa. Kävin illalla vielä kaupunginkirjaston soittimella testaamassa (hankkiakseni lisävarmistusta siitä, ettei vika ole meidän soittimessa (ja Pleikkarissa...)) ja vika ilmeni jälleen. Siis huomenna kauppaan palautushommiin.

Voisin ottaa jo jonkun muun elokuvan. Spinal Tap? Fisher King? jaa-a. Varminta olisi pyytää rahat takaisin. Tällaisiin luuppeihin jumittuminen rasittaa.

Eli jännää on kuin elävällä tykinkuulalla...

Paluu

2005-08-23T23:55:00.000+03:00

töihin on tapahtunut. Piti ensitöinä siivota kun reissulle tehtyjen taulupakettien sivutuotteena huoneeseen jäi käsittämätön kaaos. Lattianpesu tosin vielä odottaa. Aloitin Muuntajamajakan maalailulla, lähinnä kankaan tekstuurin tukkimista ja muuta rakentelua peittävillä väreillä. Kokeilin vain yhtä TML:n putiikista ostamistani hienoista pensseleistä. Tuulilasiraappoja ja karhunkieltä käyttelin enemmän. Partasuteja voisi käydä ostamassa pari vaikka tuosta lähikaupasta, kun entinen on kulunut nysäksi sekä kuivunut koppuraksi ties mihin liimaan. Ovat aika hyviä efektipensseleitä.

MM:n lisäksi uskalsin kajota Saareen, josta puuttuu pari lintua taivaalta eikä paljon muuta. Tälle tuli leikisti kiire, kun Kuolosaarinetin masteri bongasi saatetekstistäni, että olen tekemässä luultavasti syksyn aikana valmistuvaa, saitin teemaa hipaisevaa maalausta. Niinpä laittoi osiooni tekstin "new painting coming this fall!" Tai jotain tuommoista. Hyvä hyvä.

"Piilo", 20. elokuuta 2005.

Tänään tutkin luonnoksiani ja jotenkin tuntui, ettei mikään kelpaa mihinkään. Pitäisi tehdä täysin uusia kuvia. Ohimenevä tunne toivottavasti. Tuommoista tapahtuu aina joskus. Hämäävää noissa luonnosteluissa on se , etteivät parhaat piirustukset läheskään aina ole parhaita kuvia, pikemminkin päinvastoin. Aina sitä vaan ei itsekään meinaa nähdä. Voimakas kuvaidea välittyy parin viivan nyrkilläpiirretyistäkin, kun taas huolellisella viimeistelyllä saattaa tiedostamattaan paikata olematonta kuvaideaa.

No. Hei taas.

Tohkeista lesostelua

2005-08-18T23:03:00.000+03:00

Loma on mennyt mukavasti. Mitä nyt toisinaan vähän satelee. Päivi kävi välillä Kansainvälisessä Väriseminaarissa (Iitissä) ja sain pärjätä pitkästä aikaa keskenäni. Hurjaa oli. Onneksi en sentään lähtenyt mihinkään avajaisiin kikkailemaan. Ei kun hurjaa on lähinnä se kun ei kukaan sano mielipidettään siitä mitä pitäisi kaupasta tuoda, niin enhän minä osaa päättää mitään. Hyvä kun ei vartijat tehneet ruumiintarkastusta hyllyjen välissä jahkaavalle hiipparille. Lopputulos oli, että ostin vähän kaikkea ja nyt ollaankin köyhiä.

Tiistaina kävimme Helsingissä näyttämässä muutamaa taulua ArtDiana -galleriaan ja samalla katsastamassa paikkaa. Homma sujui jouhevasti - siitä huolimatta, että murentelin pullaa pitkin gallerian pöytiä.

Galleria ArtDiana, Erottajankatu 5, Helsinki, 22.4.2006. Sinne kaikki. Vai onkohan tämä ensimmäinen aukiolopäivä? No, tarkastetaan.

Sovin eilen aikaisemmin mainostamani Taidekeskus Ahjon näyttelyajankohdan siirtämisestä. uusi pv on 12.9.2006. Hello Joensuu, I'm coming.. at last.

Ensi viikolla alkaa sitten maalailu. Nyt on ainakin Deadlineja.

Toissabloginen Nokkasaari päätyi kuvatekstin linkkisaitille, Kun Webmasterinsa, ranskalainen taiteilija, oopperalavastaja ja ties mitä otti yhteyttä kotisivuni palautelomakkeitse ja pyysi saada lisätä kyseisen piirustuksen sivuilleen. Itse asiassa saitin "galleria" -osiossa jokaisella osaaottavalla taiteilijalla on oma sivunsa. Hienoa. Dali, Giger ja minä (ja Anonymous children, ym.).

Tarvittavat säädöt

2005-08-08T22:24:00.000+03:00

"Ylhäällä", 27. Heinäkuuta 2005.

Kävin Tourulassa tekemässä tarvittavat säädöt Ulkona -maalaukseen. Se sujui vaivattomasti. Tuli vain mieleen, että voisi korjailla taivaan vasenta yläkulmaa aavistuksen suuremmaltakin alueelta. Yritän ravistaa ajatuksen mielestäni. Eihän siitä säätämisestä tule muuten koskaan loppua. En voinut myöskään vastustaa kiusausta maalailla hieman Saarta. Miettimäni taivaan säädöt toimivat jopa paremmin kuin kuvittelin, ja tuntuu että kaikki muukin on loksahtamassa paikoilleen. En meinaa malttaa lomailla. Haluan nähdä tuon työn valmiina pian.

Joka tapauksessa loma jatkuu, lukuunottamatta ensi tiistain työmatkaa Helsinkiin. Noin arviolta 22.8. alkaa vasta aherrus.

Huomenna lienee tiedossa parempaa säätä. Pääsen taas harhailemaan polkupyörällä pitkin poikin kiehtovaa Jyväskylää. Hyvä.

Äänitän tässä bloggaillessani BBC6:n Jane Gazzon Dream Ticket -ohjelmasta Ramonesin keikkataltiointia Sheffieldin yliopistolla 1987, c-kasetille, totta kai... Eläköön nykyaika.

Nokkasaari

2005-08-07T23:51:00.000+03:00

"Nokkasaari", eli eräs tribuutti Böcklinin Kuolleiden saarelle... 7. elokuuta 2005.

"Kato, ei ihminen oo mikään kone"

2005-08-03T20:39:00.000+03:00

Kun sitten päätin, ettei kiirettä ole, niin se lakkasi olemasta.

Viime viikolla aloitin lomailun, jota jatkanen vielä ainakin ensi viikon. Pitää palautua kunnolla ennen seuraavaa rupeamaa.

Ei irtautuminen kyllä koskaan oikein onnistu. Eilen kävin työhuoneelta hakemassa erääntyviä kirjaston kirjoja ym., ja avasin maanantaina kotiutuneet Pöllölän näyttelyn työt paketeistaan ja katselin niitä hetken. Huojennuksekseni suunnaton paskuuden tunne ei laskeutunutkaan päälleni.

Ulkona -työstä tosin löysin pienen epäkohdan, jonka korjaan lähiaikoina. Oikean laidan alemmassa pilvessä on pari maalisen romun jättämää tummanruskeaa jälkeä, joiden alunperin ajattelin toimivan, mutta nyttemmin ne näyttävät roskilta. Maalaan ne valkoisiksi, niin kokonaisuus ollee astetta harmoonisempi. (Nettikuvassa "roskia" ei muuten näy. Lieneekö Rune prikannut ne digikuvasta? Parempi niin. Kohtapuoleen kuva onkin totuudenmukainen.)

Sitten vilkaisin keskeneräistä Saarta ja keksin samantien ratkaisun mieltäni vaivanneeseen ongelmaan taivaan epätäyteläisyydestä. Hyvä kun en ruvennut maalaushommiin samantien.

Jos haluaa pysyä erossa töistä, pitää näköjään pysyä poissa työhuoneelta.

Lähtisikö ajelemaan pyörällä piru ties minne vai katsoisiko pari Palmu -elokuvaa? Ehkä keitän kuitenkin kahvit ensin.

"Varasto rannalla", 9. helmikuuta 2005.

Viritin

2005-07-21T00:08:00.000+03:00

tänään pitkästä aikaa kankaan kiilapuihin, josta täten kehkeytyi maalauspohja. Käytin ensimmäistä kertaa tuollaista melko paksua puuvillakangasta (mannapuuron väristä), jota ostin tässä joskus Taidemaalariliiton putiikista noin 12 metriä (leveys noin 1,5 m), kun pääsi kangas kokonaan loppumaan ja tuo vaaleampi kangas näytti niin jämäkältä ja hienolta - joskin kalliilta. Tähän asti olen käyttänyt raakapellavaa (kaurapuuron väristä).

Alustavasti vaikuttaa positiiviselta kokemukselta.

Niitatessa lankasuoruuden toteaminen on ehkä hankalampaa kuin pellavassa, koska tekstuuri on tiheämpää ja vähemmän "suuntaa-antavaa", mutta kun suunta löytyy (löytyyhän se kun seuraa reunaa..), se myös pitää paremmin kuin (varsinkin ohuessa) pellavassa. Pohjustus (vedellä lievästi ohennettu gesso) ei tullut lainkaan läpi, eikä kangas mielestäni kutistunut niin paljoa kuin pellava. Pidän etenkin tuon puuvillan tekstuurista. Vaikka tukkoonhan se menee heti kun minä alan läträämään. Muut ominaisuudet ovat vielä arvoitus.

Jännittää, josko huomenna metrisen taulupohjan kangas on puolimetriseksi kutistuessaan tehnyt kiilapuista hammastikkuja. Ja miten sietää uusi materiaali muita työskentelymetodejani?

Taulu tekeillä... Heinäkuu 2005.

- " -

2005-07-19T23:15:00.000+03:00

Työkiireet jatkuvat, kun ei valmista tu. Yritän aktiivisesti unohtaa monesko päivä on menossa (taas vaihteeksi), ettei ala ahistaa. No, ensi kuussa lomaa.

Viimeiset pari päivää olen paininut Saaren ja Venetsian Hervannan parissa kuunnellen Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -äänikirjaa. Toimii. Lukijan äänikin on ok, en nyt muista kuka. Voi olla, että jos kuuntelisi ennenlukematonta/kuulematonta kirjaa, ei työntekoon keskittymisestä tulisi mitään. Jonkun äänettömänkin kirjan voisi lukaista jos kerkiäisi. Vaikka lomaillessa sitten. Jos sitä nyt enää muuta osaa lukea kuin näitä blogeja...

Ehkä päähän vielä joskus tulee ajatuksiakin. Nyt ei jks mtn.

"Tiskiharja, heinäkuu 2005.

LLSU

2005-07-08T02:18:00.000+03:00

Kotisivuille lisätty Lohikäärmelinnun suojeluksessa sekä Ulkona. Kiitos Rune ja Päivi. Koska originaalit ovat toisaalla, piti säätää ilman ja voipi olla että teokset ovat oikeassa elämässä tummempia. Kohennellaan ehkä sitten myöhemmin.

Kuvista sen verran.

"Lohikäärmelinnun suojeluksessa"
Omistettu kaikille joille joku on antanut voimaa ja turvaa, näkyvä tai näkymätön.

LLS on käytännössä kolme päällekkäistä maalausta joista paikoin milloin mikäkin on näkyvissä. Lintujen päät ja jalat ovat alimmaista, taivas ja punainen vaate päällimmäistä ja loput siltä väliltä.

"Ulkona"
Mökkihöperöydestä irtirimpuilevan houreuni? Symbolismia? Sukua Pieter Bruegelin Misantroopille ja Arnold Böcklinin Villa am Meerille, kenties. Kuva-aiheen tunnen silti hyvinkin omakseni. Todennäköisesti teen tästä kuvasta toisen version joskus.

Huomasin monta asiaa näistä kuvista ensi kertaa niitä tietokoneen ruudulta katsoessani. yksi niistä on se, että nuo portaathan ovat selvästi jäässä (tai liukasta lasia). Toivottavasti lintu hoksasi lentää niiden yli tullessaan ulos.

LomaPäivä

2005-07-04T23:53:00.000+03:00

A-puoli

Vietimme eilisen illan mystisten entiteettien ja kiehtovien yli-aistillisten kokemusten parissa. Tyhjensimme siis jääkaappipakastimen pitkästä aikaa. Tänään tuli uusi kaappi ja vanha vietiin pois. Siinä oli yllättävästi hommaa, ja piti välillä käydä Lounaispuiston grillillä tankkaamassa. Hieno ilma, mukava paikka ja ruokakin oli yllättävän ei-hassumpaa.

Innostuin eilen kuuntelemaan vinyyleitä, ja tänään jatkoin missiota pitkin päivää (Ramonesia, Siouxie & the Bansheesia, Luxuriaa, Puplic Image Limitediä, Psychedelic Fursia, Laibachia, John Foxxia, Human Leagueta, Young Godsia ja muuta outoa). Pitkä aika on siitä kun olen älppäreitä viimeksi kotona kuunnellut. Työhuoneella on levari ja muutama "olennainen" levy, joita tulee säännöllisesti pyöriteltyä. Fields of the Nephilimin Nephilim ja Elizium, Killing Joken Night Time, Virgin Prunesin If I die, I die jne. Tuommoista gootahtavaa materiaalia. Se on monesti aivan parasta. Kyllä 80-luku hallitsee yhä, ei voi mitään.

Lakritsijäätelöä uudesta jääkaapista, nukkumaan ja huomenna vaihteeksi töihin. Kai vissiin. Pitää ahertaa ti-to, kun pe on reissua Tampereelle Päivin sakin sukujuhliin. Mukavaa.

B-puoli
(Say no to poetry -remix)

Lomapäivä.

Kotiaskareiden parissa.
Uusi jää/pakastinkaappi

styrox-roskan imurointia
vinyyli-koti-iltamat;
futua
goottia
ramoa.

Lounaispuiston grilli
grillilautanen
Aurinko.

Huomenna töihin. Jostain on
kaivettava rahaa

pitää
ostaa
taltta.

"Hei.", 26. tammikuuta 2005

Aitamaalarin vasen varvas

2005-07-03T02:06:00.000+03:00

"Muuntajamajakkasaari", 3. huhtikuuta 2005

Jostain syystä vieläkin hivenen kirvelee, vaikka jo äsken osasin asialle nauraa. Nimittäin erään ei-Jyväskyläläisen lehden Pöllölän näyttelyn tiimoilta tekemän jutun oman haastatteluosuuteni mystinen naistenlehtityyppinen lähestymistapa ja se silkka nerous jolla antamiani faktoja käyttämällä on aikaansaatu vaikutelma, joka on kauttaaltaan epätosi, ja jollain tapaa vähemmän mairitteleva... Outoa tosiaan. No, oma moka. Mitäs puhuin mitä puhuin. "No comments" pääsi unohtumaan. Ja ennaltaluku. Ei kyllä stana unohdu enää toiste. Joopa joo.

Ikävää lyttäillä tässä jonkun yksityshenkilön niskalimaista työpanosta näin julkisella foorumilla. Ei kun. Itse asiassa tämä on unta ja kaikki puheet jostain lehtiartikkelista ovat mielikuvitukseni tuotetta... Sitäpaitsi tuon kuvitteellisen artikkelin kuva ja otsikko olivat ihan jees.

Tänään (Lauantai, 2.7.) kävimme Päivin kanssa Oikokatu - Sepänaukio -tyyppisellä kirpputorireissulla, ja haaviimme tarttui Escher -palapeli sekä Bukowski -elämänkerta (yht. 3 €). Ilma oli kaunis. Siispä kävimme myös hampurilaisella ostoskeskuksen hämärissä sisätiloissa sekä kiersimme vähän tavarataloa. Sitten jatkoin matkaani tehtaan stuudiolle jossa maalasin tosi huonosti hirvittävää sontaa. Aitamaalarin vasen varvaskaan ei pysty pahempaan.

Pitänee ryhdistäytyä. Onneksi työn alla ei ollut tänään Muuntajamajakka, Venetsian Hervanta eikä Saari. Pari niistä pitäisi saada tämän kuun aikana valmiiksi, kun olen luvannut viedä töitäni näytille pääkaupunkiin heinäkuun aikana, ja haluaisin että mukana olisi jotain uutta. Viimeisimmäthän ovat tämän kuun jumissa Jämsänkoskella.

Nyt valvomme Live8:n parissa, vaikka videoimme koko roskan. Telkkarissa, Ylen Teemalla, soitti hetki sitten järkyttävä epäluontevan ikääntymisen kauhusakki Mötley Crüe. Koneelle palatessani BBC:n nettiradion suoremmassa lähetyksessä veivaa Paul McCartney Beatlesin Helter Skelteriä. Täytyy tunnustaa, että 80-luvulla se oli minulle Mötley Crüen biisi...

"Muuntajamajakkasaaren toinen puoli", 20. kesäkuuta 2005

Musta flyygeli

2005-06-28T20:30:00.000+03:00

"Lentäjälintu ja kolme ikkunaa", 31. toukokuuta 2005

Siinä meni taas yksi viikko notkeasti. Sunnuntaihin asti rassasin Ulkonaa ja Lohikäärmettä. Ja valmista tuli. Muun muassa sitä kävimme Pertin kanssa juhlimassa sunnuntaina, yhdellä... Maanantaina vernissaillessa oli niin heikkoa, että piti avata taitettava vuode keskelle lattiaa ja orientoitua. No, mitäs. "Perinteinen" juhannushan jäi osaltani kokonaan väliin.

Nuo valmistuneet taulut tuli myös Runen toimesta kuvattua. Laitan ne kotisivuille tässä joskus.

Tämä päivä vierähti suurelta osin Jämsänkosken Pöllölässä näyttelyä ripustellessa. Rohmusin itselleni huoneen, jonka keskellä lepää musta flyygeli. Sopii aika hyvin noiden kuvien (Lohikäärmelinnun suojeluksessa, Mahtava, Nomadit, Perhe, Pato, Ulkona) kanssa. Eikä näytä huone niin tyhjältä. Ensin meinasin ripustaa suurimpaan huoneeseen muitten kanssa, mutta oman näyttelyntilan mahdollisuus kiinnosti lopulta enemmän. Jännittää, pysyykö Nomadit seinällä, on nimittäin aika painava..
Siinä sivussa meitä artisteja haastateltiin (mutta se meni ohi, mihinkä lehteen), yhdessä ja erikseen, sekä otettiin sarja vain lievästi lavastettuja valokuvia. Omassa haastatteluosiossani juttu kampesi sikäli väärille raiteille, että Päivi voi saada hepulin kun näkee sanaa "avovaimo" käytettävän itsestään painetussa sanassa. Suojautukaa...

Huomenna seitsemältä avajaiset, sinne kaikki. Taidetalo Pöllölä, Koivukatu 18, Jämsänkoski.

Yllättävästi lähes heikottaa kun on kuusi ja puoli tuntia syömättä ja juomatta. Siis syökää ja juokaa. Niin minäkin nyt.

Linnun selkäpuolen lopullinen muoto ja muuta sellaista

2005-06-21T23:03:00.000+03:00

Taas täällä. Seinäjoella oli hienot kekkerit. Kaikin puolin. Kaksi keikkaa oli yli muiden, Nine Inch Nails ja Soul Tattoo, joka oli kyllä paras suunnilleen ikinä. Menkää ja kokekaa, jos tulee kulmille. Ällistyttävän pahuksen mahtavaa.

Ajattelin ensin kirjoittaa Provinssin tiimoilta enemmänkin, mutta ei jaksa. Voimat eivät ole kai vielä täysin palautuneet.

Maanantaina menimme suoraan juna-asemalta Taidemuseon Holviin hakemaan vuosinäyttelyn töitä. Sen jälkeen minulla ja Jaakolla oli haastattelusessio Keskisuomalaiseen sillan alla. Saa nähdä noteerasiko skribentti plurinoitani lainkaan. No, Jaakon projektihan tuo seinämaalausjuttu olikin. Minä olin vain jälkimmäisen maalauksen 2. improvisoija. Mikä oli kyllä hauskaa.

Jaakko Valo, Timo Sälekivi: Pätkii. Seminaarinkatu 18, (Ruusupuisto), Jyväskylä 2005. Tulkintoja siitä, mitä maalaus esittää, odotetaan mielenkiinnolla.

Tänään jatkoin taas maalausurakkaa tehtaalla. Sain aika hyvin tehtyä kaikkia kolmea työn alla olevaa. Harmaalla lotraamista, hiekkapaperihommaa ja muutama läpikuultava laveeraus. Sain liattua noin 40 pensseliä. Onneksi käytän vesiliukoisia maaleja, ei tarvitse tärpätillä suteja pestä. Tänään ois varmaan tullut pää vähän kippeeks.

Välillä puskee epätoivon hikeä. Enää muutama päivä aikaa. Kaksi työtä pitäisi saada valmiiksi, luultavasti Lohikäärmelinnun suojeluksessa ja Ulkona, mutta en ole varma. Jälkimmäinen on edelleen hieman ongelmallinen. Taivas ja linnun selkäpuoli hakevat lopullista muotoaan.

Näyttäisi menevän juhannuskin suurimmaksi osaksi työn merkeissä.

2005-06-17T21:05:00.000+03:00

Rock n' Roll.

Raportoin täältä Provinssirockista. Koska se on mahdollista. Nyt meidät häädetään pois koneelta. Hei.

Häikäilemätön äänilevymainonta jatkuu.

2005-06-12T22:28:00.000+03:00

Musiikkimeemi: 6 tällä hetkellä kuuntelussa kuluvaa kappaletta:

1. Yup - Kuolemanlinja (Keppijumppaa CD)
2. Yup - Kaksi lähtee, yksi palaa (Keppijumppaa CD)
3. Tyranny - Coalescent of the Inhumane Awareness (edit) (Uusimman Inferno -lehden mukana tullut kokoelma -CD "Keep on dooming in the free world")
4. Wasara - Manan maille (www.wasara.netistä imuroitu)
5. Kylesa - Welcome mat to an abandoned life (Rock Sound -lehden nro 72:n mukana tullut kokoelma -CD)
6. Mouth of the architect - The worm (Rock Sound -lehden nro 72:n mukana tullut kokoelma -CD)

Maijalta. Jossain matkansa vaiheessa tämä meemi on sisältänyt "...ja haasta kuusi muuta ihmistä tekemään samoin" -tyyppisen pykälän.

Siispä te kuusi siellä, tehkää samoin.

Harjun yksinäinen torvimies

2005-06-12T01:12:00.000+03:00

"Muuntajamajakan väkeä", 13. huhtikuuta 2005.

Torstaina, puoli kuuden maissa, kävelin hammaslääkäristä Kyllön terveysasemalta kaupunkiin -Galleria Harmonian takapihalle yöksi jäänyttä fillaria hakemaan- Monitoimitalon ohi, minigolfnurmikon poikki ja edelleen oikokatua, josta puikkasin Harjulle. Kävelin noin puoli Harjun pituutta, ulointa polkua eli suht matalalla. Koko sen ajan paikkaa ympäröi surumielisen hypnoottinen äänimaisema. Harjun laella seisoi joku mies ja soitti trumpetilla noin viiden nuotin verkkaista jatkumoa. Liekö jatkanut kello kahdeksan iltasoittoon asti. (Niille, jotka eivät täälläpäin ole pyörineet, Harju on Jyväskylän keskustan kupeessa oleva kumpareenomainen puistoalue, jonka laella on urheilukenttä ja näköalatorni. Iltakahdeksalta Harjun tornista soitetaan (nauhalta?) iltasoitto, pätkä torvimusiikkia). Äärimmäisen epätodellinen & hieno tunnelma.

Näin perjantaina Beckerillä Pöllölän näyttelyjulisteen, ja tajusin taas, että sehän on jo kohta. Pitää suoriutua. Tehdä tulosta. Muuten ei tuu mittään. Otin tällä viikolla kolmanneksi työn alle Työnimi Saaren, joka lähtikin aika liukkaasti etenemään. Tämä on ollut jonkun kuukauden sivussa kypsymässä, ja vaikuttaa siltä, että se on auttanut. Torstai-iltaan asti pitää yrittää puurtaa. Perjantai-aamulla passitammekin itsemme Päivin kanssa Törnävälle.

"Retkikunta" (Työnimi "Saarta" varten), 6. joulukuuta 2004.

Levyteollisuuskätyriosmon markkinointimaksimointivinkkipalsta jatkaa:

Provinssiinkin tulevan elegantin ja hillityn asiallisen Turbonegron tuoreen Party animals -levyn limited editionin "bonus -DVD" on kyllä varsinainen ponus. Levy sisältää noin vartin mittaisen filmin, "A guide to the perfect Deathpunk body", jossa vokalisti Hank von Helvete pitää punttisallilla lihasten verryttelytuokion, eli nostelee noin kahden kilon käsipainoja ja tekee muuta yhtä äärimmäistä ähkien ja hikoillen pirusti. Siinä kaikki. Hämmentävä spektaakkeli.

Seinämaalaus

2005-06-04T23:14:00.000+03:00

tuli torstaina valmiiksi ja pidettiin Jaakon kanssa "harjakaisetkin" jo samana iltana. Kaikkinensa hauska projekti. On melkein haikea olo kun ei aamulla enää tarvitse mennä ruutuja telailemaan.
Perjantaina kävin laittamassa noin suurinpiirtein lähetyskuntoon Jaroslavliin lähtevän teospläjäyksen. Työhuone jäi järjettömään siivoon kun ei ollut niin tarmokas olo että olisi jaksanut siivota jälkensä. Huomenna se on sitten ensimmäisenä edessä. Mutta sen jälkeen pääsen taas Lohikäärmeen ja Ulkona:n kimppuun. Hyvä.

Sain taululainaamosta hieman rahaa, niinpä raaskin ostaa The Curen Pornography -albumin remasteroidun deluxe -2CD -version. Vaikka minulla jo kahteen kertaan vinyylinä tuo onkin. Mukana 14 bonuskappaletta ja itse levy kuulostaa edelleen henkilökohtaiselta maailmanlopulta joka jostain syystä on samalla paras ystävä. Iloista.

Hampuri

2005-06-01T22:07:00.000+03:00

"Parantaja", 11. helmikuuta 2005

Hammaslääkäri siivosi suustani yhden hampaan rippeet juurineen pois. Yllättävän tuskallista, puudutuksesta huolimatta. Ajatusten muodostamisessa on lieviä vaikeuksia, kun puoli päätä sykkii. Jäätelöä on tänään tullut syötyä paljon. Se tuntuu helpottavan. Kun tulin Kyllön terveysasemalta kyynelet silmissä ja tuppo suussa, ajattelin ettei tästä ilman viinaa selviä. Näyttää kuitenkin onnistuvan.

Hampurin jälkeen jatkui siltamaalausprojekti. Ruutuja alkaa hiljalleen olemaan vaadittava määrä. Tämän viikon aikana lienee valmista. Mielenkiintoista. Tekisi mieli nytkin kipaista tutkailemassa keskeneräistä luomusta. Jalankulkija-asiantuntijoiden lausuntojen perusteella olemme jäljillä. Kiitoksia positiivisesta palautteesta.

Jaroslavliin menevät työt pitää muistaa käydä tarkistamassa ja pakkaamassa tehtaalla. Jaakolta lainaan saamaani kuljetuslaatikkoon menee yhdestätoista työstä kymmenen. Kätevää. Laatikko tosin painaa 22 kg, mutta onpahan tukeva.

Kyllä, taidan käydä iltakävelyllä tuijottamassa seinää.

Nähdään taas.

The Damned

2005-05-26T17:07:00.000+03:00

"Ylin kerros", 4. huhtikuuta 2005

Sillan alla on nyt sinisellä maalilangalla pläjäytelty ruudukko, ruutukoko 20 x 20 cm, ruutuja noin 915 kappaletta. Huomenna ruvetaan tayttämään niitä värin 499 kymmenellä eri variaatiolla. Kyllähän te 499:n tiedätte?

Olohuoneessa mäikää The Damnedin Anthology. Nostalgista jos mikä. Tulee kesä -86 mieleen. Silloin löydettiin Arin ja Mikon kanssa tämä loistava orkesteri ja muitakin vanhan punkin/uuden aallon suuruuksia. Taisi homma lähteä The Lords of the New Churchin keikasta Jyväskylän monitoimitalolla, kitaristinsahan soitti Damnedissa alkuaikoina, basisti Dave Tregunna Sham 69:ssä. Laulaja Stiv Batorin aikaisempaa orkesteria, Dead Boysia ei vielä tuohon aikaan saanut suomesta oikein mistään, mutta soololevyään kuunneltiin kyllä. Tilasin sen muistaakseni Epesiltä noin viiden markan hintaan. Päivät meni Arin huoneessa ja parvekkeella. Kaunis,lämmin kesä (muistaakseni) ja melkein oltiin sisällä koko ajan. Hienoa oli silti. Oi niitä aikoja kun vielä innostui kunnolla jostakin, eikä sitä tarvinnut tehdä yksin. Nykyään ollaan individualisteja. Eli erakkokuspäitä.

Vaikka Damnedin meininki pitkästä aikaa hyvältä kuulostaakin, on siinä joku näkymätön outo kynnys, kuin tekisi jotain vähän väärää. Kajoaisi sen entisen Timpan entiseen elämään, tai jotain. Onneksi kaikki asiat eivät tunnu näin voimakkaasti menneisyyden leimaamilta. Tosin minua tuo asioiden päälle kertyvä nostalginen pölykerros on jostain syystä aina kiehtonut. Näkyvä ja näkymätön patina. Riippuu tietysti asioista.

Jaa-a, pitää käydä kaupassa. Levykin taisi loppua. Eikun se onkin Curtain Call Black Albumilta...

Senttimenttaalinen meksikkolainen lisenssiaatti poltti inttensiivisesti ooppiumia.

2005-05-25T22:34:00.000+03:00

(Vasama, Erkki: Sanankäytön opas; Kirjayhtymä, 1964. (Virhelause luvusta Vierasperäiset sanat))

Sillanalustaiderupeaman 1. osuus on valmis. Huomenna alkaa toisen, täysin uuden seinämaalauksen valmistelu. Jännää on.

Lauantaina Yläkaupungin yössä irtosi tosiaan paremmin kuin perjantaina. Oli oikein mukavaa. Sää suosi ja sain silmälasitkin hajalle.

En teekään Lohikäärmettä ja Ulkonaa Jaroslavliin, vaan (mahdollisesti) Jämsänkoskelle. Olisi tullut vähän kiire, noin viikko enää aikaa siihen kun työt kuskataan Venäjälle. Tosin jos homma edistyy näin hitaasti, 28.6. on myös varsin pian käsillä. Ulkona:n taivaan yläosa meni jokseenkin uusiksi, kun ei se jostain syystä toiminut. Teen sen loppuun ensi viikolla. Taustamusiikkina voisi toimia My Dying Bride, niinkuin tänäänkin. Dreadful Hours ja Songs of darkness, words of light.

Lähipäivinä olisi täytettävä Keski-Suomen rahaston apurahahakemus, kun olen saanut pyydettyä sitä varten Asiantuntijalausunnonkin. Kupongeja täytellessä pääsee keltainen Adlerin Tippa S -kirjoituskone laulamaan. Tavoitteena on saada nollien ja o-kirjainten keskustat irtoamaan.

"Talollinen", 28. tammikuuta 2005

Mystisiä mahdollisuuksia

2005-05-21T12:44:00.000+03:00

"Lentämällä olisimme jo perillä", 3. huhtikuuta 2005

Ensimäinen (vajaa) viikko sillanalusmaalarina on pulkassa. Aika mukavaa hommaa. Kun vain vielä saisi itselleen vähän rivakamman vaihteen päälle. Olen näköjään myös taipuvainen käyttämään maalia turhan säästeliäästi. Myös taulu-tyyppisiin teoksiin voisin maalia rätkiä tulevaisuudessa huomattavastikin runsaammin . Ei se nyt niin arvokasta ainetta ole.

Fillarista lähti venttiili ja puhkesi kumi samalla hetkellä ja samasta renkaasta. Pitäisi korjata ensi tilassa, kun ei kärsivällisyys meinaa riittää kävelemiseen. Tuskastuttavan hidasta ja tylsää puuhaa, minun mielestäni. Polkupyörä edesauttaisi työhuoneen artistihommien pariin menemistä päivän seinämaalausrupeaman jälkeen. Ajokorttia tällaiselle fiikukselle tuski annettaisiinkaan tässä elämässä. Keskiviikkona pidämme välipäivän, joten omistan sen omille maalaushommilleni. On nimittäin viime päivinä tullut hieman paineita saada jotain valmiiksi ja vähän hitaasti. Mystisiä mahdollisuuksia enteileviä puheluita (eikä pelkästään J:llä alkavista kaupungeista, niinkuin näköjään suurin osa on viime aikoina ollut) on tullut aikaisemmin mainittujen tulevien näyttelyjuttujen lisäksi. Itsellä on jotenkin varmempi olo kaiken suhteen, jos tietää että vielä saa valmiita töitä aikaiseksi. Kyllähän niitä tietysti saa, mutta hidasta on.

Eilen käytiin Beckerin avajaisissakin, mutta olin hieman alavireessä oivallisista virvokkeista huolimatta. Matala profiili ja juhlimisen siirtäminen toiseen kertaan. Ehkä tänään irtoaa paremmin? Pukkaa nimittäin Yläkaupungin yötä ja ilmakin näyttää vielä tässä vaiheessa kauniilta. Tässä pitkälti ulkoilmatapahtumassa on perinteisesti ollut vakiona suorastaan kammottava sää. Saa nähdä.

Kolme Chicagolaista Helppo-Heikkiä söi Berliinin makkaraa punaisen ristin ambulanssissa.
(Alkukirjainaiheinen virhelause Erkki Vasaman Sanankäytön oppaasta (Kirjayhtymä, 1964))

Korjatkaa siitä.

Pöllölä

2005-05-17T21:39:00.000+03:00

"Sähkötalo", 22. maaliskuuta 2005.

Johan nyt. Beckeristä irtosi minulle näyttelyaika 1.7. -19.7. 2006. Mahtava homma. Avajaiset 30. kesäkuuta -06. Sinne vaan kaikki.

On melko reippaasti aikaa valmistautua. noin 13 kuukautta. Jospa tällä kertaa ei tarvitsisi viimeistellä taulujen reunoja ripustusiltana galleriassa...

Lisäksi Onnetar arpoi minut jostain syystä yhdeksi viidestä jkl:n tait.seuran jäsenestä osallistumaan seuran juhlavuoden systeemeihin liittyvään näyttelyyn Jämsänkosken Taidetalo Pöllölään, 4 - 5 työtä / tekijä. Tämä tuli tosiaankin yllättäen. En tiennyt moisesta projektista mitään. Käsittääkseni ensi kuun lopulla on tuo. Muuten hyvä, mutta melkoinen osa tuotannosta on Jaroslavlissa samaan aikaan. Museon näyttelystä ehkä Pato ja Mahtava ja sitten voisi maalata pari tekeillä olevaa valmiiksi. Saari, Venetsian Hervanta tai Muuntajamajakka. Tai jotain muuta. Kyllä sitä jotain aina keksii. Ei passaa valittaa. Päinvastoin.

Työnimi Muuntajamajakka, 4. luonnos; 24. tammikuuta 2005.

Kaiken muun lisäksi huomenaamuna alkaa aikaisemmin mainitsemani ulkomaalaushomma, eli alikulkutunnelin seinämaalauksen korjausurakka Jaakon apumiehenä. Noinkohan herään ajoissa? Täytyy varmaan mennä kohta nukkumaan. Tai viimeistään kahdelta.

Ensin luen melu-uutiset ja muuta leppoisaa. Näkemiin.

Kertomus

2005-05-11T20:33:00.000+03:00

"Jättiläinen", 28. lokakuuta 2004

Nykyään jokainen pystyy löytämään elämän tarkoituksen sisimmästään. Ei, vastasi Kaalimato... Välttämätöntä on aloittaa maalaaminen keskeltä ja häivyttää reunat. Minä revin häneen jopa peittonikin.
Oli tässä kertomuksessa jokin ajatuksenpoikanenkin, mutta se on hetkeksi päässyt unohtumaan kertojalta.

1. Kurt Vonnegut: Titanin seireenit
2. Lewis Carroll: Liisan seikkailut Ihmemaassa (Ei, vastasi...)
3. Salvador Dalí: Neron päiväkirja (Välttämätöntä...)
4. Daniil Harms: Sattumia (Minä revin...)
5. Douglas Adams: Näkemiin, ja kiitoksia kaloista (Oli tässä...)

Maijan kautta 8.5.2005 bongattu
Kirjameemi:

1. ota hyllystäsi viisi kirjaa
2. ja ensimmäisestä kirjasta ensimmäinen virke
3. toisesta kirjasta sivun 50 viimeinen virke
4. kolmannesta kirjasta toinen virke sivulta 100
5. neljännestä kirjasta sivun 150 viimeinen virke
6. viidennestä kirjasta koko kirjan viimeinen lause
7. tee virkkeistä jono
8. nimeä lähteesi

Vaatteet on mun vaatteet

2005-05-09T22:30:00.000+03:00

"Tulevien suurten asioiden kärsimätön odotus", 17. huhtikuuta 2005

Ostin nimipäivälahjaksi itselleni pääkallosukat ja mustan lippalakin, kuinkas muuten. Huomenna teen lisäostoksia. Huomasin, että nythän niitä kesävaatteita on kaupoissa vaikka minkälaisia, kesällä ei niinkään. Jyväskylän kirpputoreilta ei oikein tahdo löytyä mitään, järkevään hintaan ainakaan. Vaaterahat imaisen verorahasäästötililtäni, lupauksella maksaa ne heti takaisin tilille kun jostain mynttiä siunaantuu. Pitäähän niitä vaatteita jonain vuonna ostaa. Rahat menevät aika pitkälti työvälineisiin ja sen sellaiseen, eikä rääsyjä muutenkaan muista ostella, elleivät karise päältä tielle.

Pitää myös metsästää työhaalarit (ja mahd. ruma mainoslippis) ulkomaalaushommiin. Lupauduin apumieheksi erääseen projektiin, johon vierähtänee tovi. Noin viikko. Toivottavasti ei ole kovin kylmä.

Alkuviikon meinaan työstää työhuoneella niitä Jaroslavtauluja eteenpäin, etteivät jää viime tinkaan. Aika hyvin tuntuu sujuvan. Kumpikaan kuva ei ole teknisesti mitenkään ongelmallisimmasta päästä.

Pettymykseksi luulemani Nine Inch Nailsin With Teeth alkaa avautua. Se toimii sittenkin. Toivottavasti eivät peru Provinssin keikkaa.

Mitä? Kirkkaita värejä. 5. toukokuuta 2005

Musta

2005-05-05T00:13:00.000+03:00

"Tietäjä", 13. lokakuuta 2004.

Kevät taitaa tulla. Ostin siis reilusti mustaa maalia. Meinaan laittaa alulle pari metri-puolitoista -kokoluokan mustavalkoista taulua ja pari pienempää, samaa sorttia. Täältä jostain blogin kätköistä löytyvä "Silta" -piirros on yksi ehdokas. Tosin tullee olemaan vaaleahko. Ellen maalaa piirrosta negatiivina. Hetkinen. Hyvä idea. Mustalla värillä lotraaminen kiinnostaa taas hieman värikkäämpien taulujen työstämisen lomassa. Tällä kertaa käytän enimmäkseen Oxide blackia, joka on rusehtava ja varsin voimakkaasti peittävä (eli musta...) musta. Paynen harmaa on toinen hyvä väri, sinimusta.

Ensin täytyy tehdä työnimet Lohikäärmelinnun suojeluksessa ja Ulkona valmiiksi. Molemmat olen jo ilmoittanut osallistuviksi 16.6. - 9.7. Muokattu maa -näyttelyyn Jaroslavliin, Venäjälle, kymmenen muun työn kanssa. Viksua. Näin saamme aikaiseksi paineen. Meneevät tietysti kumpikin persiilleen "pakon" alla.

Kerran tosin tein kaupat keskeneräisellä taululla, jonka sitten tein deadlinen - häiden - paineessa valmiiksi. Ahisti, mutta valmista tuli. samantien kun kuva valmistui, soitin ostajille ja hakivat jo kohtapuoleen työn pois. "Uusi maa odottaa", syksyltä 2002. Ei ole teoskuvaakaan näyttää. Pitää joskus junailla sekin. Toinen, 120 x 90 cm, "laajennettu" versio "UMO":sta on ollut tekeillä loppuvuodesta 2002 lähtien. Ei ole todennäköistä että valmistuu tänäkään vuonna.

Tilaustöitä en ole vielä tehnyt. Tiedusteluja aiheesta on joskus tullut, mutta homma on kaatunut joko hintapolitiikkaan tai muuten vaan jäänyt ajatuksen asteelle. Mielenkiinnolla suhtaudun kuitenkin ajatukseen. Muotokuvia tuskin eli ei. Paitsi jos sinulla on linnun pää ja äyriäisen vartalo, niin ilman muuta. Saat jopa alennusta.

"Reuna-alueella", 17. huhtikuuta 2005.

Saari

2005-04-25T22:38:00.000+03:00

Työnimi Saari; 4. luonnos, 20. lokakuuta 2004.

Työt ovat taas käynnissä, paussin jälkeen. Tällä kertaa käsittelyssä on työnimi Saari, samanaikaisesti työnimi Lohikäärmeen kanssa.

Ensimmäinen on ollut melko hyvässä vaiheessa jo pitkään, mutta tänään maalasin noin 50 % uusiksi ja nyt koko roska näyttää kokolailla remontissaolevalta. Taivas oli tylsä ja yksi lintuhahmo meni pitkälti uusiksi. Joka tapauksessa taulu, jota on mukava rassata kasaan.

Jälkimmäisestä ei valitettavasti ole minkäänlaista luonnosta missään. Työstä on tulossa hieman "Antipopehtava" , mikä johtuu sekä värimaailmasta - Sinertävän rusehtavaa ja punavaatteinen hahmo - että decalcomaniaa etäisesti muistuttavasta maalausjäljestä, joka tosin on toisella tapaa aiheutettu, eli vahingossa, räiskimällä ja raapimalla. Käytännössä taulussa on kolme täysin erilaista maalausta päällekkäin, joita olen poistanut /
jättänyt näkyviin / jynssännyt esille. Hiekkapaperia ja karhunkieltä olen tässä käyttänyt runsaasti apuvälineinä. Decalcomaniaa muistuttaa myös se että koko kuvan olemassaolo pohjaa sille suunnalle jonka tuo tekninen efekti on antanut. Siihen nähden on aika selkeä ja epähäröilevä teos tämä. Vielä tässä vaiheessa.

Huominen tullee olemaan pyhitetty askarteluhenkiselle toiminnalle, kun väsään köyhän miehen portfolion ja hakemusten kuvaliitteet digikuvista teetetyistä 43:sta kymppikuvasta ja taustakartongeista sekä kansiotaskuista. Kuvaluettelot ja yksi hakemus pitää myös kirjoittaa ja pummata jonnekin tulostamaan ne ja taustapapruihin teostiedot, kun ei kotiprintterillä saa luotettavaa jälkeä aikaan. Ei kyllä taida olla mustettakaan.

Listaa pukkaa

2005-04-20T21:52:00.000+03:00

Kotisivuille lisätty 3 kuvaa; Perhe, Pato ja Mahtava.

Minulta kysyttiin, että mitä musiikkia kuuntelin, kun tein nämä taulut. En oikein muistanut. Muisti palasi.

China Swallow: Real survival stories (Memoirs of Amnesiacs)
Circle: Meronia (Meronia)
Circle: Brilliant colours for bright ideas (Zopalki)
Circle: Siivet (Taantumus)
CMX: Pilvien kuningas (Aura)
CMX: Ohjelmansiirtoketjun mittaustauko / Pelon enkeli / Loputtomasti samaa (Dinosaurus Stereophonicus)
CMX: Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen / Sivu paholaisen päiväkirjasta (Aion)
Ektroverde: Thin air / A new stance for tomorrow (A new stance for tomorrow - Music from the film Futuro)
Haikara: Manala (Haikara)
Keuhkot: Parantaja koo / Jumala (Ruskea aikakirja)
Kotiteollisuus: Pieni (Aamen)
Kotiteollisuus: Eevan perintö / Saattoväki (Eevan perintö)
Kotiteollisuus: Selkä taittuu (Tomusta ja tuhkasta; "piilokappale")
Kuusumun Profeetta: Jumalat liekeissä (Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu)
Kuusumun Profeetta: Häivähdys ( Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari)
Magyar Posse: Tr. 6 (Kings of Time)
Maj Karman Kauniit Kuvat: Ääretön (Ääri)
Maj Karman Kauniit Kuvat: Rautaneito (Rocktähti -single)
Maj Karman Kauniit Kuvat: Hän puhuu kuin noituisi (Katutyttöjen laulu -single)
Maj Karman Kauniit Kuvat: Pasi sanoo / Minä rakastan sinua (Rautaneito)
Musta Paraati: Ajatus / Olet kuva / Romanssi (Peilitalossa)
PMMP: Kovemmat kädet / Päiväkoti / Maria Magdalena (Kovemmat kädet)
Radioteatteri: Saatana saapuu Moskovaan
Ratsia: Tulen saalis / Punainen kyynel (Antologia)
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Hiljaista / Lintu (Itku pitkästä ilosta)
Reverend Bizarre: For you who walk in the land of the shadows (In the rectory of the bizarre reverend -remasterin bonuslevy Return to the rectory)
Kauko Röyhkä: Lilith / Katse / Saksalaisten tuho (Jumalan lahja)
Kauko Röyhkä: Etsijät / Kerran ilmestyin (Etsijät)
Sara: Vers(i)o (Saattue)
Soul Tattoo: Pointless sorrow / How long? (Soul Tattoo)
Teatteri Moderni Kanuuna: Le Fetin Rakennusaikeen paljastus / Fallos kaneetti, tuomiona peenikseen valu (Oopperse Le Feti Le Grande Anaale)
...And you will know us by the trail of dead: Novena without faith / Half of what (...And you will know us by the trail of dead)
...And you will know us by the trail of dead: Mistakes & regrets / Blight takes all / Aged dolls (Madonna)
Anathema: Looking outside inside (A fine day to exit)
Arcana: Our god weeps / Dark age of reason (Dark age of reason)
Blur: 1992 / Caramel (13)
Cult of Luna: Adrift (Salvation)
Cult of Luna: Genesis (The Beyond)
Fear Factory: Undercurrent / Human shields (Archetype)
Fields of The Nephilim: Wail of Sumer / And There Will Your Heart Be Also (Elizium)
Lisa Gerrard: Sanvean / Swans / Nilleshna (The mirror pool)
Godflesh: Jesu (Hymns)
Godspeed You! Black Emperor: Moya (Slow Riot for New Zero Kanada)
Godspeed You! Black Emperor: 09-15-00 (Yanqui U.X.O.)
Isis: In fiction / Syndic Calls (Panopticon)
Killing Joke: Love like blood / Europe (Night time)
Killing Joke: The death & resurrection show / Asteroid /You'll never get to me (Killing Joke)
King Crimson: Starless (Red)
Koma: Stop making speeches / Fifth colon (I've seen evil) (Tsunami)
Marilyn Manson: Cruci-fiction in space (Holy Wood)
Muse: Apocalypse please / Sing for absolution (Absolution)
My Dying Bride: Wreckage of my flesh / Doomed lover (Songs of Darkness, Words of Light)
Neurosis: Strength of fates / Aeon (Through silver in blood)
Neurosis: Burn (The Eye of Every Storm)
Nine Inch Nails: A warm place / Reptile / The downward spiral / Hurt (The Downward Spiral)
Nine Inch Nails: At the heart of it all (Further down the spiral)
Nine Inch Nails: The frail / The wretched / Pilgrimage / The Great Below (The Fragile)
Nine Inch Nails: The Persistance Of Loss / Leaving Hope (All that could have been (Deluxe -editionin Still -bonuslevy))
Placebo: Without you I'm nothing / The crawl (Without you I'm nothing)
Placebo: Soulmates (This picture -single)
Placebo: The bitter end / Protect me from what I want (Sleeping with ghosts)
Arvo Pärt: Cantus in memory of Benjamin Britten (Tabula Rasa)
Arvo Pärt: Kanon Pokajanen (Kanon Pokajanen)
Arvo Pärt: Miserere / Festina Lente / Sarah was ninety years old (Miserere)
Radiohead: Street spirit (Fade out) (The Bends)
Radiohead: Exit music (for a film) / Fitter happier (OK Computer)
Radiohead: How to disappear completely / idioteque (Kid A)
Radiohead: Pyramid song / You and whose army? / Knives out / Like spinning plates (Amnesiac)
Radiohead: 2+2=5 / Sail to the moon / Where I end and you begin / Myxomatosis (Hail to the thief)
Raison d' etre: Towards desolation (Requiem for apandoned souls)
Skinny Puppy: Killing game / Mirror saw (Last rights)
Swans: Children of God (Children of God)
System of aDown: Chop suey! / Atwa / Aerials (Toxicity)
System of a Down: Highway song / Streamline (Steal this album!)
Thåström: Suverän (Det är ni som e dom konstiga det är jag som e normal)
... ja Metalliliitto...

Artisti, parhaat transsit ja albumi suluissa.

Mitäs tässä muuta. Hei hei.

Välipäivä

2005-04-20T11:15:00.000+03:00

"Uppoava talo", 17. lokakuuta 2004.

Olen tähän asti pitänyt haastatteluissa itselleni tyypillistä "epäcoolia" linjaa, ja vastaillut kysymyksiin suhteellisen runsassanaisesti, ilman ihmeempää karsintaa. Pikkuhiljaa voisi kyllä riisua tuota ilmaisua, ja jättää joitain asioita mainitsematta. Nuo asiat voi laskea perjantain Keskisuomalaisesta...

Taas välipäivä, ja menemme Päivin kanssa hieman shoppailemaan. Taitaa vaan olla aika kylymä.

Hajamielinen taho

2005-04-17T00:00:00.000+03:00

Oli mukavat avajaiset, mitä nyt meinasin joutua kukittajaksi pitkällisiin juhlallisuuksiin. Urhoollisesti lipesin kunniasta toisaalle ja homman hoiti todennäköisesti vähemmän hajamielinen taho.

Ihmisten kanssa oli hauskaa rupatella, ja taulukolmikko oli päässyt varsin edustavalle paikalle. Miellyttävää.

Muu näyttely minulta jäi avajaishumussa jopa häpeällisen vähälle huomiolle. Olin niin tohkeissani. Täytyy palata asiaan joku toinen päivä.

Jatkoillakin käväistiin, ja mikä ettei kun oli hyvää seuraa. Ja Lounaispuiston grillin kautta kotiin.

Hyppäsin katolta liaaniin joka johti suoraan mustaan aukkoon ja takaisin, eli terveisiä nuhakuumeen maailmasta

2005-04-13T21:51:00.000+03:00

Flunssa ei ota loppuakseen. En ole uskaltautunut ulos sitten viime maanantain, ettei tauti pahene.

Perjantaisiin Jkl:n Taiteilijaseuran vuosinäyttelyn avajaisiin aion vakaasti suoriutua. Mahtava, Pato ja Perhe ovat kaikki mukana. Mielenkiintoista nähdä mihin ne on pläjäytetty ja miten.

Piti muka tehdä pari viittä vaille valmista taulua loppuun ennen Runen valokuvaussessiota, mutta eihän siitä nyt taida tulla mitään. Myöhemmin sitten.

Tänään tauti on edennyt videoidenkatseluvaiheeseen. Listalla tähän mennessä Uhrijuhlat (The Wicker Man, O: Robin Hardy, Englanti 1973) ja Likainen Harry (Dirty Harry, O: Don Siegel, US 1971). 70-luku hallitsee.

Nähdään taas.

"Kurkistaja", 7. marraskuuta 2004.

Savua

2005-04-05T23:24:00.000+03:00

"Melko tuulista", 6. lokakuuta 2004.

Loman teema hahmottuu. Sairasloma. Sain ensimmäisen flunssani sitten lokakuun -01, mikäli oikein muistan. Ei ole kerennyt potea.

Kuumemittari näytti äsken 37,7 astetta, eli ei paljon mitään, mutta jotain kuitenkin. Hälyttävämpää on itseeni soveltama hoito, johon kuuluu lämpimän juoman valmistaminen siten että juoma -tässä tapauksessa glögi- unohdetaan hellalle täysillä porisemaan siksi, kunnes kaikki neste on haihtunut ja huoneistoon vapautuu ponteva tujaus häkää.

Helvetti. Keittiön kattoa ei nähnyt savulta. Onneksi en nukkunut. Mutta on se perhana kun ei ihminen koskaan opi. Palohälyttimeenkin voisi näköjään sen patterin uusia.
Mitähän se Päivikin tuumaa kun kotiutuu huomenna Helsingistä...

Uskaltaisikohan mennä keittämään vettä? Sen jälkeen taidan katsoa vaikka Pertsaa ja Kilua.

Pelastava oivallus

2005-03-31T16:04:00.000+03:00

"Huvila", 28. lokakuuta 2004.

Kiireinen viikko alkaa olla pulkassa. Perhe (III) (2004), Mahtava (2005), ja Pato (2005) olisi huomenna vielä vietävä Museon Holviin Jyväskylän Taiteilijaseuran 60. vuosinäyttelyyn tyrkylle. Rune kuvaa nämä lähiaikoina niin saadaan pistettyä verkkoonkin uutta materiaalia. Kotisivuilta puuttuu vielä 2005 -kuvaosasto täysin.

"Padon" ja "Ulkona":n loppuvaiheet nielaisivat melkoisesti aikaa. Jälkimmäinen jäi vielä hieman kesken. Aion tehdä sen rauhassa loppuun ilman että deadline painaa päälle. Harmittaa vähän tuo. "Ulkona" on näistä nyt rassatuista oma suosikkini. Siinä on jopa värejä. "Padon" vernissasin tiistaina. Pelottavaa hommaa. Ei se maalaaminen mitään mutta se vernissaus. Kädet tärisi eivätkä jalatkaan meinanneet totella, kun olin koko päivän pyörinyt ympyrää pienessä huoneessa. Sitähän se minun työntekoni yleensä on. Minuutti homman jälkeen -vernissaa jäi vielä puoli korkillista - kaveri soitti että josko olisi iltakaljan paikka. Nyt heti. Olihan se. Pelastava oivallus: Ihminen voi lähteä kaljalle. Jos voi. Jos haluaa.
Voi tätä pienen ihmisen elämää.

Tuo museolle vietävä trilogia on jokseenkin täysin harmaa, eikä oikein edes mikään trilogia. No, katellaan ottaavatko taulun taulua. Tarjokkaita ollee.

Pakko pitää muutama päivä paussia ja tehdä ihan muita juttuja. Niinkuin esimerkiksi piirtää. Aloitan kuitenkin lomailun pikkuhiljaa jokseenkin hunningolle jääneen kotihuushollin siivoilulla.

"Hyvästi", 19. helmikuuta 2005.

P1200

2005-03-23T00:44:00.000+02:00

"Niin, mutta", 24. syyskuuta 2004.

Hain Päivin isän kyydillä Kaapelitehtaalla olleet taulut Beckeriltä, kaikki kolme. Moitteettomassa kunnossa olivat. Jäi vakuutusrahatkin saamatta...

"Ulkona" ja "Pato" edistyvät. Vähemmän on enää maalaamista, hiekkapaperihommia lähinnä. Tällä hetkellä itselleni tyypillinen tapa valokohtien tekemiseen on vaaleamman pohjavärin päälle laveerattujen tummien, läpikuultavien kerrosten poistaminen hienolla vesihiomapaperilla, joko kuivalla tai märällä. Yksityiskohtiin käytän lähinnä P800 - P1200 -karkeuksisia papereita, kuivana.

Tänään oli semmoinen ote vaihteeksi töissä että olisi voinut jatkaa vaikka kuinka myöhään. Välillä pitää kuitenkin käydä kotona latautumassa. Järkevöitymässä että voi taas artistifoitua.

Uusimman RockSound -lehden mukana tulleella cd:llä on muun muassa pirun hieno tunnelmapala Red Sparowes -nimiseltä ameriikkalaiselta orkesterilta, "Alone and unaware, the landscape was transformed in front of our eyes". Hyvää ja rumankaunista työmusiikkia. Niille, joille Isis, Neurosis ja vaikka Godspeed you! Black Emperor kolisevat, kappaleen (ja muuta melua) saa ihan laillisesti imuroida täältä.

Myöhästymismaksua pukkaa

2005-03-17T23:32:00.000+02:00

Kävin kirjastossa. Tarkastin lainatilanteeni asiakaspäätteellä. Pari Arvo Pärtin cd:tä oli päivän myöhässä. Uusin ne. Katsoin Omat tiedot -sivuilta josko olisi sakkoja. Ei ollut kuin 333,24 €.

Lainaustiskillä äimistelevä virkailija totesi sakkojen tulleen nimenomaan noista Pärtin levyistä. Myöhästymismaksua noin 166 euroa / levy / päivä. Jep jep.

Parin päivän päästä sakot olisivat olleet tonnin luokkaa. Paljonko maksaa jos levyt menevät rikki tai katoavat? No, mikälie järjestelmävirhe. En maksa.

Pato

2005-03-17T23:14:00.000+02:00

"Talo ja puu", 22. helmikuuta 2005.

Eilen meinasi Harmonian avajaiset (Hanna-Kaisa Hämäläinen: Tähdistö) mennä unssin verran taiteilijaelämän puolelle. Mitenkähä se silleen. Ihan vahingossa. Mukava oli nähdä vanhat tutut Marko ja Hanna-Kaisa.

Tänään oli sitten hieman puolijalkaista töissä. Maalasin taulujen laitoja ja asensin keskeneräisiin taululangat. Aika säälittävää. Jonkun verran tein työnimi Lohikäärmettä (70 cm x 75cm) ja Kolmea Viemäriä. Hieman rupesi arveluttamaan josko olen tehnyt KV:n paikoin yli ja ohi. Työstä on tulossa paljon tummempi ja "likaisempi" kuin alunperin oli ajatus. Toisaalta voi olla parempikin niin. Eikä se ole mikään Kolme Viemäriä. Sehän on Pato.

Yritän vielä tosissani saada jotain valmiiksi sunnuntai-iltaan mennessä. Silloin olisi Runen kanssa teoskuvaussessio.

Unmutual!

2005-03-16T00:41:00.000+02:00

Work in progress. Kivääritehtaan työhuone, 5. maaliskuuta 2005.

Meinaa olla pinna kireällä töissä. Itsehillinnän puutetta, pysyvästi kiinnijumittuneita vernissapulloja & maalipönttöjä, telineeltä putoilevia tauluja ja äänekästä kiroilua noin vain keskellä kirkasta päivää. Paiskasin jopa Sisu-askin lattiaan.

Pitää yrittää ryhdistäytyä. Vähemmästäkin hermoilusta sai "Prisoner"-TV-sarjassa palkinnoksi laseria aivolohkoon. "Unmutual!".

Älysin illemmalla pitää vähän taukoa ja lukaista pätkän Kauko Röyhkän Miss Farkku Suomi -romaania. En tiedä helpottiko, kun minut vetäistiin 70-luvulle jonnekin hemmetin konvaan. Koulun juhlasalissa huono paikallinen bändi, puffetissa vihreää limpparia ja karkkia. Pitkää tukkaa ja villaliivejä. Piti tanssia ja kädet hikoli. Henkikin haisi. Varmaan oli villahousupakkokin...

Hyvältä vaikuttaa kirja. Ei tule paljon lueskeltua nykyään. Ei muka kerkiä. Harmi.

Huomenna pitää kipasta töihin levykaupan kautta, Yup:n "Minä en tiedä mitään" -ep ilmestyy. Meinasi välillä innostus hiipua mutta Martikaisen soololevy "Mierolainen" elvytti juppiuskoni.

"Jotten mä pelkkä loiseliö ois, aion tänään viedä roskat pois..."

MDF

2005-03-11T23:32:00.000+02:00

"Sylilapsi", 7. lokakuuta 2004.

Taas tuli kesken urakan mielihalu aloittaa aivan toisten taulujen tekeminen. Suhteellisen kookkaita, kovalle pohjalle. Jos vielä joskus saan apurahoja, haen Starkilta joltisenniinmoisen määrän MDF-levyä. Niille voisi liimata hienojakoisen kankaan. Luultavasti ainakin kokeilen sitä.

Tein taannoin yhtä kokeiluluontoista kuvaa kankaalle varsin tunteella, runtelin & raavin sen siis "kauppatavaraksi kelpaamattomaksi". Jatkoin kuitenkin sen maalaamista aina muilta töiltäni monen kuukauden ajan. Tein taulun loppusilausta vaille valmiiksi ja liimasin puuliimalla MDF-levylle. Liimattuna kovalle pohjalle kangas ei ole jatkuvassa vedossa joten maalauksessa olevien "railojen" laajenemisesta ei ole pelkoa.

Liimaus onnistui loistavasti. "Nomadit" -nimen saanut valmistui parahiksi Kuopion Sitruunan yksitysnäyttelyyn. Paitsi että viime hetkellä tehty aerosolivernissaus meni persiilleen. Maalaukseen tuli omituinen, kuohkea sienimäinen pinta. Vernissapullo lienee ollut maanantaikappale. Taulu jäi pois näyttelystä, ja vielä minuutti ennen avajaisia tuntui, että näyttely on turha ja huono ilman Nomadeja. No, kai siitä jotain tuli.

Myöhemmin kyselin alan liikkeestä neuvoa viallisen vernissakerroksen poistoon, ja sanottiin ettei kyseistä ainetta saa pois akryylimaalauksesta kuvan kärsimättä. Kaikki oli siis menetetty... Maihareita kiillotellessani sain idean kiillottaa taulun lakanakankaalla. Sehän tepsi. Hieno pinta tuli. Suihkutin vielä toisen kerroksen vernissaa (W&N acrylic varnish, satin) päälle. Eri pullosta, tällä kertaa.

Päivin vanhemmat osti Nomadit. Nyt se on Päivin entisen huoneen, "tauluhuoneen", seinällä, ja sitä mennään viimeistään pääsiäisenä taas katsomaan.

No niin, se MDF-levyistä tällä kertaa. Kahvia pitäs taas saaha.

"Ovi", 15. joulukuuta 2004.

Suhinaa ja loukkoja

2005-03-08T00:31:00.000+02:00

Työnimi Ulkona; 2. luonnos, 21. marraskuuta 2004.

Lähiviikkoina olisi tarkoitus saada taas uutta valmiiksi. Taiteilijaseuran vuosinäyttelyä ja gallerioiden näyttelyaikojen hakueräpäiviä pukkaa kuun lopussa. Ei viitsisi hakea samoilla vanhoilla dioilla kuin viime syksynä. Uutta pitää olla ainakin seassa.

Viime vuonna kuuntelin paljon Raison d´etre:n Requiem for Abandoned Souls -cd:tä (synkkää ambienttia suhinaa ja munkkikuoroja...). Kansivihkossa on mystisiä kuvia kellareista ja muista loukoista. Eilen löysin sattumalta netistä (googlaamalla hakusanoilla "valokuvia tehtaista") kuvien ottajan kotisivut. Kuvaaja on Belgialainen lentokapteeni, Henk van Rensbergen, joka harrastuksekseen valokuvaa hylättyjä rakennuksia kuten tehtaita, sairaaloita ja kaivoksia ympäri maailmaa. Myös sisältä. Luvalla ja ilman. Paljon on materiaalia ja melankoliaa noilla sivuilla.

"Talo ja puu", 6. maaliskuuta 2005.

Kymppi

2005-03-05T22:47:00.000+02:00

Vein tänään Päivin isän kyydillä (kiitos!) Galleria Beckerille kolmen työn setin: 1. Pyörremyrskypuu, 2. Jäljet, 3. Älä unohda minua (uudelleennimettynä alkuperäiseen muotoonsa), toimitettavaksi Helsinkiin, Taidemaalariliiton teosvälitystilaisuuteen Kaapelitehtaalle, Tallberginkatu 1 C:hen (avoinna yleisölle arkisin ja viikonloppuisin pe 11.3. - su 20.3. klo 11-18) Jyväskylän Taitelijaseuran järjestämällä pakettiautokuljetuksella.

Unohdin vain maksaa sen kympin. Olen pahoillani.
Huomenna.

Maalista

2005-03-03T00:29:00.000+02:00

Tällä hetkellä harmittaa ostamani liian laiha valkoinen maali. Taiteilijatasoista akryylimaalia, pari litran pönttöä. Tuttua merkkiä, joka ei ennen ole pettänyt. Onko rakenne muutettu kesken kaiken vai kuvittelenko? Enkö vain huomannut pienellä painettua "lirumaali" -tekstiä pänikän pohjassa? Jos ohentamaton maali putoilee pensselistä lattialle, niin eihän semmoisella mitään kovin vaikuttavaa kohokuviota kankaalle saa. "Kaksi litraa liian laihaa valkoista maalia". Muistelmillekin löytyi nimi noin vain. Pihkura.

Hyvää yötä.

Tylsää tappavaa

2005-03-03T00:15:00.000+02:00

"Katso", 2004.

Kuten tästä päiväkirjasta huomaa, on meikäläisen elämä niin pelkistettyä, ettei sitä juuri ole. Olen vain ikäänkuin lossikuski sakille joka tulee lintukeisarin valtakunnasta tänne toiselle puolelle. Kotona tekee ruokaa, siivoaa harvoin ja tosi huonosti, ja nukkuu. Onhan sitä tietysti siinäkin. Mutta lopputalvesta - ja etenkin Vuonna Jona Ei Tapahdu Mitään - meno on varsin hypnoottista.

Kuvaideoista ei onneksi ole pulaa. Lintuja, kerrostaloja mitälie sähköpääkeskuksia, voimajohtoja, majakoita, puita, kallioita, tyyntä vettä, harmaata taivasta, viemäreitä, patoja/muureja/seiniä ja ties mitä kaikkea muuta hylkytavaraa pukkaa piirrustusten kautta ilmoille jatkuvana virtana. Niitä kuvia, joita maailmassa on jo kuulemma tarpeeksi vielä paljon lisää ja vähän hitaasti.

Kaiken lisäksi jotain tapahtuu siinä virrassa. Verkalleen, mutta kuitenkin. Muutosta. Kehitystä. Ehkä askelia kohti taantumusta. Kaiken tämän tylsyyden keskellä joka tapauksessa jännittää, mikä se on se seuraavan seuraavan kuvan jälkeen kymmenentenä tuleva maalaus tai tyylillinen vaihe. Ja sitä seuraava.

"Silta", 26. joulukuuta 2004.

Harottavia asioita miksi:stä:
Tunne, tunnelma. Nostalgia. Nostalgian kaltainen tunne, mikä? Kun ajaa keväällä jonkun mukavan näköisen talon ohi pyörällä ja katsoo pihaan, "muistelee" sitä lapsuutta jonka vietti siinä talossa niiden ystävien ja sukulaisten kanssa joita ei koskaan ollut siinä hahmossa joka ei koskaan ollut. Tai pohjois-karjalalainen lossi jonka kopissa istui monta vuotta, ja näki kaikenlaista. Paitsi ettei istunut. Eikä nähnyt. Majakanvartija joka ei ollut. Kuin uni. Osa toivoo että olisi ollut toisenlainen elämä, osa taas nimenomaan ei toivo. Niiden osien välissä on hämärä käytävä, josta lintuperhe löytää vihdoinkin ulos.

Niinpä niin. Pitäisiköhän keittää kahvit?

Luonnos III sekä vaikuttavia pytinkejä

2005-02-28T22:43:00.000+02:00

Työnimi Muuntajamajakka, 2. luonnos; 20. tammikuuta 2005.

Viidestä luonnoksesta ehkä kummallisin, eikä välttämättä sisällä sitä ideaa joka minulla tämän kuvan tunnelmasta on. Jotain kertonee kumminkin. Rupesin maalaamaan taulua nopeasti sutaistun ensimmäisen piirrustuksen perusteella. Siinä oli jotain, mikä ei jättänyt rauhaan. Uponneen laivan arvokkuutta.

Työn ollessa tekeillä olen jatkanut luonnostelua, saadakseni kuvan lihasmuistiin tai jotain. Säätöä & tarkennusta.

Noin viikko sitten sain tietää, että tämän tyyppisiä majakoita on oikeasti olemassa ja vielä Suomessa. Hemmetti. Etenkin Märketin ja Porkkalan majakat...

Jyväskylästäkin löytyy yksi aika mystinen ja hieno pytinki. Paperitehtaan kupeessa.

Kuva: T. Sälekivi, marraskuu 2004.

Luonnos II

2005-02-25T01:01:00.000+02:00

Työnimi Venetsian Hervanta, 5. luonnos; 23. syyskuuta 2004.

Luonnoksen etualalla oleva vene, jossa on soutaja ja seisova lintuhahmo, puuttuu tekeillä olevasta taulusta ja jääneekin siitä pois kokonaan. Taulussa on tähän luonnokseen verrattuna vähemmän vettä ja enemmän taivasta; veneen kera kuvan alaosasta saattaisi tulla ruuhkaisa. Sitäpaitsi. Arnold Böcklin -vaikutteita voi olla havaittavissa muutenkin ilman suoraa lainausta (parempi kun sanon sen itse ensin). Toisaalta. Esimerkiksi Salvador Dali ja H. R. Giger ovat Versioineet Böcklinin "Kuolleiden Saari" -maalausta ja käyttäneet etenkin maalauksen saarta yksityiskohtana omissa töissään. Ja vähän penteleen monta kertaa. Magritteltakin löytyy merkkejä AB-vaikutteista. Tästä voi päätellä että homma suorastaan kuuluu kunnon surrealistin velvollisuuksiin. Böckliniä kehiin.

Huomenta

2005-02-24T10:00:00.000+02:00

Huomenta!

Ulkona näkyy olevan hienoa. Kaunis talvisää. Eikä ole edes kovin kylmä.

Uudet kotisivut ovat nyt verkossa.

Laatikoita

2005-02-23T23:32:00.000+02:00

Tein tänään VH:n ja KV:n lisäksi neljän pienen taulun sarjaa. Pohjana näille toimii setti vanhoja, litteitä puulaatikoita, joissa oli metallisia kirjasimia (messinkiä, kuparia mitälie), numero- ja kirjainsarjoja. Sen näköisiä kuin olisivat painotarkoitukseen, mutteivät ole peilikuvia, niinkuin luulisi. Setin pelastin menemästä kaatopaikalle -03 syksyllä, kun Tehtaan alakertaa tyhjennettiin.

Maalaan kuvat laatikoiden kansiin. Laatikko ympärillä muodostaa kuvalle kehykset. Kuvat vetäisen hatusta ilman luonnostelua. Luultavasti vien nämä suoraan Beckerin taululainaamoon, jos onnistuvat. Tummanpuhuvia näistä ainakin tulee.

Tarkastin äsken uudet kotisivuni, jotka tulevat piakkoin verkkoon entisten tilalle. Hienot on Päivi taas tehnyt. Vaihtelu virkistää. Nykyinen versio on ollut verkossa vuodesta 2000.

Kohta on kesä.

Creamy Shrimp Jumbo

2005-02-22T01:32:00.000+02:00

Töiden lomassa tulee sorruttua näennäisruokaan, tyypillinen esimerkki ns. pussinuudelikeitot.

Niille, jotka ovat kyllästyneet laimeisiin suolaliemimakaroonilitkuihin, voin "suositella" seuraavaa nimihirviötä: Mama instant noodle creamy shrimp tom yam flavour - jumbo pack. Jopa karaistuneelle pippurinsyöjälle haastava rasti - paha suorittaa yskimättä. Tulessa on niin suu kuin suolistokin. Varsinainen sisäinen sauna, siis.

Valitettavasti pommia ei voi purkaa makunautinnon kärsimättä, sillä tulisuus on sisäänrakennettu thaimaalaiseen currytahnaan jonka annostusta vähentämällä vaimenee "särön" lisäksi myös "basso".
Toisen maustepussin kookosmaitojauhe käärii tämän kulinaarisen alasimen samettiin.

Helppohan tätä olisi välttää, ellei olisi kaikesta huolimatta suorastaan erinomaisen hyvää. Mielestäni ehdottomasti paras pikanuudeliruoka. Hinta 55 senttiä ja viheltävä munuainen. Puoli annosta riittää.

Miksiköhän tätä on saatavilla ainoastaan Jumbo Pack?

Luonnos

2005-02-21T23:21:00.000+02:00

Työnimi Kolme Viemäriä, toinen (ja toistaiseksi viimeinen) luonnos; 14. marraskuuta 2004.

Sunnuntai - hevipäivä

2005-02-21T02:15:00.000+02:00

Radiosta tulee sunnuntaisin neljä tuntia metallimusiikkia. Miksi? Hyvä niin. Raskaampi musiikki tuntuu toimivan varsinkin näin talvella.

Hevailin siis studiollani ja maalasin 1 puun ja 1 linnun (jolla ei ole vielä päätä) Kolmeen Viemäriin. Venetsian Hervanta edistyi myös, toivottavasti. Mistä sen tietää. Näistä molemmista on olemassa useita luonnoksia, VH:sta varmaan toista kymmentä.

Luonnostelen töitä usein koko niiden tekoprosessin ajan. Jostain syystä se on yleensä se ensimmäinen luonnos, johon koko hoito kuitenkin eniten perustuu. KV ja VH ovat tosin molemmat poikkeuksia tästä säännöstä. Laitan varmaan riesaksenne luonnoksia tänne hyvinkin pian. Puhukoon koukkunokat (ja viemärit) puolestaan.

Hyvää yötä.

Mukava transsi

2005-02-18T00:33:00.000+02:00

Olipas tänään mukava Kivääritehtaalla maalailla musiikilla aikaansaadussa transsin kaltaisessa tilassa. Ei olisi malttanut lähteä pois millään.

Ja tätä minä teen työkseni. Onneksi tällä ei juuri rikastu, muuten alkaisi hävettämään.

Pari vuotta sitten en olisi uskonut joskus tuommoista lausuntoa antavani. Vaikka kuvia syntyi oli homma yhtä kivireen vetämistä: Ylivoimaisen raskasta, pirun vaikeaa eikä yhtään hauskaa.

Ei se helppoa ole aina vieläkään, mutta on kyllä mukava kun joskus on hauska tehdä töitä. Perhana.

Harmaan eri sävyjä käyttelin tänään Cult of Lunan The Beyondin ja Salvationin sekä ...And You Will Know Us By the Trail of Deadin Worlds Apartin tahtiin. Työn alle teki paluun työnimi Kolme Viemäriä (100 cm x 80 cm).

Jospa jo huomenna tapahtuisi jotain. Muutakin kuin hammaslääkäri. Miten herään puoli kymmeneksi?

Venetsian Hervanta

2005-02-16T21:39:00.000+02:00

Alkuviikko meni suurelta osin Mahtava -teosta raapiessa. Tänään oli työn alla myös kaksi muuta; työnimi Venetsian Hervanta (100 cm x 75 cm) ja työnimi Muuntajamajakka (100 cm x 80 cm)... Näistä uhkaa tulla aikaisemmasta linjastani poiketen suorastaan värillisiä kuvia. Ehkä.

Mahtava alkaa olla sen verran valmis, että kun annan sen pari päivää kypsyä rauhassa, en sille osaa mitään enää tehdäkään. Signeeraus ja vernissa sitten myöhemmin.

Pääsääntöisesti vernissaan taulut, vaikkei se akryylimaalauksille olisikaan välttämätöntä. Käytän sen verran runsaasti läpikuultavia värejä ja ohuita laveerauksia, että tuntuu paremmalta suojata ne. Ja kyllä ne yleensä paremmilta näyttävät vernissalla kuin ilman.

Ilmeen säätöä

2005-02-13T14:26:00.000+02:00

Sinne jäi Mahtava kesken vieläkin. Hahmon ilmettä pitää säätää. Yllättävän vaikea päättää se lopullinen sävy, mikä hahmon olemuksesta ja ilmeestä välittyy. Jos ilme on liian voimakas, kuvasta voi tulla rasittava, etenkin kun kyseessä on tällä kertaa lähestulkoon muotokuva. Ei virnistystä jaksa kauan tuijotella.

Toisaalta. Mahtava on ollut tekeillä alkuvuodesta 2003 lähtien, joten ei kai sillä mikään kova kiire voi olla. Ja tekeillä on muitakin. Itse asiassa naurettava määrä tauluja hyvässä vaiheessa juuri nyt. Jotakuinkin viisitoista, joista suurinta osaa teen aktiivisesti koko ajan. Joulukuun jälkeen ei ole valmistunut yhtään kuvaa, syyskuussa edellinen isompi. Välillä iskee epäilys, että noinkohan sitä osaa enää valmista tehdäkään. Jospa se oli siinä eikä lisää enää tule vaikka kuinka rassaa?

Tänään en kyllä tee taijetta yhtään. Katellaan huomenna taas. Sen kunniaksi käyn laittamassa Monster Magnetin Dopes to infinityn soimaan. Siinä on muuten rokkilevy.

Nähdään taas.

Heräämisen merkkejä

2005-02-12T10:37:00.000+02:00

Hyvää huomenta, rakas päiväkirja.

Rupeaa pikkuhiljaa ajatus pyörimään työhuoneen askareissa. Selvä heräämisen merkki. Kai vissiin.

Tourulassa odottaa loppusilaustaan 120 cm x 70 cm maalaus työnimeltään Mahtava. Siinä on mahtava lintu(?)herra(?) ja talo. Pari tuntia hommia ja taulu on valmis. Ikävä kyllä siinä vaiheessa tulee usein aloitettua uusi työ ja jätettyä keskeneräinen sikseen. Katsotaan, miten käy.

Käynnistyykö tämä päivä? Pitänee keittää lisää kahvia.

Aamumusiikiksi kuuntelisin juuri nyt Soul Tattoon pitkäsoittoa, ellei olisi jäänyt Kivääritehtaalle. Sinne siis minäkin.

Morituri jacta est, ja sitä rataa.

Jyväskylän taiteilijaseura 60 v.

2005-02-11T01:13:00.000+02:00

Yksi juhlavuoden projekteista on taiteilijoiden blog-projekti.